Työttömän elämä

Olin valmistuttuani vuonna 1994 jonkin aikaa työttömänä. Sain pientä ansiosidonnaista, mutten esimerkiksi asumistukea, koska avovaimoni olisi pitänyt elättää minua. Sitä se tasa-arvon airue ei kuitenkaan tehnyt. Eikä todellakaan ollut ilmaista bussikorttia tai sanomalehteä. Enkä ymmärrä, mitä hienoa niissä pankkien maksuautomaateissa oli verrattuna netissä maksamiseen. Ja onhan niitä edelleen.

Yksi työtön tuttava osti liikkeestä velaksi pontiac firebirdin 90 luvulla. Sellaisen kuin ritari ässässä. Töihin sitä vätystä ei saanut millään. Taisi ehkä yhden kerran olla kesätöissä kunnalla.  Kaljaa joi lähes joka päivä. Tuloina pelkkä työttömyyskorvaus.

Vaikeinta on kun ei ole mitään tekemistä. Rahaa ei viitsi kuluttaa koska sitä voi tarvita johonkin tärkeään joten en voi mennä kahville edes koska se maksaa liikaa.

Mitä ihmettä sinä höpiset? Ei todellakaan ollut mitään ilmaisia bussikortteja eikä sanomalehtiä. Vai lasketko Työmarkkinat-lehden sanomalehdeksi? Joitakin alennuksia saattoi saada, mm. kansalaisopiston kursseista.

Ei Suomessa ollut sellaisia maksuautomaatteja, että olisi voinut maksaa laskuja käteisellä ilman pankkitiliä. Ihan kassalla saattoi kyllä maksaa. Siihen taas ei työttömyys vaikuttanut millään tavalla. Muistanpa sen päivä, kun työttömänä ollessa myin auton ja menin pankkiin maksamaan laskuja käteisellä. Kassalle, sillä automaatilla maksettiin vain tililtä.

Vanhojen hyvien aikojen perään haikailee eniten ne jotka eivät ole kyseisiä aikoja eläneet. 

Ennen kaikki oli paremmin.

Olin työtön efellisen hallituksen aikana, oli velvoitetyö mahdollisuus jossa työkkäri etsi työpaikan ja kolme kertaa pääsin palkkatukityöhön puoleksi vuodeksi ja pääsin liiton rahalle. Ei ollut pelkoa päivärahan katkaisusta jos unohti jonkun tehtävän kuittaamisesta.