Joudun aina hankaluuksiin ihmisten kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjolla olevia, jos on vaatimusten välttelyä, OCD-piirteisyyttä ja muuta kaavamaisena tuntuisena ilmaantuvaa käytöstä, niin totta kai tulee hankaluuksia, ilman että sinussa olisi sinänsä mitään vikaa. Olemalla hieman enemmän omanlaisensa, varsinkin joustavampien ihmisten kanssa, on taattu tapa saada hankaluuksia elämään. 

Moni kirjolla oleva työskentelee yksin elättäen itsensä ammatinharjoittajana. Moni kirjolla olevan tekee itse valmennusta itselleen tai saa kirjovalmennusta tai käy terapiassa. 

Ongelma mielestäni ei ole tämä hankaluuksiin joutuminen, vaan se, että ei syystä tai toisesta opettele taitoja. Kyse ei ole maskaamisesta, vaan taitojen harjoittamisesta, sillä sosiaaliset suhteet ovat taitolaji ja jonkin verran jokainen joutuu olemaan tekemisissä muiden kanssa. 

Minulla on monia kirjolla olevia hankalia ystäviä ja tuttavia, mutta rakastan heitä silti ja osaan suhtautua heihin. Sitten on postinkantaja, joka on kirjolla, kirjaston mies ja nainen, jotka ovat kirjolla, ja kirjolla olevia valmentava ihminen, joka on itsekin kirjolla. 

Elämä on hankalaa noin ylipäänsä. Sitä kutsutaan elämäksi. 

Itse en autistisena usko, että meidänlaiset hyötyvät mistään terapioista, se on enempi neurotyypillisille sopivaa. Meillä on niin vahva oma maailma ja ne periaatteet, sekä usein korkea älykkyys, että ei meitä voi oikein ulkoapäin sulloa johonkin muottiin, että sopeutuisimme paremmin nykymenoon. 

Meistähän on suuri osa ateistejakin, joka myös vahvistaa sen, että ei uskota sitä, mihin muut käskee uskoa tai toimia tietyllä tavalla. Jos/kun se ei käy meidän ajatus- tai arvomaailmaan, ei meidän päätä käännytetä. Eikä autismi ole vika, vaan ominaisuus, ja vain vikoja voi ja kuuluu yrittää parantaa.

No ihan tosi hei. Sovitaan, että autismi (tai muu kirjolla olo) ei ole vika vaan ominaisuus, eikä sitä näin ollen tarvi yrittää parantaa. Mutta jokainen voi opetella tulemaan toimeen muiden ihmisten kanssa. Muiden kanssa toimeen tulo ei ole sitä, että sinut sullottaisiin johonkin muottiin, vaan ihan vaan tavallista kohteliasta, asiallista, muut huomioon ottavaa käytöstä. Sitä käytästä voidaan vaatia kirjolla olevilta ihan niin kuin muiltakin. Kun se kirjolla olo ei ole vika eikä vamma, niin siihen vedoten ei voi kieltäytyä opettelemasta olemaan ihmisiksi. Ei ne muutkaan kaikesta ympärillään olevasta samaa mieltä ole. Kirjolla olevat vain näkevät siinä (että eivät ole samaa mieltä) oikeutuksen painua poteroihin jankuttamaan, että olemme rehellisiä eikä saa sulloa muottiin. Hei haloo nyt. Muutkin joutuvat hyväksymään, että maailma on sellainen kuin se on. Eikä se ole aina itselle kaikilta osin mieleinen, kenellekään.

