Lasta ei saa tehdä sairaaksi! Ns. ADHD-lapsista

Miksi te adhd-lasten vanhemmat ja läheiset loukkaannutte verisesti, jos tällä palstalla joku uskaltaa kirjoittaa näin kuten ap kirjoitti (ja siis lainasi vain ylilääkäriä)?

" Hyvinkään sairaanhoitoalueen kunnat saavat käyttöönsä selkeät ohjeet tarvittavan tuen tarjoamiseksi lapselle, jolla on vaikeuksia keskittyä.

Lähetteitä erikoissairaanhoitoon on kirjoitettu turhankin innokkaasti ja ympäripyöreästi.



Neuropsykiatristen häiriöiden sijaan ongelmien juuret ovat usein kotona. Lastenneurologian ylilääkäri Sanna-Leena Vanhasen mukaan suuri syy keskittymisvaikeuksille on univelka.



Impulsiivinen käytös johtuu usein kotna saadusta puutteellisesta tapakasvatuksesta tai epävakaista kotioloista.



Ylilääkärin mukaan noin 15 % keskittymisvaikeuksista johtuu AHDS:sta, loppu selittyy muilla syillä. Sirauskeskeisestä ajattelusta olisi hänen mukaansa päästävä eroon. sen ongelmana on, että vanhemmat saattavat paeta kasvatusvastuutaan diagnoosin taakse."







Eikös tuossa nyt ihan selkeästi kerrota, että LÄHETTEITÄ laitetaan turhan innokkaasti. Tiedättehän, että jokainen joka saa lähetteen johonkin tutkimuksiin, EI SAA diagnoosia.



Ei kyseinenkään lääkäri väitä, että nämä adhd diagnoosin saaneet olisivat jotain höpö höpö diagnooseja ja oikeasti kyse on vain huonoista vanhemmista ja univelasta.



Kyllä minäkin olen aikoinani saanut lähetteen reumatutkimuksiin mutta ei se tarkoittanut, että minulla automaattisesti sen lähetteen perusteella olisi reuma. Asia tutkittiin, todettiin ettei reumaa ole ja vaivoille löydettiin toinen syy. JA otettiin minusta koepalakin patologille tutkittavaksi eikä se silti syöpää ollut... Lähete ei ole sama kuin diagnoosi.



Ymmärsitkös?

Itselläni on tarkkaavaisuushäiriöpainotteinen ad/hd, jonka on todennut neurologi (itse asiassa eräs harvoista aikuisen ad/hd:n asiantuntijoista Suomessa). Myös toisella lapsellamme todennäköisesti on tämä kyseinen " ominaisuus" .

Jotka ovat asiaan hiemankin perehtyneet, ymmärtävät ettei tällaista diagnoosia noin vain lähdetä jostakin hakemaan. Varsinkin aikuisen kohdalla aiheen asiantuntijat ovat todella kiven alla! Kuntoutusta jne saa hakemalla hakea, ja jos jotain löytyy on se erittäin kallista.

Tämän lääkityksen kanssa ei voi leikkiä, omalle lapselleni en sitä toivo. Itse olen joutunut lääkitystä säätämään ja säätämään, sivuvaikutuksia on usein jopa enemmän kuin hyötyä.

En ymmärrä ajatusta, että Suomessa tätä diagnosoitaisiin turhaan tai että kukaan haluaisi tällaista leimaa otsaansa. Diagnoosia ei todellakaan saa liukuhihnalta, vaan prosessi on usein pitkä ja vaivalloinen.

Meillä on hyperaktiivinen 4v poika, jota ollaan juuri lähettämässä tutkimuksiin ja minä ainakin yli kaiken toivon, ettei poika tuota adhd-diagnoosia saa. Olisin ikionnellinen, jos kuulisin että vika on kasvatuksessa ja sen saisi kasvatustapoja muuttamalla korjaantumaan. Mutta olen sitä mieltä että on hyvä kun asia tutkitaan. En minä ole tässä mitään diagnoosia tekemässä, vaan luotan että asiantuntijat tekevät hommansa ja kertovat sitten minulle miten tästä jatketaan eteenpäin. Itse tarvitsen tukea ja apua pojan kanssa, oli ongelman syy sitten mikä tahansa.

helposti tai vaikeasti adhd-diagnoosin saa, vaan siitä että adhd:n syyksi laitetaan usein lapsen levottomuus (ja oppimisvaikeudet), jotka johtuvat oikeasti rauhattomista kotioloista ja rajojen puutteesta

Opettajilta tulee jatkuvasti terveisiä koulusta, miten oppilaat vaikuttavat väsyneiltä ja sitä myöten joko täysin flegmaattisia haukottelijoita tai yliaktiivisia ja imulsiivisia, levottomia jne.



