Miten pärjään yksinhuoltajana taloudellisesti ja henkisesti?
Miehelleni ja minulle tulee ero miehen pettämisen takia ja siitä syystä jään kahden pienen lapsen yksinhuoltajaksi pääkaupunkiseudulla. Vanhempi lapsi täyttää kohta 4 ja tämä nuorempi on vasta yksi vuotias.
Minua huolestuttaa kovasti pärjäänkö taloudellisesti, kun bruttopalkkani on noin 2300 euroa kuukaudessa. Joudun palaamaan töihin nyt hoitovapaalta elokuussa, siihen asti koitetaan pärjäillä vähillä säästöillä ja kaipa mieskin antaa taskurahaa vielä toivoakseni, mutta hänen varaan ei oikein voi laskea enään. Minä ja lapset vuokraamme oman asunnon jostain. Miehellä on avioehto hänen omaisuuteen eli en saa mitään jos olen oikein ymmärtänyt asian.
Mitä sanotte miten tässä tilanteessa selviää taloudellisesti? Pitääkö elämässä tinkiä jostakin, kun tähän asti ei ole juuri tarvinnut tosin emme me mitenkään leveästi ole eläneet tähänkään asti, esim ulkomaanmatkoista ei ole voinut kuin haaveilla.
Ja miten selviän henkisesti yksin eli miten voin enää harrastaa mitään omaa, esimerkiksi liikuntaa? Sukulaiset eivät auta, kavereita toki meillä on mutta lähinnä perheen yhteisiä eli saapa nähdä miten ero vaikuttaa kaverisuhteisiinkin. Kavereiden varaan ei voi kuitenkaan mitään laskea eli yksin täytyy selvitä. Osaanko edes yksinhuoltajana kasvattaa tasapainoisia lapsia kun itse olen ihan masentunut ja huolissani tilanteen vuoksi.
Olisi mukavaa kuulla jos jollain olisi kokemuksia, miten selvitään eteenpäin elämässä. Tuntuu että olen umpikujassa kun olen niin yksin tämän keskellä. Miehen perään en silti haikaile, koska meillä meni muutenkin huonosti jo ennen tuota viimeistä pisaraa. En siis ota sitä " #¤% enää takaisin siltikään.
Kommentit (7)
-kai miehesi hoitaa lapsianne?
-saat elatusrahaa
Ellet todellakaan mieti yhtään, mihin rahasi pistät (oma bruttoni 1600, tosin tällä hetkellä kotihoidontuella).
Lapsiesi isä on myös isä vielä eron jälkeenkin, joten kyllä hän heitä hoitaa.
Taloudellisesti pärjätään aika hyvin, mulla on bruttotulot 2200euroa/kk +lapsilisä ja elatusmaksu.
Pärjättäisiin vielä paremmin jos myisin auton ja kulkisin julkisilla.
Henkisesti on välillä rankkaa kun on yksin vastuussa kaikesta.
Mutta henkisestihän voi olla rankkaa parisuhteessakin.
Ja silloin tällöin ajattelen että olen kuitenkin onnekas kun on terve lapsi, työpaikka, asunto jne.
Tsemppiä vaan, uskon että pärjäätte.
...hemmetin paljon paremmin kuin tähän asti.
Tule mukaan yh-olohuone toimintaan, siellä meitä on muitakin.
www. yyl . fi
ja henkisesti tulee olemaan PALJON helpompaa, kun pääset tuollaisesta miehestä eroon!
Tottakai tuntematon tulevaisuus pelottaa, mutta tulet vielä huomaamaan, miten ihanaa elämä voi lasten kanssa olla!
Suurin menoerä tietysti asunto - älä vuokraa, jos voit ostaa, niin et maksa vierasta sikaa.
Lapsilisäthän saat yksinhuoltajakorotuksilla, niistä tuloa kolmisensataa kuussa. Lisäksi elarit mieheltä riippuen tuloista, osapuilleen 200 euroa per lapsi.
Varmasti sovitte, että lapset tapaavat myös isäänsä, jolloin saat ainakin silloin omaa aikaa. Kyllä siihen sopeutuu, ettei voi lähteä pumppiin ja spinningiin kun mieli tekee, koska ei ole hoitajia. Voi sitä liikkua lasten kanssa ja kotosallakin.
Eihän se voi käsittääkseni olla vain toisella, eikös se tehdä puolisoiden välillä kun mennään naimisiin joten oletko silloin kirjottanut nimesi johonkin paperiin?
Henkisesti varmasti alkuun rankkaa, ero on aina vaikea paikka vaikkei lapsia olisikaan. Ajan kanssa kuitenkin helpottaa.
Omasta erostani on puolitoista vuotta ja ensimmäinen vuosi oli vaikea, nyt kuitenkin jo helpottanut ja elämä mukavaa jollei suorastaan ihanaa :)
Taloudellisestikin olen pärjännyt ok, vaikka olenkin työtön yksinhuoltaja ei ole tullut puutetta mistään. Töitä on tosin ollut aina välillä.
Kyllä se siitä, tsemppiä :)