Epäilen vahvasti olevani autisti. ja koska autismi on hermoston tyyli toimia maailmassa, sitä ei oikein voi tietoisesti käskeä toimimaan oikein ympäristössä missä ympäristö ei mahdollista hermoston ”oikein” toimimista. Koska toiset ihmiset ovat sitä ympäristöä - ihminenhän ei ole ympäristöstään irrallinen koskaan - siedättäminen ei auta, opetteleminen olemaan ei auta vaan ympäristön vaihtaminen auttaa. Siedättämistä voidaan vaatia, olemaan opettelemista voidaan vaatia mutta ne vaatimukset on suunnattu tuuleen. Neuvosi voisi toimia neuronormoille? Juttu on siis se että hermostoni menee kierroksille ja se menee aina huomaamattani kun kuormitus hiipii ihon alle ja yhtäkkiä nopeasti kaikki alkaakin vituttamaan ja käytöstapani menevät vessasta alas….. Ennen yritin olla ja kasvattaa nahkaa paskassa ympäristössä mutta se vie vain syvemmälle burnoutiin vaikka olisin ulkoapäin normaali….. Autistinen hermosto ei kysy mieleltä onko ympäristö mielelle mieleinen vaan hermosto ilmoittaa mielipiteensä stressihormoneilla heti. Nykyään olen viisaampi enkä ala opettelemaan olemaan enää jos ympäristö on väärä vaan osaan reguloida omaa hermostoani vaihtamalla ympäristöäni ja valitsemalla olla olematta ihmisien kanssa silloin kun ihmisten seura ajaa hulluksi. Myös hyvä seura kuormittaa ja kaikki uudet positiivisetkin kokemukset ja niistäkin pitää palautua kunnolla. Kahden asian tekeminen yhtäaikaisesti kuormittaa salakavalasti. Olen huomannut että radion kuunteleminen ja tiskaaminen kuormittaa kaksinkertaisesti. Radiota pitäisi kuunnella 100%sesti ja tiskata pitäisi 100%prosenttisesti…... Jos onnistun olemaan mieleltäni tosi Zen ja parasympaattinen hermosto on aktivoituneena -silloin olen kohtelias kaikille. Mutta jos lusikat loppuvat, enää en maskaa ja sinnittele kohteliaana ja syökse itseäni henkisesti mutaan vaan poistun kohteliaasti kotiin painopeiton alle. Jos jään paikalle maskaamaan, alan vittuilemaan ja räyhäämään yhtäkkiä kaikille ja nolaan itseni ja kaikki muutkin =( =)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjolla olevia, jos on vaatimusten välttelyä, OCD-piirteisyyttä ja muuta kaavamaisena tuntuisena ilmaantuvaa käytöstä, niin totta kai tulee hankaluuksia, ilman että sinussa olisi sinänsä mitään vikaa. Olemalla hieman enemmän omanlaisensa, varsinkin joustavampien ihmisten kanssa, on taattu tapa saada hankaluuksia elämään. 

Moni kirjolla oleva työskentelee yksin elättäen itsensä ammatinharjoittajana. Moni kirjolla olevan tekee itse valmennusta itselleen tai saa kirjovalmennusta tai käy terapiassa. 

Ongelma mielestäni ei ole tämä hankaluuksiin joutuminen, vaan se, että ei syystä tai toisesta opettele taitoja. Kyse ei ole maskaamisesta, vaan taitojen harjoittamisesta, sillä sosiaaliset suhteet ovat taitolaji ja jonkin verran jokainen joutuu olemaan tekemisissä muiden kanssa. 

Minulla on monia kirjolla olevia hankalia ystäviä ja tuttavia, mutta rakastan heitä silti ja osaan suhtautua heihin. Sitten on postinkantaja, joka on kirjolla, kirjaston mies ja nainen, jotka ovat kirjolla, ja kirjolla olevia valmentava ihminen, joka on itsekin kirjolla. 

Elämä on hankalaa noin ylipäänsä. Sitä kutsutaan elämäksi. 

Itse en autistisena usko, että meidänlaiset hyötyvät mistään terapioista, se on enempi neurotyypillisille sopivaa. Meillä on niin vahva oma maailma ja ne periaatteet, sekä usein korkea älykkyys, että ei meitä voi oikein ulkoapäin sulloa johonkin muottiin, että sopeutuisimme paremmin nykymenoon. 

