Moniongelmaisen nuoruuden jälkeen olen saavuttanut pisteen jossa on vain tavallisia veemäisiä keski-ikäisten ongelmia

Niin, ehkä elämässä ei saavuta sellaista pistettä missä ei olisi ongelmia. Ehkä ainoa keino on muuttaa suhtautumistaan niihin.

Mietiskelevä rauhallinen, kaiken huonon toiminnan poisluovuttava munkin tai nunnan elämä vaikka omassa yksiössä kaupaungissa on aina mahdollinen ja saatavissa. Tarvitaan vain päättäväisyyttä ja tahdonvoimaa. Edes mitään uskontoa ei tarvitse valita jos ei halua. Parhaat mietiskelyoppaat löydän itse henkilökohtaisesti Buddhalaisista läheistä.

Onneksi sentään emme ottaneet nuoruudessamme botoxia, emmekä teettäneet kulmakarvoja tms. Se se vasta hirveä näky on, kunhan Z-sukupolveen kuuluvat on meidän ikäisiämme. He näyttävät jo nyt tosi vanhoilta. Vaikka eihän se ulkonäkö ole se tärkein asia elämässä...