MAALIS '05 LOKAKUU!!!

Siitä onkin vierähtänyt monta kuukautta etten ole tätä pinoa lukenut taikka mitään kirjoitellut. Piti hetken etsiä, että löysin teidät. Olen jämähtänyt lukemaan ja ihmettelemään tuota Aihe vapaa -palstaa, mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, etten jaksa siellä enää käydä. Sen verran ihmiset tyhmistyy, kun saa kirjoitella ilman nimimerkkiä... Eilenkin luin pinoa, jossa tapeltiin siitä onko lapsista otetut valokuvajoulukortit piruilua ja omien lapsien mainostamista. Huoh!



Olikin mukava lukea tätä pinoa, jossa on mukava henki ja tasapainoista ajatuksenvaihtoa. Meille kuuluu hyvää. Huomasin, että oli ollut asuntogalluppia. Meillä asuu 4 henkilöä 75 neliön kolme huonetta ja keittiö asunnossa. Talo on luhtitalo eli kaksikerroksinen kerrostalo ja me asumme maatasossa. Olemme viihtyneet mainiosti, vaikkakin joskus kaipaamme yhtä tai kahta lisähuonetta, mutta ehkä joskus sitten. nyt emme jaksa ajatella muuttojuttuja.



Oli mukava lukea teidän juttuja jua huomata, että samanlaisten asioiden kanssa tekin painittel maalislapsostenne kanssa. Meillä tuo pissaamisasia on tuottanut harmaita hiuksia ja nyt on menoillaan hyvä vaihe. Välillä tosin Ässä saattaa kastella useammat housut päivässä. Olen luullut, että hän on ainoa joka tekee näin. Sänkyyn hän pissaa todella harvoin. Myös tottelemattomuutta esiintyy aika ajoin, vaikka pohjimmiltaan Ässä on hirmu kiltti.



Eea tyttömme kanssa meillä on ollut kesän ja syksyn mittaan vähän terveyshuolia ja olemme joutuneet pari kertaa sairaalahoitoon hänen kanssaan. Eealla on todettu infektioastma ja flunssan toisena tai kolmantena päivänä on hengitys yleensä mennyt niin tukkoon, että on jouduttu lähtemään sairaalaan. Nyt hänellä on lääkitys kohillaan ja viimeinen flunssa selvittiin pelkällä terveysasemakäynnillä ja yhdellä spiralla, joten eiköhän se tästä.



Oikein mukavaa syksyn jatkoa kaikille ja yritän käydä vähän useammin lukemassa kuulumisianne ja saamaan vertaistukea ;)

Vuokko ja lapsot Ässä 3 v 7 kk ja Eea 1 v 3 kk.

Eipä sitä tule enää niin ahkerasti kirjoiteltua kuin joskus. On se silti vaan uskomatonta, että siitä kun ekan raapustuksensa tänne uskaltautui kirjoittamaan, on jo kulunut neljä vuotta. Ja aina vaan tämä meidän pino vauva-palstalta löytyy.



Meillä ollaan harjoiteteltu yövaipasta luopumista. Useana yönä ollaan selvitty kuivin lakanoin ja nyt taas parina yönä ei. Mutta toivoa asian suhteen alkaa kuitenkin olla, sillä vielä pari viikkoa sitten ei olisi voinut kuvitellakaan, ettei vaippaa tarvittaisi. Sitten yhtenä iltana mä unohdin laittaa vaipan, eikä Kaisa pissannutkaan yöllä. (Joo, arvatkaa vaan mikä huono äiti syndrooma, ei muista edes vaippaa laittaa..)



Yöt ovat olleet siis rikkonaisia, ja työpaineet aiheuttavat lisämurhetta, sillä kun mä herään yöllä, niin eipä uni sitten enää tulekaan. On tullut siis kukuttua useita tunteja öiseen aikaan. Viime yönä lueskelin Remeksen uusimman melkein kokonaan. Turhauttavaa!