Meistähän on suuri osa ateistejakin, joka myös vahvistaa sen, että ei uskota sitä, mihin muut käskee uskoa tai toimia tietyllä tavalla. Jos/kun se ei käy meidän ajatus- tai arvomaailmaan, ei meidän päätä käännytetä. Eikä autismi ole vika, vaan ominaisuus, ja vain vikoja voi ja kuuluu yrittää parantaa.

No ihan tosi hei. Sovitaan, että autismi (tai muu kirjolla olo) ei ole vika vaan ominaisuus, eikä sitä näin ollen tarvi yrittää parantaa. Mutta jokainen voi opetella tulemaan toimeen muiden ihmisten kanssa. Muiden kanssa toimeen tulo ei ole sitä, että sinut sullottaisiin johonkin muottiin, vaan ihan vaan tavallista kohteliasta, asiallista, muut huomioon ottavaa käytöstä. Sitä käytästä voidaan vaatia kirjolla olevilta ihan niin kuin muiltakin. Kun se kirjolla olo ei ole vika eikä vamma, niin siihen vedoten ei voi kieltäytyä opettelemasta olemaan ihmisiksi. Ei ne muutkaan kaikesta ympärillään olevasta samaa mieltä ole. Kirjolla olevat vain näkevät siinä (että eivät ole samaa mieltä) oikeutuksen painua poteroihin jankuttamaan, että olemme rehellisiä eikä saa sulloa muottiin. Hei haloo nyt. Muutkin joutuvat hyväksymään, että maailma on sellainen kuin se on. Eikä se ole aina itselle kaikilta osin mieleinen, kenellekään.

Epäilen vahvasti olevani autisti. ja koska autismi on hermoston tyyli toimia maailmassa, sitä ei oikein voi tietoisesti käskeä toimimaan oikein ympäristössä missä ympäristö ei mahdollista hermoston ”oikein” toimimista. Koska toiset ihmiset ovat sitä ympäristöä - ihminenhän ei ole ympäristöstään irrallinen koskaan - siedättäminen ei auta, opetteleminen olemaan ei auta vaan ympäristön vaihtaminen auttaa. Siedättämistä voidaan vaatia, olemaan opettelemista voidaan vaatia mutta ne vaatimukset on suunnattu tuuleen. Neuvosi voisi toimia neuronormoille? Juttu on siis se että hermostoni menee kierroksille ja se menee aina huomaamattani kun kuormitus hiipii ihon alle ja yhtäkkiä nopeasti kaikki alkaakin vituttamaan ja käytöstapani menevät vessasta alas….. Ennen yritin olla ja kasvattaa nahkaa paskassa ympäristössä mutta se vie vain syvemmälle burnoutiin vaikka olisin ulkoapäin normaali….. Autistinen hermosto ei kysy mieleltä onko ympäristö mielelle mieleinen vaan hermosto ilmoittaa mielipiteensä stressihormoneilla heti. Nykyään olen viisaampi enkä ala opettelemaan olemaan enää jos ympäristö on väärä vaan osaan reguloida omaa hermostoani vaihtamalla ympäristöäni ja valitsemalla olla olematta ihmisien kanssa silloin kun ihmisten seura ajaa hulluksi. Myös hyvä seura kuormittaa ja kaikki uudet positiivisetkin kokemukset ja niistäkin pitää palautua kunnolla. Kahden asian tekeminen yhtäaikaisesti kuormittaa salakavalasti. Olen huomannut että radion kuunteleminen ja tiskaaminen kuormittaa kaksinkertaisesti. Radiota pitäisi kuunnella 100%sesti ja tiskata pitäisi 100%prosenttisesti…... Jos onnistun olemaan mieleltäni tosi Zen ja parasympaattinen hermosto on aktivoituneena -silloin olen kohtelias kaikille. Mutta jos lusikat loppuvat, enää en maskaa ja sinnittele kohteliaana ja syökse itseäni henkisesti mutaan vaan poistun kohteliaasti kotiin painopeiton alle. Jos jään paikalle maskaamaan, alan vittuilemaan ja räyhäämään yhtäkkiä kaikille ja nolaan itseni ja kaikki muutkin =( =)

Elä ajattele niin paljon.

