Kuinka usein lasten kuuluu päästä mummolaan yökylään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aika paljon mummosta kiinni haluaako ja jaksaako. Kuulostaa omaan korvaan erikoiselta isovanhempien rasittuminen jatkuvista kyläilyistä kun omia lapsia aikanaan kilvan kyseltiin hoitoon paljon yli tarpeen. Isovanhemmat siis halusiavt kovasti olla tekemisissä lastenlasten kanssa, vaikka olivatkin kiireisiä omissa menoissaan. 

 

Mietin, että ehkä nykyään hankitaan lapsia niin myöhään, että isovanhemmat ovat jo huonommassa kunnossa ja jaksaminenkin heikompaa? Tai sitten lapset ovat vaan rasittavia tapauksia - tuntuvat olevan nykyään aika äänekkäitä ja vaativia verrattuna aiempiin sukupolviin. Sellaisten kanssa väsyy nopeasti niin isovanhemmat kuin vanhemmatkin.

No miten itse aiot toimia lastenlasten suhteen?

Kovasti ainakin lapsenlapsia toivon ja erittäin mielelläni hoidan jos tosiaan vointi ja jaksaminen sallii.

Vierailija kirjoitti:

Pitää olla just yhtä paljon kuin ovat lapset joilla ei ole mummoa edes olemassa. Että siitä voit laskea ne pitämiset. Minä en ollut koskaan mummolassa vaikka oli kaksi mummoa 

No omatkaan lapseni eivät olleet mummolassa, sillä  toinen mummo oli jo kuollut ja toinen asui 400 km päässä.

Siksipä yritän toimia toisin, kun siihen on mahdollisuus.

Asumme nyt lasten perheiden kanssa samalla paikkakunnalla, joten lasten yökyläily  tai muuhun käyntipaikkaan  (uimahalli, eläintarha jne ) meno on helppoa lyhiden matkojen takia.

Miten haluat. Mulla max kerran kuukaudessa 1-2 yötä.

Ei varmaan kuulu päästä, jos joku osapuoli ei halua yöksi. Meillä muksut on kerran kuukaudessa tai kahdessa viikonlopun isovanhempien luona.

Ei kai siihen ole sääntöjä. Riippuu lapsesta ja mummosta.

Sanot EI kun tuntuu että nyt haluat olla rauhassa. Ihan niin usein kun siltä tuntuu. Isovanhemmat ei ole automaattisesti lapsen hoitajia.

Nykyään eläkkeellekin pääsee niin myöhään, ettei ihan hirveän usein paukkuja olla lepäämättä viikonloppua.

Lapseni eivät ole olleet koskaan mummolassa yökylässä.

Ei ole kokemusta minun mummit ja vaarit asuivat liian kaukana , en koskaan heitä oikeasti tavannut.Jos vaan mahdollista niin kyllä kannattaa olla melko tiiviisti yhteydessä isovanhempiin.

Ketään ei voi vaatia ryhtymään tehtävään, josta ei ole hänen kanssaan sovittu.

Ei koskaan, jos mummo on hirviö.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai siihen ole sääntöjä. Riippuu lapsesta ja mummosta.

Mummosta?? Ai mummojen tehtävä se onkin? Miksei ukin yhtä lailla? 

Mummo, mummo, mummo...tää keskustelu on kuin 50-luvulta. Mun lähipiirissä on todella paljon lapsenlapsiaan hoitavia ukkeja myös, touhuavat ja tekevät, vievät ja tuovat. Koko keskustelu on yhtä mummoa vaan. Tsiisus. Vuonna 2026. 

Siskoni vei lapsiaan vähän väliä viikonloppu hoitoon äidilleni, eikä kuunnellut vastaväitteitä. Itse vien pari kertaa vuodessa, sekin silloin kun lapsi tai mummi niin itse haluaa. Ei isovanhemmuus automaattisesti tarkoita jotain jatkuvaa päivähoito paikkaa.

Lastenlasten takia otan, vaikka tarvitsisin viikonloput ja/tai illat palautumiseen vaativasta työstä. Ei auta, kun yritän sanoa, että on tosi lyhyt aika, kun lapset pieniä ja että ei tarvitse joka sekuntia heidän elämässä kellottaa tai vanhemman istua kännykkä liimattuna käteen. No, olen saanut iloita niistä mummona. Ja olen iloinnut. Ne hetket ei takaisin tuu vanhemmille, jotka tuntuvat nykyään ylipäätään pitävän lapsiaan rajoitteina

Vierailija kirjoitti:

Mummo, mummo, mummo...tää keskustelu on kuin 50-luvulta. Mun lähipiirissä on todella paljon lapsenlapsiaan hoitavia ukkeja myös, touhuavat ja tekevät, vievät ja tuovat. Koko keskustelu on yhtä mummoa vaan. Tsiisus. Vuonna 2026. 

