Lue keskustelun säännöt.
Istun yksin ja itken...
22.05.2007 |
En tiedä miksi menin naimisiin tuon miehen kanssa.
Hankaloittaa elämääni paljon, eikä edes tajua tekevänsä niin.
Nyt meni nukkumaan ja jätti minut yksin itkemään, riita täysin auki.
Saan huomenna olla lasten kanssa, miettien yksin mitä tein väärin saadakseni tälläistä kohtelua.
Pyysin illalla miestä käymään kaupassa, toi vauvalle maitoa, vaippoja ja soseita. Ok, tähän asti meni oikein. Kun pyysin tuomaan huomiselle päivälle jotain ruokaa jota voisin sitten tarjota pojalle ja syödä itsekin. Toi kaksi pientä valmiskeittopurkkia (mikro). Pari valmishampurilaista ja ajattelee sinisin silmin että noilla pärjätään! Noitako minun pitäisi lapselle tarjota?
Itse olen tällä hetkellä heikolla hapella, pitkän sairastamisen vuoksi.
Kauppareissu menee huomenna sitten siten että roikotan kahta lasta mukanani, haukkoen samalla henkeäni (en saa henkeä kunnolla edes istuen, miten sitten rasituksessa). Kantaen ruokaa koko perheelle kun mieheni on niin käsi ettei tajua mitä perheen elättämiseen vaaditaan! Vaivannäköä! Kaupan jälkeen sitten väsyneenä kokkaan molemmille ruokaa (kunhan ensin olen syöttänyt vauvan, mahdollisesti syöttänyt ja vaihtanut kuiviin) + päivän muut työt kuten lasten normaalit ulkoilut.
Mies ei edes sen vertaa voinut keventää taakkaani että olisi oikeesti voinut tuoda sellaista ruokaa jota voi ilman kiukkua syödä.
Olisi kuulemma pitänyt sanoa mitä tuodaan, kun ei kuulemma osaa mitään ostaa! Miksi ei voi opetella sitten? Mikä helvetin valmis kauppalistankirjottaja minä olen? Jos minä osaan valita terveet vaihtoehdot kaupasta ilman listaa, miksi mies ei osaa?
Ei osaa mies edes siivota (sanonut niin), ei osaa pestä vauvan tuttipulloa aamulla saati täyttää tai tyhjentää tiskikonetta. Pestä pyykkiä. Ei sen aina näitä tarvitsisi tehdä mutta edes sillon kun minä olen sairas. Ei osaa imuroida, ei korjata tavaroita omille paikalleen yms. Lista on pitkä! Ainoa mitä osaa tehdä...käy töissä eikä mistään muusta puhukaan. Työ antaa vapaatakin hyvin mutta mitä tekee mies? Istuu tietokoneella monta tuntia päivässä. Kaipaisin mieheni seuraa mutta kun pyydä sanoo:- oota 5min niin sitten tuun (joka tarkoittaa, odota 3h niin ehkä sitten nousen tästä ja menen nukkumaan).
Miksi menin naimisiin noin avuttoman miehen kanssa, miksi! Rakastan häntä, mutta miksi? Koko perhe joutuu kaaokseen tuon takia!
Nytkin mulla on nälkä...
Mutta en suostu noihin valmistavaroihin koskemaan.
Käyn huomenna kaupassa, kannan niska vääränä kaikenlaista syötävää kotiin, vaikka joutuisin sen jälkeen sairaalaan henkitoreissani.
Prkl...sydänsairas ihminen oon mutta ei se miehelle merkkaa mitään.
Sitten kun kuolen niin...toivottavasti tajuaa mitä menetti.
Itsekäs olen...
Miksi helvetissä vaadin miestäkin osallistumaan lastensa ruokkimiseen, siisteyteen ja muuhun ylläpitoon. Edes silloin kun itse olen sairas.
Kommentit (52)
että miehesi ei hoksannut mitä haluat hänen tuovan kaupasta - " terveellistä" ?