Jos otan, en aja

Jos ajan, en ota

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjolla olevia, jos on vaatimusten välttelyä, OCD-piirteisyyttä ja muuta kaavamaisena tuntuisena ilmaantuvaa käytöstä, niin totta kai tulee hankaluuksia, ilman että sinussa olisi sinänsä mitään vikaa. Olemalla hieman enemmän omanlaisensa, varsinkin joustavampien ihmisten kanssa, on taattu tapa saada hankaluuksia elämään. 

Moni kirjolla oleva työskentelee yksin elättäen itsensä ammatinharjoittajana. Moni kirjolla olevan tekee itse valmennusta itselleen tai saa kirjovalmennusta tai käy terapiassa. 

Ongelma mielestäni ei ole tämä hankaluuksiin joutuminen, vaan se, että ei syystä tai toisesta opettele taitoja. Kyse ei ole maskaamisesta, vaan taitojen harjoittamisesta, sillä sosiaaliset suhteet ovat taitolaji ja jonkin verran jokainen joutuu olemaan tekemisissä muiden kanssa. 

Minulla on monia kirjolla olevia hankalia ystäviä ja tuttavia, mutta rakastan heitä silti ja osaan suhtautua heihin. Sitten on postinkantaja, joka on kirjolla, kirjaston mies ja nainen, jotka ovat kirjolla, ja kirjolla olevia valmentava ihminen, joka on itsekin kirjolla. 

Elämä on hankalaa noin ylipäänsä. Sitä kutsutaan elämäksi. 

Itse en autistisena usko, että meidänlaiset hyötyvät mistään terapioista, se on enempi neurotyypillisille sopivaa. Meillä on niin vahva oma maailma ja ne periaatteet, sekä usein korkea älykkyys, että ei meitä voi oikein ulkoapäin sulloa johonkin muottiin, että sopeutuisimme paremmin nykymenoon. 

Meistähän on suuri osa ateistejakin, joka myös vahvistaa sen, että ei uskota sitä, mihin muut käskee uskoa tai toimia tietyllä tavalla. Jos/kun se ei käy meidän ajatus- tai arvomaailmaan, ei meidän päätä käännytetä. Eikä autismi ole vika, vaan ominaisuus, ja vain vikoja voi ja kuuluu yrittää parantaa.

No ihan tosi hei. Sovitaan, että autismi (tai muu kirjolla olo) ei ole vika vaan ominaisuus, eikä sitä näin ollen tarvi yrittää parantaa. Mutta jokainen voi opetella tulemaan toimeen muiden ihmisten kanssa. Muiden kanssa toimeen tulo ei ole sitä, että sinut sullottaisiin johonkin muottiin, vaan ihan vaan tavallista kohteliasta, asiallista, muut huomioon ottavaa käytöstä. Sitä käytästä voidaan vaatia kirjolla olevilta ihan niin kuin muiltakin. Kun se kirjolla olo ei ole vika eikä vamma, niin siihen vedoten ei voi kieltäytyä opettelemasta olemaan ihmisiksi. Ei ne muutkaan kaikesta ympärillään olevasta samaa mieltä ole. Kirjolla olevat vain näkevät siinä (että eivät ole samaa mieltä) oikeutuksen painua poteroihin jankuttamaan, että olemme rehellisiä eikä saa sulloa muottiin. Hei haloo nyt. Muutkin joutuvat hyväksymään, että maailma on sellainen kuin se on. Eikä se ole aina itselle kaikilta osin mieleinen, kenellekään.

