Lasta ei saa tehdä sairaaksi! Ns. ADHD-lapsista

" ADD/ADHD diagnosoidaan psykologisten testien sekä lapsen fyysisen tutkimuksen lisäksi pitkälti lapsen tarkkailusta saatujen esitietojen perusteella eli vanhempien ja opettajien/lastentarhanopettajien täyttämien käyttäytymiskaavakkeiden pohjalta tehtyjen arvioiden perusteella. ADD/ADHD-lapset pystyvät usein käyttäytymään tutkimuksissa aivan normaalisti, suorastaan enkelimäisesti, joten ilman taustatietoja tutkimukset saattavat ajautua väärille teille. Joskus tehdään myös neurologinen tutkimus, joskaan ADD/ADHD ei (välttämättä) näy esim. EEG-tutkimuksessa tai magneettikuvauksessa, koska kyseessä ei ole aivojen rakenteellinen vika."

mm. lausunnot lääkäriltä,neuropsykiatrilta, puheterapeutilta, toimintaterapeutilta, koulusta/päiväkodista.



Lisäksi tutkimusjakson aikana (kyllä, se on useampi päiväinen) oma hoitaja tarkkailee lasta, hänen toimintaansa ja käyttäytymistä sekä kommunikaatiotaitojaan.



Tämän lisäksi lapsi tekee useita eri testejä, vanhempia haastatellaan.



Ja päälle on vielä mm. pään magneettikuvaus, luiden röntgenkuvat sekä näön ja kuulon tarkistus.



Tutkimuksiin johtaneiden oireiden tulee ilmetä vähintään kahdessa eri ympäristössä, esim. kotona ja päiväkodissa.



Diagnoosin saadakseen lapsella/aikuisella tulee ilmetä useita ADHD:hen liitettäviä oireita, ei kaikkia mutta useita.





Tutkimuksia on usein edeltänyt jo erityisopettajan/erton tutkimukset, koulu tai perheneuvolan psykologin luona käynnit ym.





Joten kyllä niitä diagnooseja ei todellakaan jaella ihan tuosta vaan kaikille niille jotka haluavat paeta kasvatusvastuutaan.



Jos saisin erilaisella kasvatusmenetelmällä pois lapseni dysfasian (joka usein liittyy adhd:hen ), luustoiän jälkeenjääneisyyden, n.2 vuotta jäljessä kulkevan motorisen kehityksen (kyllä, monella adhd lapsella esiintyy kyseistä ongelmaa), oppimisvaikeudet ym. tekisin sen niin kovin mielelläni.



Ja ai niin, monella adhd lapsella on uniongelmia joita meillä yritetään hoitaa melatoniinilla.



Kuri meillä on varmasti kovempi kuin monella teistä, pakko olla, ja elämä rutiineihin sidottu. Meidän lapset ovat muuten jo sängyssä, se neljäs luokkalainen adhd poikakin, mites teillä?

Hän siis ei todellakaan sano, että diagnooseista olisi ainoastaan 15% " oikeaa adhd:tä" ... miten voisikaan sellaista sanoa, koska itse kollegoineen niitä diagnooseja tekee!!!



Eli tottahan toki epäilyjä - aivan minkä tahansa taudin kohdalla - on aina rutkasti enemmän kuin diagnosoituja tautitatapauksia.



Ei ole ollenkaan yllättävää, että niin on myös adhd:n kohdalla!



Mutta älkää nyt aukoko päätänne liikaa ja syyttäkö jo diagnoosin saaneita lapsia vanhempineen huijareiksi.

ei kaikki erityislapsen vanhemmat ole valveituneita ja kunnollisia kasvattajia. Monesti voimat loppuu ja juuri adhd lapsille saattaa tulla univelkaa joka taas lisää negatiivisen kehän kierrettä.

käyttäytymään usein enkelimäisesti" . Autistinen lapsi ei esimerkiksi PYSTY käyttäytymään normaalisti. Samoin Asperger- lapsi ei PYSTY säätelemään tiettyjä käyttäytymismalleja tutkimustilanteessa. Eli tää ADHD- diagnoosi on varsin häilyvä, joka lätkäistään ns. " hankalalle " lapselle, jolla tarpeeksi sinnikkäät ja vakuuttavat vanhemmat.

sekä opettamalla arjen hallintaa mm. kuvien avulla..