Ei tuon tarvitse tarkoittaa sitä, että miehesi ei välitä sinusta ja perheen hyvinvoinnista. Taidat nyt olla vähän väsynyt, sitä sattuu. Auta miestäsi olemaan hyödyllinen kotona äläkä ole niin epämääräinen. Selkeästi pitää sanoa, muuten ei toimi, ja se ei trkoita käskytystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
, että se nainen voikin vetää pultit ruokaostoksista.
ja siis nimenomaan EX. Hän ei ihan oikeasti osannut tai tajunnut näitä juttuja eikä paljon muutakaan, ja aina häntä piti olla opastamassa. Hän myös heittäytyi laiskaksi sillä verukkeella, että minä tein asiat paremmin. Mikä olikin totta. No, kestin sitä kymmenen vuotta ja sitten erosin. Mikä mieletön tunne, kun ei tarvinnut paapoa sitä aikuista pikkupoikaa. Ja tapasin nykyisen mieheni, joka on niin ripeä ja tehokas, että minä jään kodinhoidossa, kaupassakäynnissä ja kaikessa muusskin hänelle kakkoseksi. Miehiä on todellakin erilaisia... Jos oma miehesi ei kuitenkaan ole älyllisesti heikko (kuten oma exäni), voi hän varmaan oppia jotain... toivotaan niin.
Ei miehet osaa hakea kaupasta mitään järkevää ruokaa, jollei niille sano mitä pitää tuoda. Kuvitteletko sinä, että miehesi on joku ajatustenlukija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olisin ihan onnellinen noista eväistä. Ehkä miehesi tosiaan pahoitti mielensä.
Olen myös omalla kohdalla huomannut sen, miten mies välillä hakee sellaista äitihahmoa minusta, joka hoitaa ja huolehtii.. Minusta on ihanaa, että antaa miehelle tällaista äidillistäkin rakkautta. Ei kukaan jaksa aina olla vastuunkantaja ja järkkymätön aikuinen, niinkuin et sinäkään nyt sairaana. Voimia sinulle! Sopikaa nuo itsekkäät ajatuksenne, sen jälkeen tulee päinvastainen mieli toista kohtaan.
Kunhan on jotain lautasella eivätkä tiskit ala haista, niin se riittää. Tämä riittää toisaalta myös monille naisillekin :)
Relaa vähän, vaadit liikaa niin mieheltäsi kuin itseltäsikin. Ruokaa se on einesruokakin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua avarsi näkemäni tv-ohjelma missä kerrottiin naisen ja miehen aivojen eroavaisuuksista. Miehelläsi on putkiaivot niin kuin miehillä yleensä.
Esimerkkinä voin kertoa tämän että jos siivouspäivänä jolloin naisella on muuta tehtävää nainen sanoo miehelle vie matot ulos niin mies vie matot ja tappaakin ne mutta siivoaminen pysähtyy siihen.
Mies tarvitsee selkeän ohjeistuksen
vie matot ulos ja tamppaa ne,
imuroi lattiat,
pese lattiat,
pyyhi pölyt ja
laita matot paikoilleen.
Nainen tekisi automaattisesti siivousprosessin kokonaan ilman tarkempaa ohjeistusta.
Puhuin tästä erään naapurini kanssa ja kun hän muutti tapojaan ja antoi vaiheittaiset ohjeet niin homma alkoi sujumaan.
Sinun tapauksessasi vaikea sairautesi syö naista eri tavoin niin henkisesti kuin fyysisestikin ja tuntemuksesi on enemmän kuin ymmärrettäviä.
Kuitenkin elämänlaatuanne kohentaaksesi voit toimia ymmärtävästi miestäsi kohtaan (tajuten hänen heikkoutensa) ja kirjoittaa sen puutelistan - ei kannata siitä helkutin listasta tehdä niin suurta että johtaa avioeroon.
Ryhtiliikkeen vastuunotosta perheestänne mies jokatapauksessa tarvitsee ja mielestäni siitä on teidän avoimesti keskusteltava ja lähtökohtana on oltava sinun fyysiset rajoitukset - sydänvika " heikolla hapella" oleminen.
Luulen ettei miehesi ymmärrä sairautesi todellista tilaa. Olisiko mahdollista hakeutua sopeutumisvalmennuskurssille koko perheellä josko sieltä saisit vertaistukea ja kokemuksia arjesta selviämiseen.
Jotain hyvää toisissanne olette nähneet mutta nyt se on jotenkin hämärtynyt.
Jaksamista sinulle ja perheellesi! Kuivaa kyyneleet.
ja onpa vielä tarjottu sympatiaakin pirttihirmu-ap:lle...