Epäilen vahvasti olevani autisti. ja koska autismi on hermoston tyyli toimia maailmassa, sitä ei oikein voi tietoisesti käskeä toimimaan oikein ympäristössä missä ympäristö ei mahdollista hermoston ”oikein” toimimista. Koska toiset ihmiset ovat sitä ympäristöä - ihminenhän ei ole ympäristöstään irrallinen koskaan - siedättäminen ei auta, opetteleminen olemaan ei auta vaan ympäristön vaihtaminen auttaa. Siedättämistä voidaan vaatia, olemaan opettelemista voidaan vaatia mutta ne vaatimukset on suunnattu tuuleen. Neuvosi voisi toimia neuronormoille? Juttu on siis se että hermostoni menee kierroksille ja se menee aina huomaamattani kun kuormitus hiipii ihon alle ja yhtäkkiä nopeasti kaikki alkaakin vituttamaan ja käytöstapani menevät vessasta alas….. Ennen yritin olla ja kasvattaa nahkaa paskassa ympäristössä mutta se vie vain syvemmälle burnoutiin vaikka olisin ulkoapäin normaali….. Autistinen hermosto ei kysy mieleltä onko ympäristö mielelle mieleinen vaan hermosto ilmoittaa mielipiteensä stressihormoneilla heti. Nykyään olen viisaampi enkä ala opettelemaan olemaan enää jos ympäristö on väärä vaan osaan reguloida omaa hermostoani vaihtamalla ympäristöäni ja valitsemalla olla olematta ihmisien kanssa silloin kun ihmisten seura ajaa hulluksi. Myös hyvä seura kuormittaa ja kaikki uudet positiivisetkin kokemukset ja niistäkin pitää palautua kunnolla. Kahden asian tekeminen yhtäaikaisesti kuormittaa salakavalasti. Olen huomannut että radion kuunteleminen ja tiskaaminen kuormittaa kaksinkertaisesti. Radiota pitäisi kuunnella 100%sesti ja tiskata pitäisi 100%prosenttisesti…... Jos onnistun olemaan mieleltäni tosi Zen ja parasympaattinen hermosto on aktivoituneena -silloin olen kohtelias kaikille. Mutta jos lusikat loppuvat, enää en maskaa ja sinnittele kohteliaana ja syökse itseäni henkisesti mutaan vaan poistun kohteliaasti kotiin painopeiton alle. Jos jään paikalle maskaamaan, alan vittuilemaan ja räyhäämään yhtäkkiä kaikille ja nolaan itseni ja kaikki muutkin =( =)

 

Elä ajattele niin paljon.

Kiitos nostosta kuitenkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa olla hiljainen ja neutraali mitäänsanomaton harmaa hissukka, jolla ei ole mitään mielipidettä mihinkään asiaan. Mutta sekin varmaan ärsyttää jotakin. 

Sellaisia ryhtyy joku narsistinen manipulaattori ohjailemaan tavoitellen luonnollisesti omaa etuaan ja ymmärtäen, että hissukan ihmisyyden ja koko oman elämän nyt voi sivuuttaa "arvokkaamman" ihmisen kulloistenkin tavoitteiden vuoksi.

Ihmisistä tulee aina olemaan haittaa muille ihmisille, lieneekö asia lopulta niin 🙄🤔😐

Kiltiltä ainakin odotetaan aina sitä kiltteyttä. Sitten kun kiltti on v-mäinen niin sitten häntä pidetään pahana ja ongelmallisena. Kiltin pitää toimia kynnysmattona.

Ei tarvitse eikä pidäkään olla v-mäinen, mutta itseä saa ja pitääkin puolustaa asiallisesti. Jännä juttu, että monet kunnioittavat sitä, jopa jotkut mulkerotkin.