Voiko lasten esim. myöhään valvomisen sitten laittaa minkä piikkiin? Enpä usko, että pelkästään tarpeeksi nukkuminen poistaa ongelmia. Koko maailma on nykyisin niin kiireinen ja virtuaalinen, meidän tulee suorittaa paljon ja saada aikaiseksi vaikka mitä. Lapset ottaa mallia vanhemmistaan!

Ihminen viettää keskimäärin kolmasosan elämästään unessa. Uni on välttämätöntä ihmisen psyykkiselle hyvinvoinnille. Erääksi unen tehtäväksi on ehdotettu aivojen elpymistä: sen aikana aivojen energiavarastot saadaan täydennetyiksi.



Uni on nähty tärkeäksi aivojen tiedonkäsittelyn kannalta. Unen aikana päivällä hankittu informaatio muuttuu jollakin tapaa. Eräs teoria on, että uutta tietoa käsitellään ja se sovitetaan yksilön aikaisempaan kokemukseen. Toisen teorian mukaan unen aikana tarpeeton tieto siivotaan pois ja vain oleellinen jää muistiin.



Uni ei ole kuitenkaan pelkkää fyysistä joutenoloa, vaan sille on ominaista aivotoiminnan aktiivinen asettuminen tyhjäkäynnille. Aivojen sähköinen toiminta muuttuu asteittain hitaammaksi. Tämä näkyy tajunnan tason laskuna ja ihmisen tietoisuuden asteen muutoksena.



Onko unenpuute vaarallista?



Jokainen tietää omasta kokemuksestaan, että huonosti nukutun yön jälkeen on väsynyt, ärtynyt tai aggressiivinen. Pidempään jatkunut unenpuute aiheuttaa mielialan laskua, keskittymisvaikeuksia ja yleisen toimintatarmon ja motivaation heikkenemistä.



Vaikka aikuisen unenpuute ei käytännössä koskaan aiheuta palautumattomia aivotoiminnan muutoksia, sen vaarallisuus syntyy seurausvaikutuksista. Väsyneet aivot toimivat huonosti, joskus jopa epänormaalisti. Vireystilan lasku ja päiväväsymys johtavat lisääntyneeseen onnettomuusriskiin.



Unettomuuden hoito



Tärkeintä on selvittää unettomuuden syyt ja vaikuttaa niihin, mikäli mahdollista. Unihäiriöön taipuvaisen on suositeltavaa nukkua mahdollisimman säännöllisesti. Univelan kuittaamista päiväunilla kannattaa välttää, korkeintaan tulisi tyytyä 15-30 minuutin nokosiin, jotka virkistävät mutta eivät vielä häiritse nukahtamista illalla.



Monissa tutkimuksissa on käynyt kiistatta ilmi, että huonounisen nukkumista kahvinjuonti vaikeuttaa. Nikotiini vaikuttaa aivotoimintaa kiihdyttävästi, joten iltasavut kannattaa jättää väliin - jos ei vielä ole päässyt tupakoinnista kokonaan eroon.



On loogista ajatella, että rasittumisen luonnollinen seuraus on väsymys ja hyvä uni. Liikunnan väsyttävä vaikutus perustuu toisaalta lihasten väsymiseen, toisaalta aivojen lämpötilan muutoksiin. Rasituksen aikana aivojen lämpötila nousee, mutta väsyttävä vaikutus tulee vasta, kun lämpötila kääntyy taas laskusuuntaan. Lenkin jälkeen olisikin hyvä varata 3-4 tuntia tähän palautumiseen. Heti kovan rasituksen jälkeen nukahtaa kyllä nopeasti, mutta uni on katkonaista.