Mutta eipä tässä mitään kummempaa. Mies houkuttelee telkkua tuijottamaan, joten sinne siis.



kua ja Kaisa

Onpas jäänyt hetkeksi kirjoittamatta, kun on ollut niin paljon tekemistä... Eli tahti ei juuri ole hiljennyt.



Viime viikolla olin työmatkalla muutaman päivän isoilla messuilla. Oli oikein kivaa, tosin iltaisin jalat niin olivat niin poikki (8-10 tunnin kävelyn jälkeen...), että ei paljon jaksanut hotellihuoneesta liikahtaa. Tuli siis nukuttua ihan kunnon yöunia, mikä on tietysti kroonisesti univelkaisille hyvä asia ;-)



Viime viikonloppu meni sitten vauhdilla, kun perjantaina leikin edustusrouvaa isännän avecina juhlaillallisilla. Lauantaina oli sitten kaverin 40-vuotisjuhlat, ja nekin menivät alkuun ihan hyvin, mutta sitten täytyy tunnustaa, että tuli juotua vähän liikaa viiniä... Olimme kotona jo puolilta öin, mutta sunnuntaina oli j-ä-r-k-y-t-t-ä-v-ä olo... Oksentelin pitkälle iltapäivään. En tajua, miten niin tapahtui, kun en juonut mitenkään ihan hirveästi, mutta ilmeisesti sitten hormonitoiminta tms. teki tepposet. En edes muista, milloin olisi ollut yhtä karmea olo ja morkkis... No, onneksi se meni sitten ohi. Mielessä pyöri kyllä oman mummuni sanonta krapulasta, joka kuului "Jumala tautia lisäkköön..." ;-)



Lapsia olen siis nähnyt aivan liian vähän viime viikolla, mutta onneksi nyt alkavat sitten normaaliviikot, eikä lapsille tule edes yöhoitoja mummulassa kuin 1-2 ennen vuodenvaihdetta. Että ehkä tästä tämä huono äiti -olo taas helpottaa...



Töissä on kypsää, joten empatiaa tunnen kovasti Kuaa kohtaan. Minäkin pyörin yöllä hereillä, kun mietin työjuttuja jne. Milloinkahan me, Kua, saataisiin nämä työhommat kuntoon?



Ja ne lantionpohjalihakset... Ei puhuta niistä... Nuutin jäljiltä jaksoin vielä jumpata säännöllisesti, Saanan jäljiltä sitten aina välillä. Mutta eivät ole entisensä...



Meillä muuten Saana tykkää myös piirtää ja maalata vesiväreillä yms. Paperia ja värejä kuluu... Enkä minäkään ihan kaikkea kyllä säilytä... En myöskään kaikkia muksujen ihania vessapaperirulla-/pahvilaatikkoaskarteluja...



Ai niin, aihe vapaa -palstasta oli puhe, Vuokkokos siellä oli käynyt. Minäkin käyn siellä välillä huvittelemassa ja pyörittelemässä päätäni ihmisten mielipiteiden suhteen. Siellä on kyllä jyrkkiä mielipiteitä ja melkoista puukottamista puoleen jos toiseenkin, mutta ihan hyvää viihdettä se on välillä niitä lukea, jos ei ota niin tosissaan... Mutta kyllä täällä on kivempaa ;-)



Ja nyt teen vielä hetken töitä. Huoh.



Mukavaa loppuviikkoa!



terhi&lapsukaiset

Me ollaan oltu maalla. Mies on syyslomalla tyttöjen kanssa, niin kävin sitten sieltä käsin töissä. Siellä kun ei ole nettiä, niin tulee pitkiä taukoja täältäkin.



Mie en käy siellä aihe vapaa-palstalla ihan siitä syystä, että mie en voi kestää/ymmärtää sitä puukottamista ja lyttyyn lyömistä.