Silmätikuksi joutuu heti ryhmässä, jossa on epävarmoja ihmisiä jotka vaistoavat (tulkitsevat virheellisesti) sinut heikommaksi, jota voivat käyttää hyväkseen sairaassa sosiaalisessa pelissä, jossa he yrittävät edetä sinun kustannuksellasi. Klassinen epävarma kiusaajakusipää vs hyvä tyyppi -esimerkki. Oma virhe tapahtuu siinä, että sietää tuollaista. Se signaloi noille epävarmoille kiusaajareppanoille heti sen, että okei nyt voi jatkaa kun tuo ei reagoinut mitenkään, ja he pitävät itseään heti voittajina tuon jälkeen, edelleen virheellisesti. Sille pitää laittaa stoppi välittömästi, heti silloin kun yrittävät nolata sinua. Ei jälkeenpäin, vaan heti tilanteessa. Tuollaiset kiusaajakusipäät eivät näe itsessään mitään vikaa, jos asioista tullaan mainitsemaan vasta jälkeenpäin, vaan silloin he kääntävät syyn kiusattuun, tyyliin "no mitä sä nyt siinä skitsoot": Tuollaisille kusipäille on lyötävä luu kurkkuun heti itse tilanteessa kun yrittävät kiusata, ja jos siltikin homma jatkuu niin sitten hampaat kurkkuun. Silloin viimeistään loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjolla olevia, jos on vaatimusten välttelyä, OCD-piirteisyyttä ja muuta kaavamaisena tuntuisena ilmaantuvaa käytöstä, niin totta kai tulee hankaluuksia, ilman että sinussa olisi sinänsä mitään vikaa. Olemalla hieman enemmän omanlaisensa, varsinkin joustavampien ihmisten kanssa, on taattu tapa saada hankaluuksia elämään. 

Moni kirjolla oleva työskentelee yksin elättäen itsensä ammatinharjoittajana. Moni kirjolla olevan tekee itse valmennusta itselleen tai saa kirjovalmennusta tai käy terapiassa. 

Ongelma mielestäni ei ole tämä hankaluuksiin joutuminen, vaan se, että ei syystä tai toisesta opettele taitoja. Kyse ei ole maskaamisesta, vaan taitojen harjoittamisesta, sillä sosiaaliset suhteet ovat taitolaji ja jonkin verran jokainen joutuu olemaan tekemisissä muiden kanssa. 

Minulla on monia kirjolla olevia hankalia ystäviä ja tuttavia, mutta rakastan heitä silti ja osaan suhtautua heihin. Sitten on postinkantaja, joka on kirjolla, kirjaston mies ja nainen, jotka ovat kirjolla, ja kirjolla olevia valmentava ihminen, joka on itsekin kirjolla. 

Elämä on hankalaa noin ylipäänsä. Sitä kutsutaan elämäksi. 

Itse en autistisena usko, että meidänlaiset hyötyvät mistään terapioista, se on enempi neurotyypillisille sopivaa. Meillä on niin vahva oma maailma ja ne periaatteet, sekä usein korkea älykkyys, että ei meitä voi oikein ulkoapäin sulloa johonkin muottiin, että sopeutuisimme paremmin nykymenoon. 

Meistähän on suuri osa ateistejakin, joka myös vahvistaa sen, että ei uskota sitä, mihin muut käskee uskoa tai toimia tietyllä tavalla. Jos/kun se ei käy meidän ajatus- tai arvomaailmaan, ei meidän päätä käännytetä. Eikä autismi ole vika, vaan ominaisuus, ja vain vikoja voi ja kuuluu yrittää parantaa.

No ihan tosi hei. Sovitaan, että autismi (tai muu kirjolla olo) ei ole vika vaan ominaisuus, eikä sitä näin ollen tarvi yrittää parantaa. Mutta jokainen voi opetella tulemaan toimeen muiden ihmisten kanssa. Muiden kanssa toimeen tulo ei ole sitä, että sinut sullottaisiin johonkin muottiin, vaan ihan vaan tavallista kohteliasta, asiallista, muut huomioon ottavaa käytöstä. Sitä käytästä voidaan vaatia kirjolla olevilta ihan niin kuin muiltakin. Kun se kirjolla olo ei ole vika eikä vamma, niin siihen vedoten ei voi kieltäytyä opettelemasta olemaan ihmisiksi. Ei ne muutkaan kaikesta ympärillään olevasta samaa mieltä ole. Kirjolla olevat vain näkevät siinä (että eivät ole samaa mieltä) oikeutuksen painua poteroihin jankuttamaan, että olemme rehellisiä eikä saa sulloa muottiin. Hei haloo nyt. Muutkin joutuvat hyväksymään, että maailma on sellainen kuin se on. Eikä se ole aina itselle kaikilta osin mieleinen, kenellekään.