Saunominen vaikuttaa edullisesti uneen - paitsi yleisen kokemuksen - myös fysiologisten tosiasioiden perusteella. Saunoessa tapahtuu lihasten rentoutus ja aivojen lämpötilan tilapäinen nousu.



Aivojen rasittaminenkin väsyttää, mutta älyllinen ponnistelu juuri ennen nukkumaan menoa vaikuttaa suunnilleen samoin kuin fyysinen rasitus. Ongelmien purkutilaisuus kannattaa siis järjestää hyvissä ajoin ennen nukkumaan menoa.



Jos uni ei tule tai se katkeaa, sänkyyn ei kannata jäädä kieriskelemään. Poistuminen 15-30 minuutin ajaksi, (pieni) lasillinen lämmintä juotavaa, hetki rauhoittavaa lukemista, käynti parvekkeella tai rentoutusharjoitus auttaa uskomattoman usein.



Voiko huonouninen luonnolleen mitään?



Monet huonouniset potilaat kertovat jommankumman vanhempansa olleen myös huonoja nukkujia. Unettomuusgeeniä ei ole löydetty eivätkä huonosti nukkujat eroa persoonallisuutensa rakenteen puolesta millään mitattavissa olevalla tavalla hyväunisista. Univaikeudet ovat usein monien asioiden summa.



Tutkimustarve tänään



Tämän hetken unitutkimuksen tärkeitä kysymyksiä ovat mm.



* voidaanko vanhenemiseen liittyviä unen häiriöitä ehkäistä esim. valohoidolla, sopivalla ravinnolla ja liikunnalla

* liikunnan vaikutus uneen

* lisääkö univaje lasten levottomuutta ja altistaako se ADHD oireyhtymälle

* kuinka pitkän toipumisajan vaatii kasautuvasta univajeesta palautuminen



Lähde: kansainvälinen aivoliitto 2007



Mistä unihäiriöt voivat johtua?



Väsymyksen tai unettomuuden syynä voi olla unen puute, huono uni tai peräti liiallinen nukkuminen. Sairaudet, niihin käytetyt lääkkeet, työolot, elämäntilanne sekä ravinto- ja liikuntatottumukset voivat sisältää keskeisiä unihäiriön syitä. Myös sängyn natina, patjan laatu, huoneen lämpötila ja ilman vaihto, pimennysverhojen käyttö, liikennemelu tai kumppanin kuorsaus voivat olla merkitseviä seikkoja. Monet ulkoiset tekijät voivat siis vaikuttaa unen laatuun. Hyvällä unihygienialla tarkoitetaan olosuhteiden muuttamista mahdollisimman vähän unta häiritseviksi.

Niin, tuo meidän levoton 4v nukkuu aina alle 10 tuntia yössä. Mutta minkäs teet, jos laittaa esim. kahdekslta nukkumaan, on ylhäällä ennen kuutta. Päiväunille tuota ei ole saanut aikoihin ja silloin kun on nukkunut päiväunet, on ollut illalla pirteänä pystyssä puolilleöin. Eli kertokaa te kasvatuksen asiantuntijat miten tuollaisen lapsen saa nukkumaan?!

ja tietenkin ammattitaitoisia (ammattitaitoisempia kuin vuosia opiskelleet ja työtä tehneet erikoislääkärit) lyömään kaikkia niitä joiden lapsilla on jotain poikkeavaa.



Heitä näkyy jokapaikassa:



kaupassa he mulkoilevat sinua ja lastasi samalla kun he koko perheellä keräävät viikonlopun ostoksia ostoskärryihinsä, perheen pikkuväellä on oma lista ja omat pikkukärryt johon he innoissaan mutta rauhallisesti keräävät oman osuutensa alimmilta hyllyiltä. Koko perhe nauttii tästä harmoonisesta kaupassakäynistä, sen näkee hymyistä joita he toisilleen luovat tarjouskasojen yli. Olutta heidän ostoskärryissään ei ole ja karkkia yhden muumi askin verran, xylitolia.