Ihanko oikeasti joku kuvittelee  kaikkien 50-70-lvulla mummojen hoitaneen lastenlapsiaan, kun suuret ikäluokat syntyivät ja he synnyttivät 70-80-luvulla.  Se on täysin mahdotonta, ainakin laskennallisesti ja pelkkä mielikuva. 

Ennen e-pillereiden tuloa, ennen 60-lukua perheessä oli yleisesti 5-12 lasta ja jos kaikilla heillä 2-3 lasta mummolla olisi ollut hoidettavia 15-35 lasta, siihen tuskin on siihen aikaan pystyneet mummotkaan, vaikka elämä oli työntäyteinen aamuvarhaisesta iltamyöhään, eikä kotitöitä helpottavia kodinkoneita ollut, vesi kannettiin sisälle ja ulos ja elämä oli yhtä raatamista ja kuoltiin jo alle 70v. Ja jotkut tätä vielä ihannoivat. 

Kuuluu? Mun lapset ovat olleet isovanhemmilla yökylässä sillointällöin. Nyt ovat niin isoja (15 ja 12), että sopivat suoraan isovanhempien kanssa nuo.

Vierailija kirjoitti:

Kuuluu? Mun lapset ovat olleet isovanhemmilla yökylässä sillointällöin. Nyt ovat niin isoja (15 ja 12), että sopivat suoraan isovanhempien kanssa nuo.

Jatkan tähän, kun tässä näköjään oli keskustelua mummojen ja pappojen työnjaosta. Mun äiti on huonompikuntoinen, joten hän ei kauheasti jaksa enää touhata. Isäni käyttää lapsiani erilaisissa paikoissa ulkomaita myöten. Toki äitinikin mielellään lasteni kanssa on ja hoivasi heitä, kun olivat pienempiä. Nyt, kun lapseni ovat isompia, menee myös toisinpäin: lapseni tekevät koti- ja pihahommia isovanhemmilla kyläillessään. Imurointia, maalausta, kitkemistä, ruuanlaittoa.

No mun mielestäni asiallista olisi jos isovanhemmat voisivat auttaa silloin kun vanhemmat ei saa muuten katettua päiväkotien koulutuspäiviä ja alaluokkalaisten kesävapaita ja sitä että lapsi ei joutuisi kesällä vieraaseen päiväkotiin. Noissa jos voi auttaa niin se auttaisi lapsia suuresti.

Vierailija kirjoitti:

No mun mielestäni asiallista olisi jos isovanhemmat voisivat auttaa silloin kun vanhemmat ei saa muuten katettua päiväkotien koulutuspäiviä ja alaluokkalaisten kesävapaita ja sitä että lapsi ei joutuisi kesällä vieraaseen päiväkotiin. Noissa jos voi auttaa niin se auttaisi lapsia suuresti.

Meillä toiset isovanhemmat olivat vanhoja (seitsemänkymppisiä!) ja täysinpalvelleita, ja lisäksi he asuivat 500 km päässä. Toiset isovanhemmat olivat alle eläkeikäisiä, mutta heillä oli aina kiire jonnekin. Eivät hekään olleet käytettävissämme. Yhden ainoan kerran pyysin hoitamaan lapsia, jotta olisimme päässeet miehen kanssa matkoille kymmenvuotishääpäivänämme, mutta vastaus oli niin nihkeä että otettiin lapset mukaan. Ei koskaan yökyläilyjä. Isovanhempien kohtaamiset pari kertaa vuodessa olivat aina vierailuja joilla me vanhemmat olimme mukana.

Isovanhempien ja lastenlasten suhde jäi muodolliseksi ja ohueksi. Tavallaan olen siitä katkera, koska omassa lapsuudessani vietin kaikki lomat mummolassa, ja isoäidit olivat muutenkin läsnä elämässäni lähes päivittäin. Ja tosiaan, kyllä vastuu lastenlapsista oli nakitettu isoäideille; eivät isoisät meistä piitanneet, mitä nyt toinen ukki yritti vähän ahdistella silloin kun pojantyttärille kasvoi rinnat. Hyi saatana.