8 -vuotiaani toivoo kuolemaa :`(
En jaksa nyt kaikkea tähän kirjoittaa, mutta olipa todella kamalaa kuulla tuollaista! Tunnen epäonnistuneeni vanhempana täysin!
Siitä huolimatta että kehuen olen yrittänyt kasvattaa ja aina muistuttanut että häntä rakastetaan, niin silti hän tuntee olevansa pelkkä nolla!! :`((
Kommentit (6)
Itse toivoin ja lapseni ovat myös sanoneet niin kun asiat eivät mene heidän toiveittensa mukaan.
Kaikki lapset eivät sano sitä ääneen jos vaistoavat saavansa voimakasta paheksuntaa vastaansa.
Se on vaan merkki sinulle että sinun täytyy nyt kuunnella mitä lapsellasi oikeasti on sanottavaa vähättelemättä hänen tunteitaan ja ajatuksiaan. Luuletko että sinun kehusi pelastavat häntä koko maailman tuskalta tai edes sinun itsesi aiheuttamalta tuskalta? Tuska kuuluu elämään. Elämään kuuluu myös äiti joka ottaa tuskan vastaan, ymmärtää, hyväksyy ja auttaa eteenpäin.
...aika yleistä tuossa iässä. Siis ainakin se, että sanotaan teatraalisesti " voi kun mä kuolisin, olis paljon helpompaa" . Varsinkin teatraalisuuteen taipuvilla lapsilla. Sen ikäinen näkee kuoleman sellaisena, että sitten häntä surraan jne eikä tajua sen lopullisuutta. Kerro lapsellesi, että sitten sinua ei tosiaankaan enää ole, ikinä. Mun kaveri oli huolissaan pojastaan, joka jutteli tuollaisia juuri tuossa iässä ja hänelle sanottiin, että siitä ei tarvitse hirveän huolissaan olla, jollei sitten ole silmiinpistävän masentunut. Jos kiukuspäissään tuollaista sanoo, koita vaan nätisti puhua lapselle ja kertoa tosiaan sen, kuinka lopullista se sitten on.
On menettänyt parhaimmat kaverinsa muuton vuoksi, nyt on pari vähän " huonompaa" kaveria ja on myös paljon yksin. Tosi arka ja varmaan kärsii myös siitä. On myös " yliempaattinen" eli suree kaikkea maailmassa tapahtuvaa pahaa...
Illalla jos alkaa taas puhumaan synkkiä sanotaan että äiti itkee silmät päästä, eli haleja äidille, ja nyt nuku. Kaikkea ei tarvitse ottaa niin sananmukaisesti, vaikka synkkiä pieniä ihmisiä välillä ovatkin. terv 6 äiti.
Oikeesti jos lapsi tarvitsee psyk. hoitoa, niin moni joutuu jonottomaan KUUKAUSIA. Se on musta aivan käsittämätöntä.
Noin pienellä ei ole mitään syytä masentua tai ottaa ulkoisia paineita. Lapset osaavat nykyään olla tosi julmia ja paineet aksautuvat jo pienille harteille :(