He ovat kirjastossa; lapset istuvat kiltisti aloillaan lukien sininen banaani sarjan kirjoja (toki he ovat vasta kolme vuotiaita mutta lukevat jo sujuvasti, totta kai ), kaikista pienimät katselevat kurkistusluukuilla varustettuja kuvakirjoja. He ovat niistä innoissaan mutta hihkuvat sisäänpäin sillä äiti on opettanut ettei kirjastossa saa meluta. Äiti kerää samalla kasan lääketietdettä ja psykiatriaa käsitteleviä kirjoja voidakseen syventää jo ennestään lajaa alojen tuntemusta kyetäkseen sitten opastaan kaikkia huonoja vanhempia oikeisiin kasvatustapoihinsa.



Kaiken tämän jälkeen he menevät täydelliseen, siistiin kotiinsa josta on

velkaa vain vähän ja jonka myyntiarvo on nelinkertainen talon ostohintaan nähden.



Täydellisen kotinsa ikkunoista he sitten paheksuen katsovat naapureitaan jotka selvästikin ovat todella huonoja kasvattajia; yhdellä heidän lapsellaan on todettu adhd. Ja ei ihme, huhu kertoo, että isä ottaa aika usein sauan jälkeen pullolisen olutta ja äiti on laittanut jopa einesruokaa. Ainakin kerran perheen viisivuotias on nähty yksin ulkona....



Jari Sinkkonen ym. ovat heidän jumaliaan ja on vain heidän totuutensa.

anneta automaatisesti lapsille jotka ovat levottomia vaan diagnoosin tekeminen vaatii pitkiä ja monisyisiä tutkimuksia. Tutustu aiheeseen ihan aikuisten oikeasti ja auo sitten sitä suurta suutasi....

AD/HD, eli tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö, on kliininen diagnoosi, joka on määritelty amerikkalaisen psykiatriyhdistyksen psykiatrisia tauteja kuvaavassa tautiluokituksessa (DSM-IV). AD/HD tarkoittaa, että henkilöllä on tarkkaavaisuushäiriö, ylivilkkautta ja impulsiivisuutta. Oireet voivat esiintyä yhdessä tai erikseen siten, että henkilöllä on joko pääasiallisesti tarkkaavaisuushäiriö tai pääasiallisesti impulsiivisuutta ja ylivilkkautta. (Lähde: Katarina Michelsson, AD/HD ja siihen liittyvät liitännäisoireet, 2002)



Henkilöllä voi olla:



* sekä tarkkaavaisuushäiriö että ylivilkkautta ja impulsiivisuutta ( AD/HD-C )

* pääasiallisesti tarkkaavaisuushäiriö ( AD/HD-I )

* pääasiallisesti ylivilkkautta ja impulsiivisuutta ( AD/HD-HI )



Tarkkaavaisuushäiriö:



A. Joko (1) tai (2)



(1) Vähintään kuusi seuraavista tarkkaamattomuuden oireista on jatkunut vähintään 6 kuukauden ajan kehitystasoon nähden epäsopivina:



1. jättää usein huomiotta yksityiskohtia tai tekee huolimattomuusvirheitä koulussa, työssä tai muussa toiminnassa.

2. usein toistuvia vaikeuksia keskittyä tehtäviin tai leikkeihin

3. usein ei näytä kuuntelevan suoraan puhuteltaessa.

4. jättää usein seuraamatta ohjeita eikä saa koulu- tai työtehtäviään suoritetuksi (ei johdu vastustuksesta tai siitä ettei ymmärrä ohjeita)

5. usein toistuvia vaikeuksia tehtävien ja toimien järjestämisessä.

6. välttelee usein, inhoaa tai on haluton suorittamaan tehtäviä, jotka vaativat pitkäkestoista henkistä ponnistelua (kuten koulu- ja kotitehtävät)

7. kadottaa usein tehtävissä tai toimissa tarvittavia esineitä (esim. leluja, kyniä, kirjoja, työkaluja)

8. häiriintyy helposti ulkopuolisista ärsykkeistä

9. unohtaa usein asioita päivittäisissä toiminnoissa.



(2) Vähintään kuusi seuraavista yliaktiivisuuden/impulsiivisuuden oireista on jatkunut vähintään 6 kuukauden ajan kehitystasoon nähden epäsopivina:



Yliaktiivisuus:



1. liikuttelee usein hermostuneesti käsiään ja jalkojaan tai kiemurtelee istuessaan.

