Muita, jotka viihtyy ihmisten keskellä, mutta niin ettei tarvitse keskustella heidän kanssaan?

Tykkään olla ihmisten parissa. 

Viihdyn kuntosalilla, kahvilassa, tapahtumissa, elokuvissa, ostoksilla, kirjastossa jne, kun siellä on muita, MUTTA kenenkään kanssa ei tarvitse ryhtyä juttusille. Tai korkeintaan tarvii vaihtaa pari lausetta. Se riittää. 

Enempi on jo rasite, en jaksa kuunnella ihmisiä (jos oletetaan että mun pitää reagoida jotenkin. Kuuntelen mielelläni kyllä ns. sivusta, podcasteja, muiden keskusteluja jne) 

Koen aktiivisen kuuntelun todella raskaaksi. Epäilen, että rajani on nyt keski-ikäisenä tullut vastaan, olen totaalisen uupunut siihen, olen aina päätynyt siihen kuuntelijan, tsemppaajan ja terapeutin rooliin. 

Siksi ehkä myös koen keskustelun ylläpidon raskaaksi, en ikinä keksi mitään puhuttavaa, paristakin syystä; siksi että en ole kuuntelijana harjaantunut siihen, ja siksi, että koen itse että ihmisten jutut ovat 95%:sti todella tylsiä, enkä usko että omat juttuni ovat yhtään sen kiinnostavampia muuta kuin itselleni, joten en viitsi tylsistyttää niillä muita.