Ihanko oikeesti jonkun mielestä miehelle voi suuttua siitä jos se tuo eineksiä kotiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitää lähtä henkihieverissä kauppaan lapsilaumaa mukana retuuttaen.
Ja aivan oikein, tässä tilanteessa mies kokee vain riittämättömyyttä. Teki hän mitä tahansa, se ei riitä - hän ei edes siivoa riittävän hyvin sinulle. Kyllä mieskin vaistoaa tuon asenteesi, eikä se taatusti ainakaan saa häntä rakastamaan sinua enempää, kun rakkauttakin jo epäilet.
Kyseessä on täysin klassinen kotiäitihybris.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta samalla jäitä hattuun. Tuolla asenteella saat sekä miehen että oman olosi aina vain huonommaksi!
Minusta arjen pyorittaminen on molempien vastuulla. Olen samaa mielta ap:n kanssa, etta ei aikuiselle miehelle mitaan kauppalistaa kirjoiteta.
Jos kerran olet todella sairas, ei sinun energiasi riita mihinkaan ruuanlaittoon. Tama osoittaa, etta miehesi valittaa.
Me ainakin suunnitellaan viikon ruokalista yhdessa. ja toinen meista kay kaupassa. Ilmiselvasti miehesi ei ole ottanut vastuuta taloudenhoidosta itsenaisesti. Luulen, etta suurin osa naista ns. kadettomista miehista ei ole ikina itsenaisesti hoitanut lapisa/kotia. Meilla mies siivoaa/tekee ruokaa/kay kaupassa, mutta han ei ole mikaan aidin apulainen, vaan aikuinen ihminen, joka tekee ratkaisut itsenaisesti. Mina en ala puuttumaan, milla tavalla han homman tekee. Tietysti me olemme yhdessa keskustelleet esim. lastenkasvatuksen isoista linjoista ym muista olennaisesta, mutta mina en todellakaan ala vahtaamaan, miten mies hoitaa kotitoista. Ap:lla ja miehella ongelmana on se, etta heilla on erilaiset nakemykset " hyvasta" ruuasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli vaikka olisi pää kainalossa ei voi syödä valmisruokaa yms. Herranjestas. Ei ihme jos mies lyö hanskat tiskiin.
Itse olen huomannut että arki rullaa paljon paremmin jos ei nipota turhista. Jos miehen siivous ei ole täydellistä tai ruoka mitä sattuu, ajattelen, että se on hänen standardinsa kodinhoidosta ja miksi minun standardini olisi jotenkin oikeampi?
Mä kirjoitan aina mun miehelle kauppalistan, muuten puolet tavaroista jää. Pääasia, että homma hoituu, siksi lista. Enmäkään suostuisi menemään kauppaan kahta kertaa peräkkäin
mutta ei mua haittaa kirjoittaa kauppalistaa, mitäs vaivaa siitä nyt sitten olisi?
Sä olet opettanut sun miehes liian hyvään (ei tarvii siivota omia jälkiiään ym), mä olen tehnyt saman jutun. Mies kyllä tekee sitten kun sanon että nyt en oikeesti jaksa...
Mulla on oikeasti silti hyvä mies, rakastaa mua, lapsia, meidän perhe on tärkein, ei juo, on luotettava, ei lyö tms.
On oikeitakin ongelmia, sulla on asiat hyvin. Sun mies sentään yrittää.
Kun mulla on niin samanlainen mies! Meillä on niin et mun mies on sellaisesta perheestä, jossa on opetettu et naiset hoitaa kotihommat ja miehet miestenhommat. Koita siinä sitten ruveta 30v. opettamaan uusille tavoille. Meillä on vanhemmat lapsetkin avuliaampia ja toimeliaampia kuin isänsä. Ketuttaa välillä aivan sumeesti. Eikä mies edes huomaa sitä itse.
oikea tapa hoitaa asioita (omasi) ja väärä tapa hoitaa asioita (miehesi).