2. poistuu usein paikaltaan luokassa tai muissa tilanteissa, joissa edellytetään paikallaan oloa.

3. juoksentelee tai kiipeilee usein ylettömästi sopimattomissa tilanteissa (nuorilla tai aikuisilla voi rajoittua levottomuuden tunteisiin).

4. usein toistuvia vaikeuksia leikkiä tai harrastaa mitään rauhallisesti.

5. on usein " jatkuvasti menossa" tai " käy kuin kone" .

6. puhuu usein ylettömästi.



Impulsiivisuus:



1. vastailee usein kysymyksiin ennen kuin ne on esitetty.

2. usein toistuvia vaikeuksia odottaa vuoroaan.

3. keskeyttää usein toiset tai on tunkeileva toisia kohtaan (tuppautuu toisten seuraan)



B. Jotkin haittaa aiheuttaneet yliaktiivisuuden/impulsiivisuuden oireet tai tarkkaamattomuuden oireet ovat esiintyneet ennen seitsemän vuoden ikää.



C. Jotakin oireista johtuvaa haittaa ilmenee kahdella tai useammalla elämän alueella (esim. koulussa tai kotona)



D. Selviä todisteita kliinisesti merkittävistä häiriöistä sosiaalisessa, koulutuksellisessa tai ammatillisessa toiminnassa.



E. Oireet eivät ilmene ainoastaan laaja-alaisena kehityshäiriönä, skitsofreniana tai muun psykoottisen häiriön aikana eivätkä ole ennemmin tulkittavissa muuhun mielenterveyden häiriöön (mieliala-, ahdistuneisuus-, dissosiaatio- tai persoonallisuushäiriö) kuuluviksi.



Koodit tyypin mukaan:



1. Tarkkaavuus- ja ylivilkkaushäiriö, yhdistynyt tyyppi: jos sekä kriteeri A1 että A2 ovat täyttyneet viimeisen 6 kuukauden aikana.

2. Tarkkaavuus- ja yliaktiivisuushäiriö, pääasiallisesti tarkkaamattomuustyyppi: jos kriteeri A1 on täyttynyt, mutta kriteeri A2 ei ole täyttynyt viimeisen 6 kuukauden aikana.

3. Tarkkaavuus- ja yliaktiivisuushäiriö, pääasiallisesti yliaktiivinen/impulsiivinen tyyppi: jos kriteeri A2 on täyttynyt mutta kriteeri A1 ei ole täyttynyt viimeisen 6 kuukauden aikana.



Lähde: Katarina Michelsson, AD/HD ja siihen liittyvät liitännäisoireet, 2002

DIAGNOOSIT

(ICD-10 TAUTILUOKITUKSEN MUKAAN)



MBD ei enää esiinny WHO:n kansainvälisessä tautiluokituksessa (ICD-10), mikä on myös Suomessa virallinen tautiluokitus. Nykyään diagnoosi annetaan yksittäisten oireiden perusteella. Ensisijainen ongelma nimetään päädiagnoosiksi. Jos lapsella on muita huomattavia ongelmia, kirjataan ne sivudiagnooseiksi. Monet diagnoosit perustuvat lapsen oireisiin eikä aina pystytä siis selvittämään, mikä oireet on aiheuttanut. Kansainvälisessä tautiluokituksessa ADHD:tä vastaa termi hyperkineettiset häiriöt.