Ystäväperheemme lapsi on tutkimuksissa adhd-epäilyn vuoksi. Minusta lapsi on vilkas, mutta ei mitenkään ylivilkas. Lapsi on usein levoton. Hänellä ei ole säännöllisiä ruoka-aikoja, ei säännöllisiä nukkumaan menoaikoja, ei ulkoilua juuri ollenkaan, eikä leikkikavereita. Hän kulkee äintinsä kanssa paljon kaupoilla.



Olen yrittänyt sanoa äidille monesti, että lapsen " oloihin" pitäisi vähän kiinnittää huomiota. En uskalla enää suoremmin sanoa, tulee sota.



Jos lapsi käyttäytyy lääkärissä niin kuin meillä joskus (hyppii, pomppii, huutaa, möykkää, jättää kaikki leikit kesken minuutissa jne..) on kotiintuomisina varmasti joku diagnoosi.



Äiti valittaa, että lapsi on niin rankka. No on kai, kun ei edes ruokaa saa säännöllisesti. Viimeksi kun tulivat meille suoraan shoppailureissulta oli lapsi ollut syömättä 8 tuntia. Kyllä minäkin hyppisin seinille.

Ne kuulkaa osaa katella sellasiakin asioita mitä tavan tallaaja ei huomaa.



osaavat tulkita käyttäytymistä, puhetta ja lasten piirustuksia....



On minullakin tuttaperhe jossa lapsi oli todella vilkas, säännölisitä elämäntavoista huolimatta, ja joutui tutkimuksiin. Kaikki oli satavarmoja että tuliaisina on joku diagnoosi vaan eipä ollut.



Tuli takaisinkin normaalina, tosin vilkkaksi sanottuna, lapsena.

Oppimisvaikeudet ja keskittymisvaikeudet on kaksi eri asiaa.

mutta sehän ei av-mammoja hetkauta, koska he tietävät kaiken.

Meillä on ihan tavallinen perhe, rajat (tiukatkin) ja rakkautta. Säännöllinen elämä ja strukturoitu päivärytmi.

Kolme lasta, kaikki kasvatettu samalla tapaa. Silti esikoinen on sisaruksistaan poiketen hyvin käytöshäiriöinen ja ahdistunut pieni poika jolla ainakin adhd-piirteitä ja muitakin erityispiirteitä.

Olemme tehneet kaikkemme, poikamme vaan ei pysty elämään kuten " normaali" lapsi. Tottakai me vanhempina syytämme itseämme, mutta nyt vihdoin vuosien tutkimusten ja säädön jälkeen alamme antaa armoa itsellemme: ehkä kaikki ei johdukaan meistä tai kasvatustavastamme.



Silti tällaiset ketjut saavat taas itsesyytökset pintaan, ja ajattelemaan että ehkä SITTENKIN voisin olla vielä parempi äiti ja saada lapseni sopeutumaan normeihin, olemaan yhteiskuntakelpoinen ja muutenkin tavallinen.



ps. levoton lapsi ei vaan saa unta. aina vähäunisuus ei johdu siitä etteikö lapsi laitettaisi ajoissa nukkumaan:( Melatoniini auttoi meillä, onneksi.

anlaisia kuin heidän Acu-pekkansa.

suoraan mustavalkoisesti vaan teilaa kaikkien adhd diagnoosin saaneiden lasten vanhemmat " huonoiksi" vanhemmiksi tuntematta ollenkaan sitä prosessia millä diagnoosin oikeassa elämässä saa.



Ja tietämättä mitään siitä arjesta jota todellisessa adhd perheessä eletään.



Tajuamatta ollenkaan sitä, ettei diagnoosi vapauta olemaan ja antamaan mennä vaan päin vastoin; siitä alkaa se terapioissa laukkaaminen, hoitotiimin kanssa työskentely sekä monen asian uudelleen järjestäminen.



Täällä ei yleensä keskustella, täällä tuomitaan ja kirkastetaan omaa kruunuaan ja kuvitellaan olevansa fiksumpia kuin erikoislääkärit....

asiasta toki saa puhua, mutta totuuksina ei tarvitse laukoa asioita joista ei mitään tiedä.

