Mihin vedätte rajan sukulaisten auttamisessa?
Pinoatteko esimerkiksi polttopuut varastoon puolesta? Tai että sukulainen hankkii jotain sellaista omaisuutta, jonka ylläpidosta ei selviä täysin itsekseen vaan tarvitsee vähän väliä apua jonkin asian hoitamiseen? Tai että ei itse enää kykene keräämään marjoja puskista, mutta ne pitää silti kerätä koska "ei niitä nyt voi pussiin jättää" joten muut saavat ne kerätä?
Kommentit (25)
No esimerkiksi siinä marjojen keruussa voin auttaa, mutta puukuorman pakkaamiseen voi ihan hyvin palkata jonkun paikallisen teinin. Ostoksia en kyllä ala huoltaa.
Mitään en ole heille velkaa, eivätkä he minulle. Tämän kun pitää kirkkaana mielessään, niin loppuu hyväksikäyttö, juoksutus ja muu kikkailu. Kahville kutsun ja kahville saavun, mutta ilmainen talkoolainen, pyllynpyyhkijä tai kotihoitajatar en ole. Kummasti loppuneet suvun boomereilta sormien napsutukset ja kusipäiset vaatimukset kun opin sanomaan ei.
Mulla rupeaa raja tulemaan vastaan , sen verran on oikkujen mukaan hypitty ja passattu kun osaa esittää marttyyriä .
Palvelut ostetaan rahalla.
Auttaminen on apu silloin tällöin jossain jutuissa ja se on vastavuoroista. Säännöllinen työn teettäminen on hyväksikäyttöä.
Raja menee tavallaan siinä että oma perhe, lapset ja työt hoidetaan ensin, sitten autetaan muita jos jää aikaa. Rahaa ei lainata, omille lapsille annetaan ja muuten huolehditaan ettei olla toisten syötettävänä esim mummolassa.
Apu riippuu sukulaisesta. Niille ihanille osallistuville isovanhemmilleni kerään marjat, keitän mehut ja hillot. Siivoan ja kokkaan. Omia vanhempia autan aina kun tarve ja he minua, sisaruksia vähän mutta he on nuoria ja terveitä. Kaukaisempia sukulaisia voin auttaa pyydettäessä, esim kuskata autotonta kauppaan. Suurimpaan osaan ei pidetä yhteyttä koska halutaan välttää kaikenlaista selän takana juoruilua.