* F 90 Hyperkineettiset häiriöt

* F 80 Puheen ja kielen kehityksen häiriöt

* F 81 Oppimiskyvyn häiriöt

* F 82 Motoriikan kehityshäiriöt

* F 83 Monimuotoiset kehityshäiriöt

* F 84 Laaja-alaiset kehityshäiriöt

* F 91 Käytöshäiriöt

* F 95 Nykimishäiriöt

* F 70 Lievä älyllinen kehitysvammaisuus



Muita oireita AD/HD-lapsilla

- n. 70 %:lla esiintyy muita oireita ja ongelmia

motorinen kehityshäiriö 30-60%

oppimiseen liittyvät vaikeudet 90 %

erityisiä oppimisvaikeuksia 30 %

puheen ja kielen kehityksen häiriö 30-35 %

pakkoliikkeitä ja -ajatuksia 25 %

kypsymätön tunne-elämä yli 50 %

huonot sosiaaliset taidot yli 50 %

uhmakkuushäiriöt 40-60 %

käytöshäiriöt 25 %

masennus 10 %

huolestuneisuus 25-40%

univaikeuksia 30 %

yökastelua 20 %



Lähde: Michelsson, K., Saresma U., Valkama K., Virtanen P. 2000. MBD ja ADHD diagnosointi, kuntoutus ja sopeutuminen. PS-Kustannus.

Hoito ja kuntoutus



Kaikki ihmiset, joilla on ADHD tai ADD, ovat erilaisia. Jokaisella on omat vahvat puolensa ja kykyjä, joita voi vahvistaa. ADHD:n hoidossa käytetään myös lääkkeitä mm. psykostimulantteja, mutta Suomessa lääkehoitoa ei pidetä ensisijaisena hoitomuotona. Lääkehoito ei paranna ADHD:n oireita, mutta lääkkeen vaikutusajan kestäessä henkilön tarkkaavaisuus paranee ja sen myötä opiskeluun ja koulunkäyntiin on helpompi keskittyä. Erittäin tärkeä osa ADHD-lapsen hoitoa on perheen tukeminen.



Sopeutumisvalmennuskursseilla ja yhdistysten vanhempainkerhoista vanhemmat saavat tietoa ja tukea sekä vahvuutta ADHD-lapsen vaikeaan kasvatustyöhön. Kun lapsen ongelmien aiheuttajaksi epäillään ADHD:tä, on kaikilla lapsen kanssa työtä tekevillä tärkeä asema. Mm. päiväkodin henkilökunta voi kertoa jostain sinänsä mitättömästä oireesta, joka saattaa vahvistaakin oikean diagnoosin. Kuitenkin erityisesti silloin, kun lapsen diagnoosi on epävarma, on hyvä kääntyä lastenlääkärin, lastenneurologin, neuropsykologin tai lapsenpsykiatrin puoleen.

ADD / ADHD aikuisiällä



Aikuisten diagnosoinnissa käytetään usein termiä ADD, ¿attention deficit disorder¿, joka tarkoittaa tarkkaavaisuushäiriötä, joka on usein aikuisilla selvemmin havaittavissa kuin ylivilkkaus ja impulsiivisuus. Monet ADD- ja ADHD-aikuiset kärsivät myös yksinäisyydestä ja masennuksesta. Jotta mahdollinen kuntoutus tai muu hoito pääsisi alkamaan, kannattaa hakeutua neurologin tai psykiatrin vastaanotolle. Myös terveyskeskuslääkäri voi ohjata erikoislääkärin hoitoon. ADD- ja ADHD-aikuisille voidaan tarjota asuinpaikkakunnasta riippuen mm. neuropsykologista kuntoutusta, psykoterapiaa ja tarvittaessa myös lääkehoitoa. KELAn tai työvoimatoimiston kustannuksella voi päästä kuntoutustutkimukseen, jonka avulla oikea ammatti ja työpaikka voivat löytyä. Myös aikuisille järjestetään sopeutumisvalmennus-kursseja. Onnistuneen hoidon lähtökohtana on aina oikea diagnoosi.

Lisätietoja ja tukea



Lisätietoja ja tukea ongelmiin saa ADHD-liitosta (09-454 111 20)

laittamaan lapsemme ns. ruotuun ja näyttämään kuinka jaksaa kouluttaa lasta samojen asioiden suhteen päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen. Pelkkä tunne siitä, että on hyvä kasvattaja ei takaa kunnollista ja yhteistyöhaluista, kilttiä lasta.

ja pilaavat teidän elämän.



Nämä kun eivät oikeasti tiedä mitä tehdä. Todennäköisesti eivät saa ruotuun edes omaa normaalia uhmaikäistäänkään.....

Kun uni ei tule

23. 5 . 2007 06:59



Vääntelehditkö sängyssä iltaisin unta odottaen? Et ole yksin.