Minä aikanaan marmatin, kun mieheni ei tehnyt kotitöitä samalla tavalla kuin minä, mutta lopetin, kun mieheni alkoi antaa takaisin samalla mitalla. Minä vain ihmettelin joskus, kun tiskikone ei ollut pessyt jotain astioita tai aterimia kunnolla, mutta mieheni analyyttisenä ihmisenä neuvoi minulle, miten veitset ja haarukat kannattaa laittaa koriin niin, ettei vahingossakaan tarvitse harmitella likaiseksi jäänyttä lusikkaa. Minä harmittelin pesussa rikki menneitä sukkahousuja, mieheni kielsi minua pesemästä rintaliivejä ja sukkahousuja samassa koneellisessa (kummatkin olivat toki omissa pesupusseissaan, mutta tämäkään ei riitä). Tällaisia pikkuasioita on tullut vastaan aika monia. Minä olen tehnyt asiat, niin kuin äitinikin on tehnyt (isäni ei ole koskaan osallistunut kotitöihin mitenkään), mutta en ole sen kummemmin miettinyt, miksi jotkut asiat tehdään tietyllä tavalla.
Miesten tapa esim. siivota on joskus hyvinkin erilainen kuin naisten ja heidän näkemyksensä siitä, mikä on siistiä, ei aina vastaa naisen käsitystä (minun mielestäni esim. keittiö on siisti vasta kun tiskipöytä hohtaa peilinkirkkaana, mieheni katsoo aivan muita seikkoja ja näin keittiö voi minun mielestäni olla siisti kun taas mieheni mielestä se ei ole täysin puhdas, koska joku toinen asia on pyyhkimättä).
Miehenä minun tulee tietysti sanoa, että lopetin siivoamisen jossakin vaiheessa sen jälkeen, kun huomasin että vaimo imuroi minun imurointini jälkeen uudestaan. Miksi minä imuroisin jos se ei kelpaa?
Näinhän tässä aina näyttää käyvän. Kotiäidille kehittyy illuusio kaiken hallitsemisesta ja osaamisesta, ja siitä että mies ei osaa mitään. Eikä tietysti osaakaan, kun jokaisen sukankin paikkaa ja puuron maito/hiutale-suhdetta joutuu erikseen kysymään, että se menisi kotipoliisin mielestä täysin oikein.
Tällä ei voi olla muita kuin parisuhdetta ja miestä lamauttavia vaikutuksia. Minä ainakin kuvittelin muuttavani yhteen tasa-arvoisen naisen, en äitini kanssa. Kierteen reuna on siis lähellä. Minulla on ollut aikoja, jolloin on ollut helpompaa jäädä ylitöihin, kuin mennä kuuntelemaan kotiin luentoja siitä millä tavalla t-paidat tulee taitella hyllyyn niin, että kaikki pinkat ovat varmasti vaaterissa.
Vain se, että nainen ymmärtää löysätä ohjaksia auttaa tuossa tilanteessa. Jos mies yrittää toteuttaa jokaisen oikun ja ottaa vielä enemmän osaa naisen vaatimalla tavalla itse asiassa vain vääristää tilannetta entisestään.
Nämä neuvot ovat osittain hyviä mutta edelleen miestä palvelevia. Enkö voi vaatia mieheltä aikuisuutta? Pitääkö minun kasvattaa miehestäni poikani? Minun mielestä jos nämä hommat osaa ihan itsenäisestikin niin on aikuinen, ei pieni avuton poikanen. Mies voisi olla itsestään ylpeä jos ottaisi enemmän itsestään ja perheestään vastuuta. Hän voisi tulla onnelliseksi siitä että HÄN OSAA! Minä voisin olla onnellinen kun voisin luottaa siihen että lapseni ja mies, he voisivat elää tätä elämää täysipainoisesti ja hienosti vaikka minua ei olisikaan. Olen sitten kokonaan pois tai vain käymässä jossain. Minusta ei ole väärin vaatia Ravintoa! isolla R:llä. Epäilen ettei mieheni edes rakasta minua enää...
Tietää varsin mainiosti mitä tämä perhe yleensä syö mutta ostaa mieluummin sitä mitä itse söisi. Valmisruokaa. Joista tulee vain paha olo.
Yhden kerran voin tulla vastaan, kirjoitan täydellisemmän kauppalistan kuin ikinä koskaan ennen. Jos hukkaa sen tai ei käytä sitä. Se on hänen oma mokansa silloin ja sitten minua on turha parjata etten mitään olisi yrittänyt. Laitan listaan myös KIERRÄ NÄMÄ OSASTOT! niin ei varmasti tuo mitään väärää kotiimme.