Minunkin tuttavapiiriini kuuluu näitä ihmisiä jotka " tietävät" että ADHD on muotidiagnoosi joka heitetään kaikille vilkkaille lapsille.

Tästä syystä tyhmyyksissäni taistelin ensin diagnoosin antamista vastaan, ja näin ollen hidastin poikani avun saantia. Kuvittelin että vika on minussa.



Tämänhetkisiä diagnooseja en ole ihmisille kertonut, juuri siitä syystä etten vaan tämän kohtuu rankan arjen lisäksi kestä niitä silmien pyörittelyjä ja seläntakana puhumisia mitä nämä itseriittoiset kaikentietävät " ystäväni" harrastavat.



Muistakaa että näette vain pinnan, siellä alla voi olla paljonkin paskaa josta teillä ei ole mitään käsitystä.

Voisiko joku teistä viisaista patuista vastata minulle. Kyse siis omista vaivoista. Teitä kun on nyt pilvin pimein täällä paikalla julistamassa.



No niin elikkä aina kun pyöräilen pidemmän matkan (yli 3,6 km) tulee alapää luita myören kipeäksi ja kolotusta jatkuu kaksi päivää tasan.



Mistä johtuu? Mikä tauti taustalla?



Minulla on lisäksi hyvin kimeä ääni. Voiko johtua hormonihäiriöstä tai liian kapeista äänihuulista?

onneksi kädet ristissä rukoilen, että lapsellani kuitenkin dysfasia mielummin kuin adhd.

levottomuus, tarkkaavaisuus, keskittyminen kuuluu myös dysfasiaan. lapsi nyt 3v. ja parempaan suuntaan menossa.

oli kauhea katella omaa 2v. joka ei hetkeäkään pysynyt paikallaan.

adhd diagnoosia kun ei saada heppoisin perustein, ei ne neurologit mitään tyhmiä ole. iso tiimi lasta tutkii useita vuosia.

.

oikein kunnolla. Vaikutat aika periaatteen naiselta joka on niin varma mielipiteestään, että. Meidän adhd lapsen perheessä ei krapula päiviä vietetä, mites omalla kohdallasi? Asiat eivät ole niin mustavalkoisia kuten suppeassa elämässäsi luulet. Toki ystäväpiiriisi saattaa kuulua ko. tyyppejä, en tiedä sitten missän sinun ns. kunnon kaveriperheet ovat?



terveisin adhd-lapsen äiti

Käsittääkseni kukaan ei ole väittänyt, ettei ADHD-tapauksia ole lainkaan olemassa. Sen sijaan ylilläkäri kyllä sanoo aika suoraan, että ADHD-diagnoosi tuntuu poistavan monelta vanhemmalta kasvattajan vastuun. " Tuo lapsemme on tuollainen, koska sillä on ADHD." Edelleenkään kukaan ei väitä, että näin on KAIKKIEN tai edes suurimman osan diagnoosin saaneiden kohdalla.



Ylilääkäri sanoo tuossa käsittääkseni aika suoraan myös, että tutkittavaksi tuodaan tenavia, jotka eivät yksinkertaisesti nuku tarpeeksi, ja joita ei kasvateta kunnolla, ja vanhemmat sitten ihmettelevät, että tällä meidän JaniPetterillä on varmasti ADHD, kun se on niin vilkas eikä keskity.



Edelleen, hän ei mielestäni millä tavalla mollaa niitä vanhempia, joiden lapsilla on todettu valitettavasti ko. häiriö.

Niissä kyllä aika selkeästi tuomitaan ihan jokainen adhd lapsen vanhempi, eikä edes uskota koko adhd olemassa oloon, vaan ollaan ihan varmoja, että koko adhd poistuisi jos kaikki osaisivat kasvattaa lapsiaan yhtä taitavasti kuin he itse.



Ja itseasiassa ylilääkäri ei ole sitä mieltä, että moni adhd lapsi olisi diagnosoitu väärin ja kysymys olisi oikeasti unen ja rajojen puutteesta vaan hän kritisoi sitä, että lähetteitä laitetaan liian helposti ja ympäripyöreästi perustellen.



Ja huom! vanhemmat eivät niitä lähetteitä kirjoittele vaan yleensä se on joko koululääkäri tai tk lääkäri.