Mihin vedätte rajan sukulaisten auttamisessa?
Pinoatteko esimerkiksi polttopuut varastoon puolesta? Tai että sukulainen hankkii jotain sellaista omaisuutta, jonka ylläpidosta ei selviä täysin itsekseen vaan tarvitsee vähän väliä apua jonkin asian hoitamiseen? Tai että ei itse enää kykene keräämään marjoja puskista, mutta ne pitää silti kerätä koska "ei niitä nyt voi pussiin jättää" joten muut saavat ne kerätä?
Kommentit (25)
Hommatkoon ammattiauttajan ihan mihin tahansa tarvitseekaan.
Sukulaiset voivat haistaa pitkän veen.
Eikö pitäs puolin toisin auttaa.Oon ite antaannu kaikkee aikani..romua ,vaatteita, vienyt tulijaisii.Lapsia muistannu aina.
Riippuu ihan sukulaisen terveydestä ja iästä ja oman arjen kuormituksesta.
Tämä on vaikeaa, kun on iäkäs vanhempi joka ei aio lähteä omakotitalostaan kuin jalat edellä (omien sanojensa mukaan), ja asuu aika kaukana. On pakko vaan rajata, hänellä onneksi on rahaa maksaa itsekin omista palveluistaan. Olen sanonut, etten halua sitä perintöä, käytä se omaan hyvinvointiisi. Tai muuta lähemmäksi, että ehdin enemmän auttaa. Ahdistava tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Hommatkoon ammattiauttajan ihan mihin tahansa tarvitseekaan.
Muista sanoa tämä myös omille lapsillesi aikanaan.
En ota ketään luokseni asumaan enkä muuta kotoani minnekään. Niin kauan kuin minulla on kotona asuvia lapsia niin he ovat prioriteettini, enkä tee mitään mikä olisi selkeästi heiltä pois. En ryhdy viralliseksi omaishoitajaksi.
Viimeksi siihen mitä oli puihin nauhoilla merkattu. Muutaman pienehkön puun kaato oli rajalinjalta.
Roskat voin kerran viedä. Rahaa en lainaa.
Omiani autan jos tarttevat apua jossain ja auttaa jotenkin voin, joku roti...
Oli pakko vetää raja siihen että sukulaisten IT-ongelmat ei enää kiinnosta.
Aikaisemmin puhelin soi aina kun jollain tietokone sekaisin, meilit ei aukea tai printteri pitäisi asentaa. Muuten ei isommin soiteltu. Alkoi lopulta vituttaa koko touhu.
Riippuu ihan sukulaisesta ja duunista. En koe että sukulaisuus velvoittaa autamaan jos ei olla muuten tekemisissä eikä vastavuoroisuutta ole.
Sukulaisilla ei ole yhteystietojani enää. Ja netistäkään ei löydy. Mukavan rauhallista nykyään.
Jos kyseessä laiskuus niin en juurikaan auta.
Jos kyseessä vanhus, pienten lasten vanhempi ym niin voin auttaa paljonkin jos se ei sotke omaa elämääni.
Olen käynyt kesän aikana anopille kaupassa, apteekissa ym ehkä noin kerran viikossa viimeisen vuoden. Ollaan toimitettu anopille meidän tekemät polttopuut sisälle pinottuna jo 20 vuotta. Pihahommissa ym autan anoppia myös noin kerran viikossa.
Omille vanhemmille olen kesälomani aikana käynyt pari päivää siivoamassa.
Jotain pientä ja silloin kun itselle sopii. Jos ei saa itse hankittua polttopuita vajaan asti tai marjoja puskasta, lie aika muuttaa muualle ja palkata siihen muuttofirma avuksi. Rahalla saa myös marjoja kaupasta ja sähköä lämmitykseen. Usein sieltä pakastearkusta löytyy myös toissavuotiset marjat.
Riippuu sukulaisen iästä. Vanhoja sukulaisia ja hyvin nuoria sukulaisia on tapana auttaa enemmän, kuin niitä, jotka pystyvät asiansa hoitamaan. Toki autan näitäkin, jos apua tarvitsevat ja asia on sellainen että pystyn auttamaan. Jos asia liittyy työhöni, niin otan siitä maksun kuten normiasiakkailta.
Muiden ihmisten auttaminen on kuin loputon suo. Jokaisen pitäisi pitää huolta ensisijaisesti itsestään ja lapsistaan. Jos on oikein paljon aikaa ja resursseja, silloin voi auttaa muita, mutta auttamiselle kannattaa laittaa rajat omassa mielessään ja pysyä niissä.
En auta. Ovat kuin ilmaa minulle.
Miljoonaa euroa enempää en vippaa.