Miehelle on tehnyt hyvää ja lapsillekin olla kolmestaa. Kyllä se työstä käy, lastenhoito ja kodinhoito.



Meillä on nyt tiedossa kaikenlaista kissanristiäistä ja pikkujouluja. Ihan kivaa mennä yhdessä ja on noita menoja myös erikseenkin tulossa. Mieluiten mie miehen kanssa yhdessä kuitenkin käyn ulkona. Mie vaan en edelleen siedä hänen krapulapäiviä, kun hän on ihan poissa pelistä sitten koko sen päivän.( vaikkei joisikaan mitenkään paljon)



Työongelmia on parillakin. Niitä on kyllä itselläkin, tai no, ei vastaavanlaisia kuitenkaan. Miulla on jatko taas auki ensi kuussa. Työpaikka on ihan kiva, mutta kyllä mie kuitenkin tässä kaupungissa kävisin töissä. Täällä on tulossa kuntaliitos nyt 2009, ja se vaikuttaa varmaan meihin sijaisiin aikalailla. Sitten aletaan pompottamaan kuuden kunnan alueella..



Pitää lähtä käyttää koiraa. Mie lupasin vuorostani mennä. No, liikuntapisteitä viikonloppua varten. TEL, miten siun painoprojekti? Miulla on nyt ne kesäkilot 3kg karistettu..nyt taas yritän saada vielä muutaman kilon tippumaan. Ne mitkä ei lähe koskaan..



Lapsilla siis kaikki ok, seesteinen vaihe tällä erään.



Tuulia

..haa, muistinpas salasanan vihdoin. Meinasin jo kirjautua uudestaan.. ;)

Tainnut mennä yli puoli vuotta siitä, kun viimeksi vauva-sivuilla vierailin, mutta ihana huomata, että te yhä olette täällä kirjoittelemassa :)



Vastaankin heti asumis-galluppiin, kun vielä muistan: eli asumme kolmestaan (minä, uusi mieheni ja Sanni) n. sadan neliön asunnossa tässä Lahden keskustassa. Tilaa riittää ja onneksi meillä on sauna ja vähän omaa pihaakin. Tää on 1900-luvun alussa rakennettu iiiiso talo, joka on viitisen vuotta sitten täysin kunnostettu ja uusittu ja me ollaan vuokrattu tästä puolikas.



Jees, elikkäs päivitän pikkasen meitin tietoja.

Menin heinäkuussa naimisiin ja Sannilla on nyt siis isäpuoli ja kolme uutta veljeä, jotka on yli kakskymppisiä kaikki ja musta tuli sitte samalla bonusmummo, eli miehelläni on kaksi pojanpoikaa.. Vanhempi näistä täytti juuri 3 vuotta, eli hirmu hyvin tulevat Sannin kanssa juttuun keskenään. Ja Ihanaa olla näin rakastunut :)



Ja toinen iso juttu on muutaman viikon päästä tapahtumassa, eli mie sain vakiduunin kokkina. Vähän vaan rissaa työajat, kun on kaksvuoro-hommat ja pahimmillaan pääsee töistä vasta n.23.30. Ja viikonloputkin on tieten duunia. Mieheni taas käu Helsingissä junalla töissä ja hän lähtee aamulla n. klo 6 kotoa ja on takas täällä vasta about klo 18-19.

Oon koittanu nyt saada Sannille vuorohoitoapaikkaa, mutta täällä on surkea tilanne niitten suhteen, joten ihmettelen, kuinka tästä oikein suoriudutaan. Viikonlopuks en kuulemma ainakaan saa tyttöä hoitoon, joten saavat sitten mieheni ja tyttö tulla toimeen keskenään...

