Välillä ahdistaa, tuntuu että olen menettänyt arvokkuuteni

En ole paska ihminen.?.Tuntuu että nykyään ihmiset leimaa toisen yhden tai kahden virheen perusteella, vaikka meissä kaikissa on hyviä ja huonoja puolia.

Hoidan työni tunnollisesti, olen harvoin myöhässä ja teen yleensä enemmän kuin minulta edes odotetaan. Työkaverit pitää minua luotettavana ja rauhallisena ihmisenä. Autan muita mielelläni ja yritän muutenkin olla ihmisiksi.

Mutta ei se tarkoita, ettenkö olisi tehnyt typeriä asioita.

Kerran petin miestäni pikkujouluissa. Alkoholia meni aivan liikaa ja tulin kotiin vasta seuraavana iltapäivänä. Mies kysyi ihan aiheellisesti missä olin ollut ja oliko jotain tapahtunut. Sen sijaan että olisin vastannut rehellisesti, suutuin aivan täysin. Kilahdin koko epäilyksestä ja uhkasin erolla, koska en kuulemma voi olla suhteessa jossa ei luoteta. Jälkeenpäin ajateltuna aika ironista.

Alkoholin kanssa minulla on muutenkin tapana mennä välillä pahasti yli. Selvin päin olen ihan erilainen ihminen kuin humalassa. Monesti juuri humalassa tapahtuu ne suurimmat virheet. Olen esimerkiksi lähtenyt useammin kuin kerran auton rattiin päihtyneenä. Se on asia, jota häpeän nykyään todella paljon, koska siinä olisi voinut sattua jotain peruuttamatonta myös täysin sivullisille ihmisille.

Välillä huomaan edelleen puolustelevani itseäni sillä, että “mutta kun olen muuten ihan hyvä ihminen”. Ehkä siinä on osa ongelmaa. Hyvät teot eivät kumoa huonoja tekoja eikä huonot teot tee ihmisestä automaattisesti läpeensä pahaa.

Selvin päin olen varsin ok. Mutta ehkä ihmisen pitäisi uskaltaa katsoa myös niitä puolia itsestään, joista ei ole ylpeä. Niitä ei voi sysätä aina alkoholin syyksi, koska loppujen lopuksi nekin ovat olleet minun tekemiäni valintoja.

N34