Suomalaisista joka kolmas kärsii univaikeuksista ainakin kerran viikossa. Ruotsalaisissa sängyissä unta odottaa yhtä moni epätoivoinen.



Varsinaisesta elämää haittaavasta unettomuudesta kärsii noin joka kymmenes henkilö. Heistä valtaosan unensaantia vaikeuttaa stressi.



- Noin 75 prosenttia unettomuudesta kärsivistä potilaista pitää ongelmansa syynä stressiä, uniprofessori Thorbjörn Åkerstedt sanoi hiljattain ruotsalaislehti Aftonbladetissa.



Pitkään jatkuneet univaikeudet vaarantavat pahimmillaan terveyden ja voivat pakottaa unettoman pitkälle sairauslomalle.



Åkerstedtin ja Alexander Perskin tuoreen tutkimuksen mukaan jatkuvat univaikeudet lisäävät pitkälle sairauslomalle jäännin riskiä lähes 90 prosentilla.



Hyvin nukkuvilla asiat ovat paremmin. Heillä on puolta paremmat mahdollisuudet palata pitkältä sairauslomalta takaisin töihin kuin uniongelmaisilla kohtalotovereillaan.



Vastaavaa tutkimusta ei toistaiseksi ole tehty Suomessa, mutta ruotsalaiskollegoiden havainnot tuntuvat Kansanterveyslaitoksen unitutkijan Erkki Kronholmin mukaan varsin järkeenkäyviltä.



- Unihäiriöt lisäävät stressiä ja se taas puolestaan unettomuutta. Syntyy toimintakykyä laskeva kierre, Kronholm sanoo.



Jo aiemmin on ollut tiedossa, että uniongelmista kärsivät ovat muita suuremassa vaarassa sairastua aikuisiän diabetekseen, mielenterveyden häiriöihin sekä sydän- ja verisuonitauteihin.

IS

Kyllähän juuri oikeanlainen kasvatus ja rutiinit ovat olennaisia adhd:n kuntoutuksen keinoja. Ja esim. meidän adhd-tapauksen kohdalla on aivan selvä, että lapsi vaatii tietynlaista käsittelyä. Isänsä ja isovanhempansa eivät saa poikaan mitään otetta, olen itse ainoa, jolla ei ole pojan kanssa yleensä suurempia ongelmia, koska olen vuosien varrella harjaantunut pojan käsittelyyn. Poika tarvitsee tosi tiukat rajat, ehdottoman kurin ja jatkuvaa luovimista aamusta iltaan. Mutta eri juttu on, onko enää normaalia, ettei kukaan muu tunnu saavan lasta kuriin kuin minä ja vaatii niin tiukkaa erikoiskohtelua verrattuna tavalliseen lapseen. Vaikka tosiaan selviän nykyisin pojan kanssa hyvin kaikki normaalit jutut ilman tappeluita ja raivareita, olen yleensä ihan naatti illalla, kun koko päivän on tuntenut olevansa kuin mikäkin diplomaatti, että saisi edes ihan perusjutut hoidettua.

Täällä yksi vanhempi jonka ensimmäinen lapsi on ns. mallilapsi. Tuo kotiin hyviä numeroita koulusta ja on aina ollut helppo. Toisen onkin sitten todettu omaavan keskittymishäiriöitä sekä motorista heikkoutta.



Monen täälläkirjoittaneen mukaan en siis osaa kasvattaa toista lastamme oikein. Ensimmäistä kylläkin.



Ihan tosissaan elämä toisen lapsen kanssa oli välillä kuin vankilaelämää kun en halunnut mennä yleisille paikoille lapsen kanssa. Itketti ja suututti vieraiden ihmisten kommentit ja katseet. Kun lopulta pääsimme psykologin tutkimuksiiin helpotti. Samoin kun pääsimme ns. ok ryhmään, missä tapasimme muita vilkkaiden lasten vanhempia ja saimme ns. synninpäästön vanhempina.