Alunperin mulle sanottiin että työajat on välillä 9-21 ja vain 6h/vrk, joten siksi tähän yleensä suostuinkin ja viikonloppuisin ei pitäny pahemmin töitä olla.

hitsi..mut aion kyllä kokeilla, kuinka kokkeilu sujuu, sillä en aiemmin ole noita töitä lainkaan tehnyt..(ammattitutkinnon olen kyllä suorittanut elo on mulla koulutus alalle ja työkokeenkin läpäisin) Nooh..on tuossa onneksi se neljän kuukauden koeaika ja keväällä pääsen taas puutarhapuolen töihin, jotka koen omemmiksi, jos huanosti käyp.. ;))



Sannista sen verran, että yövaippa meillä on yhä käytössä. Noin kuukauden välein tulee yöllä pisut vaippaan ja kun tyttö tulee aina aamuyöstä mun kainaloon nukkumaan, niin en tahdo, että meidän sänky on märkä, eli käytetään sitä vaippaa öisin yhä.

Tyttö tykkää kanssa ihan hirveästi piirtelystä ja paperia täyttyy ihan niin paljon, kuin annetaan. Ollaan nyt ruvettu tekemään itse onnittelukortit leikkelemällä lehdistä/resukirjoista kuvia ja kirjaimia ja liimataan niitä yhdessä pahville. Sitten Sanni saa piirrellä omia juttujaan ainakin takakanteen ja yhdessä kirjoitetaan sitten nimet alle. Osan kirjaimista Sanni jo tunnistaa, mutta ihan kaikkien kirjoittaminen ei vielä itsekseen suju, joten pidän kynästä pikkuisen kiinni samalla, kun kerron, mikä kirjain tulee seuraavaksi

Pyöräilystäkin oli jotain juttua. se sujuu apupyörine kanssa, paitsi ylämäissä pitää joskus avittaa.



Jaah..nyt on ruvettava ruuanlaittoon. Tulipas pitkä sepustus.

Terveisiä kaikille teille maaliksille, oli ihana lukea kuulumisianne!

Olipas kiva lukea Solandran ja Sannin kuulumisia!! Mukavaa, kun näitä harvemminkin kirjoittavia välillä täällä käy - saisi tosin käydä useamminkin ;-) Eli hophop, kaikki vaan pinoon, uudet ja vanhat!



Täällä vietetään Saanan kanssa tyttöjen iltaa, kun mies ja Nuutti ovat jääkiekkopelissä. Viettävät siis isä-poika-laatuaikaa ;-) On kyllä mukavan rauhallista, kun on vain yksi lapsi hoidettavana...



Minä sain eilen huojentavan tiedon siitä, että gradu menee läpi. Joten nyt sitten täyttelen todistusanomusta... Kaikki opintosuoritukset ovat pulkassa, joten ehkä sen voi uskoa, että minustakin tulee vihdoin ja viimein maisteri ;-) En tosin taida ihan kokonaan uskoa, ennen kuin näen todistuksen...



Näistä työhommista suivaantuneina pistin sunnuntaina varmaan 10 avointa hakemusta kaikenlaisiin isompiin ja pienempiin firmoihin. Vähän huono aika vaan hakea töitä, mutta pakko se vaan on. Oli taas tänään sellainen fiilis töissä, että oksat pois. Ei olisi jaksanut yhtään... Mutta ei kai auta kuin lusia niin kauan, että saa jonkun uuden työpaikan.



Saanalla on taas joku ihan hirveän vaikea kausi menossa. On kotona ihan hirveän huonotuulinen, joka asiasta saa tapella jne. Parina yönä on heräillyt kesken yön, ja muutenkin on tosi rasittavalla tuulella jatkuvasti. Kai tämä on taas jotain kausittaista - ainakin toivon, että menee ohi... Päiväkodissa jaksaa kuulemma olla kyllä hyväntuulinen ja tottelevainen, joten kai se on sitten vain vastareaktiota päikyn tsemppaukselle.



