Lue keskustelun säännöt.
Miksi se on niin hirveän itsekästä olla lapseton tai yhden lapsen vanhempi?
22.05.2007 |
En voi ymmärtää tätä " uhraudun lasteni vuoksi" -juttua. Minkä ihmeen sädekehän saa, kun on tarpeeksi monta muksua jaloissa pyörimässä? Että voi kun on raskasta, mutta minä kyllä teen uusia veronmaksajia tähän maahan. Kyllä itse ainakin olen sitä mieltä, että pientä itsekkyyttä tarvitaan elämään ja eiköhän jokainen tiedä itse, että haluaako olla lapseton vai kuinka monta lasta hankkia.
Ymmärsiköhän kukaan pointtiani tästä sekavasta aloituksesta huolimatta?
Ja tähän ei sitten tarvitse kirjoitella, että " ei lapsia hankita, ne saadaan" ... :)
Kommentit (28)
hirveetä jos kaikki ois samanlaisii..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osanottoni!
t. lapseton (ei omavalinta vaan luonnon) mutta täysillä eläjä! ja elämässäni on sisältöä, AV-palstan lisäksi... toivottavasti sullakin½!
Eikö ole itsekästä hankkia paljon lapsia, joilla on maailman suurimpiin kuuluva ekologinen jalanjälki?
Vierailija:
Kai se sitten pitää hommata kersoja, että jokin sumuverho avautuu nenän edestä ja kappas - maailma onkin aivan erilainen kuin aikaisemmin.
Olin vapaaehtoisesti lapseton pitkälti yli kolmekymppiseksi.
Mutta en silti sano että kaikkien pitäisi tehdä lapsia, tai että lapsettomat on itsekkäitä. Mutta kyllä maailma muuttuu erilaiseksi, kun lapsi lasketaan syliin, siitä ei pääse mihinkään. Big time!!
Että maailma ei muutu vain siinä mielessä, että nyt on kakkavaipparoskis vessassa, vaan ihan todella syvällisesti maailma muuttuu erilaiseksi. Ihan kuin katsois maisemaa toisesta ilmansuunnasta tai jotain. Vaikea selittää sitä näkökulman muutosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahden lapsen äiti ja väsyttää ja tulee valitettua usein, mutta olen itse valinnut tämän. Mutta olen aina ymmärtänyt niitä, jotka haluavat olla itsekkäitä ja saavat ollakin, eikä heidän tarvitsekaan tietää mitään millaista tämä lapsiperheen elämä on.
jos on yksi lapsi mikään lahja tai aika ei korvaa " lahjaksi annettua" sisarusta, läheistä ihmistä elämän matkalle. Kukaan ei tunne sinua niin hyvin kuin sisarus. Vanhempien kuoltua lapsi ei jää ikäänkuin yksin.
Mutta mielestäni jokainen eläköön niinkuin tykkää, ilman lasta tai kymmenen kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja hyvä niin. Koska kyse on elämän kannalta perustavanlaatuisista ratkaisuista, joiden seuraukset vaikuttavat koko loppuiän, ratkaisun PITÄÄKIN olla itsekkäistä syistä tehty=se pitää sisimmässään hyväksyä pohjia myöden. Muuten sitä katuu.
Juu, ymmärrän sun pointtis mutta lapseton (vapaasta tahdostaan) jää paljosta paitsi. Itsekkyys ei siinä tapauksessa ole muuta, kuin tietämättömyyttä. Paitsi kaikki ei tietenkään ole näin mustavalkoista.
No kunhan jorisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenenkään ei pitäisi joutua kärsimään siitä että ei saa toteuttaa lapsihaaveitaan.
ja itellä kuitenkin kolme lasta.. itsekkyyttä mun mielestä se lasten hankkiminenkin on. Yksikään vanhempi ei ole lasta tehdessään miettinyt verotuskysymyksiä tai edes sitä lasta vaan ihan omaa haluaan ja toivettaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin elämä ei saisi olla helppoa. Täällä ollaan heti sormet pystyssä syyllistämässä, että lapseton jää niin paljosta paitsi tai siitä ainoasta lapsesta tulee hirviö tai jossei hirviö, niin ainakin hyvin onneton ihminen, kun joutuu yksin kasvamaan jne...
niihin perheisiin oikeasti syntyä, jos saisi valita? Ei siltä lapselta koskaan etukäteen kysytä, eli se siitä epäitsekkyydestä sitten. ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta mikä ihmeen arvostelun ja moittimisen aihe se on? Kyllä minä ainakin jään lapsettomaan ystävääni verrattuna myös paljosta paitsi. Hänellä loistava kansainvälinen ura, upeita eksoottisia matkoja, ihana siisti koti, treffejä mitä ihmeellisimmissä mestoissa, viini-iltoja ystävien kanssa jne. Itse ryydyn kahden pienen lapsen kanssa kotona ja lomatkin ulottuu parhaimmillaan anoppilaan Savoon. Mutta pääasia, että molemmat olemme onnellisia elämässämme!
