Pursiseurat ovat harvinainen saavutus.

Ne ovat onnistuneet tekemään venepaikan omistamisesta oman yhteiskuntaluokan.

Ensin maksetaan kymmeniä tai satoja tuhansia euroja veneestä, jonka tärkein ominaisuus on se, että se seisoo suurimman osan vuodesta paikallaan. Sen jälkeen maksetaan venepaikasta, talvisäilytyksestä, vakuutuksista, huolloista, satamamaksuista, jäsenmaksuista ja telakoinneista, jotta veneen omistamisesta voisi tulla kokopäiväinen sivutyö.

Sitten liittyminen pursiseuraan esitetään elämäntapana.

Todellisuudessa kyse on yhdistyksestä, jonka merkittävimpiä saavutuksia ovat lipputanko, laituri ja grillikatos. Silti vakavuus on lähes seremoniallista.

Lippu nostetaan oikeaan aikaan. Vierassatamaan saavuttaessa kiinnitysköydet asetellaan kuin kyseessä olisi valtiovierailu. Veneen kylki kiillotetaan niin huolellisesti, että lokitkin näkevät siitä peilikuvansa.

Ja kaiken tämän keskellä joku unohtaa, että kyseessä on kelluva kesäasuttava mökki.

Pursiseurat ovat onnistuneet muuttamaan meren, joka kuuluu kaikille, ympäristöksi, jossa ihmiset tunnistavat toisensa lipun, logon ja bleiserin perusteella, pelkkä vene ei riitä. 

Hauskinta on, että veneellä ajamisesta puhutaan vapautena.

Todellisuudessa omistaja viettää suuren osan ajastaan korjaamassa sitä, huoltamassa sitä, pesemässä sitä tai maksamassa sen pysäköinnistä. Silti joka kevät sama rituaali alkaa uudelleen.

Pressut pois. Pohjamaalit pintaan. Moottori huoltoon. Köydet uusiksi. Kiillotus. Vahaus. Tarkastus.

Viikkojen työ huipentuu siihen, että vene lähtee satamasta aurinkoisena lauantaina kahdeksi tunniksi ja palaa takaisin samaan laituriin, josta se lähti.

Sitten siitä kerrotaan koko talvi.

Ehkä pursiseurojen suurin saavutus ei ole purjehdus.

Se on saanut kokonaisen ihmisjoukon uskomaan, että laituripaikka, oma viiri ja jäsenkortti luovat statuksen ja tekevät ihmisestä kiinnostavamman.

Ulkopuolisen silmissä näky on paljon yksinkertaisempi.

Joukko aikuisia ihmisiä käyttää valtavasti aikaa, rahaa ja energiaa pitääkseen kelluvan omaisuutensa kiiltävänä ja kutsuu sitä vapaudeksi.