Miksi lääkkeitä määrätään, kun niistä ei ole mitään hyötyä ?

Ehkä Minirin ei teidän lapsella toimi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö lääkkeet ylipäätään auttaisi ihmisiä. Minä otin tunti sitten Panadolin selkäsärkyyn, kyllä se auttoi. Jos lääke ei auta, se on väärä lääke tai väärä vaiva. Kaikkiin vaivoihin ei lääkettä edes ole.

kysykää ensin lääkäriltä lupa. Kallista se tietenkin on. Yrittäkää samalla kasteluhälytintä tai kerta kaikkiaan vaippaa taas vähän aikaa, jos lapsi on vielä pieni.



Me käytettiin Miniriniä 3-4 kk, ja nyt poika on kuiva (6v) melkein kaikki yöt, pari kk on oltu käyttämättä. Muistaakseni ihan alussa kasteluöitä oli enemmän. Pitäkää kastelupäiväkirjaa niin voitte saada sitä hoitotukea, jos mikään ei auta.

Mutta aiheesta yleisesti: Meidän perheen kokemus juuri nyt turhista lääkkeistä on, että kolme viimeisintä lääkekuuria tässä perheessä on olleet sellaisia, jotka ei oo tehonneet, ja on jouduttu menemään uudelleen lääkäriin hakemaan uusi lääke. Yksi lääke oli liian tehoton, ja sain vahvemmat tropit. Seuraava lääke oli pojalle väärään sairauteen, ja kun ei tehonnut, niin uusi lääkäri antoikin ihan uuden diagnoosin, ja lääkekuuri lopetettiin kesken. Kolmas kerta oli mulla nyt. kun sain periaatteessa ihan hyvän lääkkeen, mutta se nyt ei mulla sattunut tehoamaan, ja nyt on toisen tyyppinen lääke menossa, ja toivon mukaan tällä kertaa tärppää.



Että on kyllä pistänyt miettimään, että onko syynä se, ettei nykyään enää tutkita riittävästi, vaan lääkitään hakuammunnalla. Vai halutaanko jostain syystä ensin yrittää mahdollisimman miedoilla lääkkeillä. Olkoon syy mikä lie, niin mua hirvittää, että saako tässä maassa ollenkaan enää sellaista hoitoa, mikä herättäisi luottamusta.



T. Maalainen, joka ei joka flunssan vuoksi haluaisi ajaa Helsingin parhaille lääkäreille.

Flunssaan ei mitään lääkettä ole olemassakaan. Jos varta vasten kierrät lääkäriltä toiselle ja vaatimalla vaadit lääkettä tautiin johon sellaista ei ole olemassakaan niin ihan varmaa on että jos lääkkeen sitten viimein saat niin se ei tehoa. Ihan on sitten varmaan mielipidekysymys onko vika lääkärissä joka lääkkeen sinulle marinan jälkeen turhautuneena kirjoittaa vai sinussa kun ehdoin tahdoin ravaat lääkäriltä toiselle vaatimassa lääkitystä.



Yleisin syy "tehottomiin" lääkkeisiin on potilas, joka ei ymmärrä lääkkeen tarkoitusta puhumattakaan vaikutusmekanismista ja joka ehkä vielä annostelee lääkkeen väärin. Esimerkiksi "kuureissa", joilla tarkoitat ilmeisesti antibiootteja ei ole "tehottomia", "vahvempia" tai "mietoja" lääkkeitä, vaan on olemassa erilaisia antibiootteja jotka kukin tehoavat eri pöpöihin. Useinkaan lääkärillä ei ainakaan ensimmäistä lääkettä määrätessään ole minkäänlaista kristallipalloa josta hän voisi arvata mikä pöpö sillä kertaa on kyseessä. Potilaan kokemukset siitä, mikä antibiootti häneen esimerkiksi on viimeksi tehonnut on toissijaista - antibiootin kun ei ole tarkoituskaan tehota potilaaseen vaan siihen bakteeriin, joka taudin aiheuttaa ja se taas voi olla ihan eri pöpö kuin viime kerralla.



Lääkäri aloittaa antibiootin määräämisen siitä lääkkeestä jonka arvelee kokemuksensa perusteella suurimmalla todennäköisyydellä tehoavan pöpöön. Mutta arvaus se on, ihan puhtaasti, pöpöjä ei lääkärikään paljain silmin näe eikä tunnista. Lisäksi lääkkeen määräämisessä pitää ottaa huomioon se, että antibiootin pitäisi haittavaikutusten välttämiseksi olla mahdollisimman kapeakirjoinen - tehota siis mielellään vain ja ainoastaan kyseiseen pöpöön, mutta ei muihin. Mitä laajakirjoisempaa antibioottia joudutaan antamaan (siis mitä enemmän hakuammunnaksi antibiootin valinta menee), sitä suuremmiksi yleensä myöskin käyvät haittavaikutukset. Tästä syystä lääkärit eivät mielellään määrää niitä "vahvoja" (eli laajakirjoisia) lääkkeitä.



Kannattaa myös muistaa että lääkäri ei ole vain lääkkeen määrääjä. Monesti on ihan tarkoituksenmukaista, että sairauden etenemistä seurataan ihan ammattilaisten toimesta. Diagnoosiakaan ei välttämättä ollenkaan aina voida tehdä ensimmäisellä kerralla, vaan diagnoosiin pääseminen voi vaatia pitkääkin seurantaa.