Epäilen vahvasti olevani autisti. ja koska autismi on hermoston tyyli toimia maailmassa, sitä ei oikein voi tietoisesti käskeä toimimaan oikein ympäristössä missä ympäristö ei mahdollista hermoston ”oikein” toimimista. Koska toiset ihmiset ovat sitä ympäristöä - ihminenhän ei ole ympäristöstään irrallinen koskaan - siedättäminen ei auta, opetteleminen olemaan ei auta vaan ympäristön vaihtaminen auttaa. Siedättämistä voidaan vaatia, olemaan opettelemista voidaan vaatia mutta ne vaatimukset on suunnattu tuuleen. Neuvosi voisi toimia neuronormoille? Juttu on siis se että hermostoni menee kierroksille ja se menee aina huomaamattani kun kuormitus hiipii ihon alle ja yhtäkkiä nopeasti kaikki alkaakin vituttamaan ja käytöstapani menevät vessasta alas….. Ennen yritin olla ja kasvattaa nahkaa paskassa ympäristössä mutta se vie vain syvemmälle burnoutiin vaikka olisin ulkoapäin normaali….. Autistinen hermosto ei kysy mieleltä onko ympäristö mielelle mieleinen vaan hermosto ilmoittaa mielipiteensä stressihormoneilla heti. Nykyään olen viisaampi enkä ala opettelemaan olemaan enää jos ympäristö on väärä vaan osaan reguloida omaa hermostoani vaihtamalla ympäristöäni ja valitsemalla olla olematta ihmisien kanssa silloin kun ihmisten seura ajaa hulluksi. Myös hyvä seura kuormittaa ja kaikki uudet positiivisetkin kokemukset ja niistäkin pitää palautua kunnolla. Kahden asian tekeminen yhtäaikaisesti kuormittaa salakavalasti. Olen huomannut että radion kuunteleminen ja tiskaaminen kuormittaa kaksinkertaisesti. Radiota pitäisi kuunnella 100%sesti ja tiskata pitäisi 100%prosenttisesti…... Jos onnistun olemaan mieleltäni tosi Zen ja parasympaattinen hermosto on aktivoituneena -silloin olen kohtelias kaikille. Mutta jos lusikat loppuvat, enää en maskaa ja sinnittele kohteliaana ja syökse itseäni henkisesti mutaan vaan poistun kohteliaasti kotiin painopeiton alle. Jos jään paikalle maskaamaan, alan vittuilemaan ja räyhäämään yhtäkkiä kaikille ja nolaan itseni ja kaikki muutkin =( =)

Tuossa oli oikein hyvin mietitty asioita, syitä ja seurauksia, toimintatapoja jne. Toiseen ympäristöön siirtyminen on ihan hyvä tapa autistille säädellä kuormitusta. Painopeitto on hyvä, joitain auttaa hengitysharjoitukset, kylmä vesi kasvoilla, musiikin kuuntelu, metsässä oleminen, yms. On erilaisia tapoja rauhoittaa hermostoaan, niitä kannattaa selvittää ja kokeilla.

Hommasta tulee jatkossa helpompaa kun opit kuuntelemaan kehoasi vieläkin paremmin ja löydät erilaisia toimintatapoja. Mutta, tuollaista se on, ei sitä muut tajua, miten paljon autisti tekee töitä koko ajan.

Ap voisi hiukan tarkentaa minkälaisia hankaluuksia, ja vaikka antaa jonkun esimerkin jostakin tilanteesta.