Miten te muut nelikymppiset onnistutte vaalimaan ystävyyssuhteita ruuhkavuosissa?

Itse en pystynyt mitenkään. Nyt vanhempana yritän uudelleen.

Eiköhän se ruuhka ole ihan itseaiheutettu keksimällä täyttää jokainen hetki jollakin. 

Ei minulla enää nelikymppisenä ollut ruuhkavuosia. Lapseni olivat silloin jo isoja koululaisia.

Vierailija kirjoitti:

Ei minulla enää nelikymppisenä ollut ruuhkavuosia. Lapseni olivat silloin jo isoja koululaisia.

Ymmärtänet, että jokainen ihminen ei elä elämäänsä samassa tahdissa kuin sinä. Varsinkaan korkeakoulutetuista harva hankkii lapsia vielä parikymppisenä. 

Mulla on pari tällaista superaktiivista kaveria. Yleensä nämä ovat lapsettomia sinkkuja, joilla on verrattain stressitön työ. 

Mene oman jaksamisen mukaan, priorisoiden aina sitä mikä tuntuu tärkeältä. Itse vastaavassa elämäntilanteessa näen kavereita enemmän loma-aikoina tai joskus urheiluun yhdistäen (yhteinen kuntosali tai iltalenkki). Tai yhdessä lasten kanssa. Joskus onnistuu työpäivän aikana lounastaa ystävän kanssa jos työpaikat on suht lähekkäin. Osittain arjen kiireellisyys on toki myös valinta.

En ole onnistunut kovin hyvin. Käyn yhdessä harrastusporukassa kerran viikossa, jossa näen ystäviä. Pois on jääneet illanistujaiset ja mökkireissut ja shoppailut. Ei vaan ehdi eikä jaksa, ja sitten alkaa vieraantumaan hiljalleen. Tiedän, että tosi monella on näin. Sitä en tiedä, palautuuko, kun arki viimein helpottaa. 

Emme harrasta ruuhkavuosia. Ei ole lapsia ja olemme muutenkin panostaneet vapaa-aikaan 

Kun lapset olivat pieniä, me ruuhkavuosissa ja kiireisiä töissä ja rakennettiin 1. taloamme ystäväperheet olivat samassa tilanteessa. 

Suunnilleen kerran kuukaudessa me 4-6 perhettä kokoonnuimme yhteen, teimme ruokaa ja vietimme pitkän illan yhdessä. 

Vauvat nukkuivat täkin pällä lattialla, taaperot ja koululaiset leikkivät omiaan kun olivat syöneet. Pienimmät sammuivat isäntäväen sänkyyn mistä heidät noukittiin mukaan kun lähdettiin mukaan. Siihen aikaan ei ollut ongelmaa iltapesuista, vaatteet päällä nukahtamisesta tai oikeaoppisesta iltapalasta kuten nyt. 

Nyt nuo lapset ovat jo aikuisia, nuorin täyttää 24 ja oikein fiksuja ja terveitä kaikki.

Ja yhä tapaamme samojen vanhempien kanssa ja aina joku lapsista on mukana:) Lspset viihtyvät yhä yhdessä kun ovat alusra saakka rläneet porukassa. 

Jos kaveripiirikin elää ruuhkavuosia niin silloin kaikki tajuavat ettei ehdi ja jaksa nähdä niin usein. Kyllä sekin aika taas tulee kun on aikaa ja jaksamista.

Ystävyyttä voi ylläpitää ihan yhteydenpidolla, viesteillä, puheluilla ja merkkipäivien muistamisilla silloin kun tapaamiseen ei oikeasti ole aikaa tai jaksamista.

Vierailija kirjoitti:

Ei minulla enää nelikymppisenä ollut ruuhkavuosia. Lapseni olivat silloin jo isoja koululaisia.

Joo, ne tekee jo muuttoa omilleen tossa iässä onneksi. Huh huh jos olisi pieniä lapsia esivaihdevuosissa vielä 😅 Omatkin vanhemmat alkaa tossa iässä jo ikääntyä. 

Ihanaa kun on aikaa itselle ja ystäville nelikymppisenä <3

No, omat lapset jo melkein täysi-ikäisiä joten ei ns ruuhkavuosia enää, mutta eipä ole kavereitakaan :D Ehdin hyvin harrastaa töiden lisäksi, mutta pitää kyllä sanoa että sitten onkin jo mehut pois. Tyyliin 2 kertaa vuodessa jaksaisin nähdä kavereita perusjuttujen lisäksi ja ehkä viestitellä kerran viikossa, joten jos tämmöinen kaveruus kiinnostaa niin saa ilmoittautua. 
T. Nelikymppinen

Ei minulla ole missään vaiheessa ollut mitään ruuhkavuosia, vaikka on kolme lasta ja välillä oli omakotitalo hoidettavana. Kokopäivätyötä olen aina tehnyt. Aina on aikaa ollut menoihin ja tapaamisiin.