Muissa tilanteissa kun infektiotaudeissa on hyvin erilaisia sairauksia ja niihin hyvin erilaisia lääkkeitä. Kaiken kukkuraksi on vielä ihan erilaisia ja yksilöllisiä potilaitakin, kahta samanlaista tapausta ei kerta kaikkiaan ole olemassakaan. Tässä mielessä ihmisen hoitaminen on kovin erilaista kuin auton korjaaminen - merkkikorjaamoja tai alkuperäisosia ei ole tarjolla, monesti on pakko kursia kokoon se mikä voidaan ihan kokeile ja katso -menetelmällä. Monessa taudissa joudutaan kerta kaikkiaan vain testaamaan lukuisia lääkkeitä ja titraamaan annoksia ennenkuin se oikea löytyy - jos löytyy.



Oman lusikkansa soppaan työntää Kela, joka myöntää korvattavuuksia lääkkeille vain tiettyjen hoitokokeilujen ja kriteereiden mukaan: ensin on pakko seurata tilanteen etenemistä, testata elämäntapamuutokset ja halvemmat lääkkeet ennen kuin voidaan siirtyä kalliimpiin. Toki jos on valmis itse pulittamaan koko lääkityksen hinnan ilman Kelakorvauksia, on mahdollista siirtyä kalliimpiin lääkkeisiin suoraankin. Kovin harva kuitenkaan tätä sitten lopulta haluaa koska kustannukset voivat olla tuhansia euroja vuodessa.



Kannattaa myös muistaa että lääkkeiden vaikutusmekanismit ovat erilaisia - toisessa auttaa ensimmäinen pilleri ja sitä voi käyttää tarvittaessa, toisessa vaikutus voi tulla esille vasta kuukausien säännöllisen käytön myötä. Lääkkeillä on myös paljon haittavaikutuksia ja aina pelataan peliä jossa punnitaan saatua hyötyä ja haittavaikutuksia sekä yritetään etsiä sopivaa kompromissia. Mitä potentimpi lääke, sitä suuremmat ovat usein myöskin haittavaikutukset joten jo siitä syystä kannattaa lähteä liikkeelle mahdollisimman "miedoilla" lääkkeillä.



t. lääkäri

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että lääkkeitä tarvitsee todella vähän. Niitä popsitaan enimmäkseen ihan turhaan ja monista on enemmän haittaa kuin hyötyä.



Ap, suosittelen kokeilemaan vyöhyketerapiaa, auttoi meidän lapselle jo muutaman hoitokerran jälkeen.

Jos yleisin syy tehottomiin lääkkeisiin on potilas, joka ei ymmärrä lääkkeen tarkoitusta, niin onko vika tosiaankin silloin potilaassa, joka todennäköisesti ei ole opiskellut päivääkään mitään lääketieteeseen liittyvää. Vai voisiko syy olla lääkärissä ja apteekissa, jotka eivät ole tiedottaneet potilasta riittävästi.



T. nelonen, joka ei juokse lääkäreissä turhien flunssien takia, vaan aina on ihan kunnon syyt

Kuule, olet varmaan itse sattunut olemaan harvinaisen terve. Lääkkeitä ei "enimmäkseen popsita ihan turhaan". Tuon olet oppinut luontaisterapeutilta.

Väittäisin, että suurin vika on kunnallisissa terveydenhuoltopalveluissa, jotka on järjestetty siten, että lääkäri on aina kiireinen eikä millään ehdi selittää kaikkia asioista perusteellisesti potilaalle. Asioiden selittäminen ja opettaminenhan on vain mukavaa ja kivaa, mutta jos saman 15 minuutin käynnin aikana pitäisi sen lisäksi ehtiä riisuttaa ja pukea potilas, tutkia, hoitaa, kirjoittaa reseptit ja todistukset, kirjata käyntitiedot ja antaa hoito-ohjeet niin aika ei yksinkertaisesti riitä.



Toinen vika on nyky-yhteiskunnassa ja "maalaisjärjen puutteessa". Ihmiset kuvittelevat, että joka ikiseen tuntemukseen ja kolotukseen pitää löytää syy ja hoito (lääke) ja jos ei löydetä, niin sitten pitää löytää ainakin syyllinen siihen että ei löydetä.



Kolmas vika on koululaitoksessa, jossa ei opeteta riitttävästi näitä maalaisjärjen piiriin kuuluvia asioita sekä anatomiaa, fysiologiaa ja sitä mikä on normaalia ja mikä epänormaalia. Olisi paljon tehokkaampaa opettaa nämä asiat koulussa koko ikäluokalle kerralla sen sijaan että lääkäri niitä henkilökohtaisesti vääntää ratakiskosta jokaiselle erikseen ja sitten potilaat vielä juoksevat lääkäriltä toiselle kun eivät usko selityksiä.



t. lääkäri

ja ei syödä mitään luontaistuotteita--tosin ei nyt joka kolotuksen takia olla lääkettä pyytämässäkään

En ole ollut harvinaisen terve, päinvastoin. Olin tosi sairas ja lääkkeitä syönyt yhden pikku apteekin verran. "Luontaisterapeuttini" ei ole sanonut mulle lääkkeistä mitään. Katsos kun ihan itsekin voi ajatella. Onneksi löysin vaihtoehtohoidot, muuten olisin syvällä sängyn pohjalla.



Meidän lapsetkin on sairastaneet näitä tavallisia vesirokkoja, korvatulehduksia yms, mutta yhtään antibioottikuuria eivät ole syöneet. Kuumelääkkeitä kukin pari-kolme kappaletta. Ja vanhin alkaa olla teini-iässä. Noh, ehkä meillä sitten on harvinaisen terveet lapset. Ja vielä mieskin; ei ole tarvinnut kuin pari särkylääkettä viimeisen 15 v:n aikana. Kummallista, juuri samana aikana, kun ollaan käytetty vaihtoehtohoitoja...varmaan sattumaa sekin.