Elämä vilkkaan lapsen vanhempana on rankkaa ja toki antoisaa mutta olisi hyvä jos keittiöpsykologit jättäisivät vanhempien tuomitsemisen pois.

meillä vaan tilanne on niin, että minä äitinä en aina saa otetta lapsestani, niinkuin toivoisin. Läksyjen tekeminen on aivan kamalaa. Iltaisin vaikka koko perhe olemme suostuttelemassa, ohjaamassa, neuvomassa tai jopa pakottamassa, lapsi ei tee läksyjä. Aamuisin tekee lääkkeen avulla, mutta on niin tarkka ja hidas, että osa jää tekemättä ylikeskittymisen vuoksi.



Meidän lapsi tulee toimeen onneksi opettajansa kanssa, jolla on ehdoton auktoriteetti häneen, vaikka päiväkodissa peloittelivat liian ankaraksi opeksi ja sellaiseksi joka ei siedä erityislapsia. Meidän lapsi yksinkertaisesti kaipaa ns. kunnon kuria. Ilmeisesti sinulla on juuri se oikea ote lapseesi, joka tulee ollakin ja ymmärrän jos olet aivan puhki iltaisin.



Lääkkeen avulla meidän lapsi pärjää koulussa ja on kuin kuka tahansa, mutta kotona lääkkeen vaikutus lakkaa ja hyperkineettiset oireet palaavat.



Mielestäni ja muihin rinnastettuna meidän adhd lapsella on kaikista tiukat rajat ja säännöt verrattuna muihin sisaruksiin ja esim. naapuroston lapsiin, muutoin menisi varmaan aivan överiksi.



Hyvänä asiana voisin sanoa, että meidän lapsi on oppinut johdonmukaisen kasvatuksen myötä pyytämään anteeksi ja selvittämään tilanteita mielestäni paremmin, kuin esimerkiksi ns. tavislapset, jotka usein pääsevät tilanteista kun koira veräjästä(ovathan he niitä ns. kilttejä automaattisesti~syyttömiä).

Kun lapset osaavat käyttäytyä ja kulkevat kaupassa kiltisti, eivätkä riehu krijastossa.

Taitaa olla nämä omat lapset niin vähemmistönä nykyään, että sitä pitää av:mammat sairautena.

Vierailija:

Kaikki tietämäni ADHD tapaukset on näitä jossa lapsella ei ole rajoja, vanhemmat eivät osaa kasvattaa, vanhemmat ovat häiriintyneitä sekopäitä

Tiedän useamman adhd tapauksen ja joka perheessä on jotain isompia ongelmia, lapsilla vapaa kasvatus! Ei siis oikeen rajoja, ja kun teet ilkeyttä niin se on aina kaverin/koulun tai naapurin syy. JA lasta silitetään vaan päälle kun on tämä adhd..

Eli kysyisin, että aiheuttaako lääkitys tuota ylikeskittymistä? Meidän pojalla ei ole lääkitystä ja taitaa olla hiukan keskivertoa lievempi tapaus. Yliaktiivisuutta on paljon, mutta keskittymishäiriö on lievä. Hän ei kylläkään ole vielä kouluikäinen, joten en tiedä millaiseksi tilanne tästä muuttuu.



Kuulostaa tosiaan tutulta tuo, että adhd-lapsi vaatii huomattavsti normilasta koevmamn kurin ja rajat. meillä on 2 tavallistakin lasta ja keiltämättä heidän kanssaan tulee oltua huomattavasti lepsumpi usein. Meidän pojassa uuvuttaa juuri se ehdottomuus mikä kasvatuksessa tulee olla. Kertaakaan ei esim. saa jättää uhkausta toteuttamatta, vaikka oltaisiin missä tilanteessa, tai peli on pelattu. Tätä isänsä ja isovanhemmat eivät useinkaan ymmärrä. Jatkuva karjuminenkaan ei toisaalta auta, vaan koko ajan pitää säilyttää oma rauhallisuus ja muistaa antaa pojalle myös kehuja ja rakkautta vaikka se välillä onkin kovin vaikeaa.



Rankinta on muiden ihmisten suhtautuminen. Surettaa, että meidän kultaista poikaa pidetään huonosti kasvatettuna häirikkönä. Kun vain ihmiset tietäisivät miten paljon sen pojan kanssa on töitä tehty :(.



Ja näiden keittiöpsykologien kommentit jätän omaan arvoonsa.



45