Ja en todellakaan pidä adoptiota uhrautumisena, mutta mielestäni kaikki mammat, jotka pelastavat maailman tekemällä lapsia, voisivat harkita ottavansa adoptiolapsen, joka on kuitenkin jo olemassa. Vaikka eihän sitä adoptiolastakaan saa sormia napsauttamalla.
Tällä tarkoitan sitä, että kun tehdään lapsia paljon putkeen, jotta " olisi leikkikavereita" , niin mielestäni äidin jaksaminen on tärkeämpää siinä tilanteessa kuin muksujen puskeminen maailmaan tasaista tahtia.
Jos joku haluaa kymmenen lasta ja pystyy katraan perään katsomaan, niin mikäs siinä, siitä vaan. Mutta miksi on niin kovin väärin tehdä esimerkiksi vain yksi lapsi? Tai ei yhtään? Mitä se on suurperheen äidiltä pois, jos joku toinen ei halua lapsia?
- lapsettoman ei tartte miettiä kun itseään ja omaa napaansa
- lapseton ei tajua muita
- lapseton ei ymmärrä, että elämässä on jotkut asiat oikeesti tärkeitä
- lapseton luulee elävänsä täyttä elämää, mutta oikeesti se on ihan tyhjää
siitä vaan ootte itsekkäitä, eipä juuri kiinnosta, mutta se elämä on tosi tylsää ja tyhjää!
Antaminen on paljon parempaa kuin ottaminen! Toisten ajatteleminen on paljon antoisampaa kun omaan napaan tuijottaminen!
kiillottamista, pätemistä tai sitten kateutta, kun pyörittää viimeisillä voimavaroillaan monen pikkulapsen perhettä.
Siis siksi, että minä (ja mieheni) haluttiin lapsia. En ole kade muille, enkä mikään uhrautuva super-mom mutta ihan perustyytyväinen pienten lasten äiti.
Ja mä meinaan kyllä viel luoda uraa,matkustella, lipitellä viiniä ja kotikin on suht siisti vaik on lapsiakin.
Ja nimenomaan siinä, että lasten takia joutuu lähes koko ajan tinkimään siitä, mitä itse haluaisi tehdä. Voin nukkua silloin jos lapsetkin, lapset syövät ennen minua jne. En tuomitse lapsettomia itsekkäiksi, mutta tunnustan että olin itse melkoinen omaan napaan tuijottaja ennen lapsia. Samoin parisuhteessa on pakko ollut joustaa aivan eri lailla kuin ennen. Naurattaa ihan ne kinastelut miehen kanssa " kotitöistä" , joita kahden aikuisen taloudessa onkin aivan kasapäin! Samassa ajassa kun selvittelee sitä, kumman vuoro on imuroida sutaisee nykyään jo koko kämpän puhtaaksi.
Vierailija:
Eikö lapseton ihminen ajattele muka muita ihmisiä? Eikö lapsettomalla ole puolisoa, sisaria, vanhemmat, jne? Miten se lapsettomuus estää näiden ihmisten hyvinvoinnin ajattelun? Sanopa se.
Mitä tarkoittaa " ei tajua muita" . Voisitko selventää, sillä minä en todellakaan tajua sinua (enkä varmasti ole ainut). Antaako lapsi jonkinlaisen korkeamman tajunnantason?
Minä ymmärrän, että elämässä on tärkeitä ja vähemmän tärkeitä asioita. Ja ymmärrän myös, että lapsi on varmasti se tärkein asia, mutta kun elämässä voi ihan oikeasti olla muitakin tärkeitä asioita.
Ilman lasta voi elää täyttä elämää. En ole koskaan tuntenut elämääni tyhjäksi. Väitänpä, että elän täydempää elämää kuin jotkut äidit...
Ja kahdesta viimeisestä virkkeestä voisit itsekin ottaa vaarin.