Meillä oli Nuutti tipahtanut tänään eskarissa rekiltä, kun yritti tehdä kieppiä... Ei onneksi ollut kuin vähän naarmuja (rekki on aika alhaalla). No, en silti aio kieltää temppuilua telineillä, kun poika on sellainen apina, että haluaa jatkuvasti kiipeillä jonnekin, joten kukaan ei pysty vahtimaan, ettei ehdi jonnekin kiivetä... Ja hyvähän se on oppia liikunnallisia taitoja. Kuulemma kieppi taakse päin meni ihan hienosti, mutta eteen päin sitten ei ihan onnistunut... (sanoi poika itse, siis)



Sellaista siis tänne. Nyt lähden pistämään maalisneitiä sänkyyn. Saas nädä, millainen huuto siitä tulee...



Mukavaa viikon jatkoa! Kirjoitelkaahan!



Terhi&Saana



Ps. Tuulia: painonpudotus jumittaaaaaaaaaaa... On ollut töiden kanssa sen verran stressiä, ettei ole oikein jaksanut liikkua, ja herkutkin ovat maistuneet vähän liikaa. Olen saanut painon suurin piirtein pidettyä (ehkä kilo tullut takaisin), mutta nyt on kyllä pakko ryhdistäytyä taas...

Minälin täältä pinoon kömmin pitkästä aikaa..



Harjoittelu alkoi viime viikolla ja ollut sekalaisesti aamu-ja iltavuoroja ettei oo paljoo koneelle ehtinyt. Tällä viikolla ois eka yövuorokin. Mukavaa on ollut ja kiva huomata, miten antavat opiskelijan tehdä eri asioita,minäkin olen insuliineja ja napapiikkejä pistellyt,tänään oli lääkkeenjako.Viihdyn siis todella!



Juusolla meni rytmit taas ihan sekaste, ku harjoittelu alkoi.Palattiin ns. vanhaan kun viikollakin saattaa olla vapaata ja Juusokin saa olla kotona. Sitä on hieman protestoinut äipälle ja varsinkin sitä kun en olekaan välttämättä joka ilta häntä nukkumaan laittamassa ja iltasatua lukemassa. Saapas nähä, miten sit käy kun palataan joulukuun alussa siihen, et joka päivä hoitoon...



Mites muuten vaikutti kellojen kääntäminen? vai vaikuttiko? Meillä ei juuri lainkaan,normaali unimäärä nukuttiin, mikä Juusolla tarkoittaa n 10h yöunta.



Tämmöstä tänne, nyt telkkarin ääreen hetkeksi.



Suohomppeli81 ja Juuso

Kellojen kääntely ei tainnut vaikuttaa meillä mitenkään, mies kun oli kotona silloin sunnuntaina, niin siirsi mukulat kerralla talviaikaan. Mä käväisin töissä puhumassa aikuisten kieltä.



...Ja maalistytön kanssa tosiaan puhutaan uhmaikäisten kieltä. Telillähän taisi olla samaa ilmassa. Meillä likka ei halua totella niin sitten millään, kiusallaan tekee päinvastoin kuin pyydän "äiti, älä katso", ja vilahtaa vastakkaiseen suuntaan kuin oli puhe, livahtaa jäähytuolilta omia aikojaan, tönii pikkuveljeä jne,.. Osaa toki olla suloinen ja mairitteleva, tänäänkin, kun olin suurin piirtein karjunut ääneni käheäksi, niin supatti, että äiti tekee aina niin hyvää ruokaa... Sulaahan äippä siinä.



Saa nähdä, saadaanko lunta tai räntää tännekin, kun tuo keli tuntuu kylmenevän tällä viikolla oikein kunnolla ainakin säätiedotuksen mukaan. Pitääkin kaivaa talvihaalarit esiin.



korvapuustit

Zombie äiskä täällä kirjottelee...

Meidän kuopus on nyt päättänyt et meillä herätään viideltä tai viimeistään 5.45. Nukkui ennen puol 8 että ei tää kellojen siirto näin paljon voi vaikuttaa. Kraah.



Meil on ollut kaikenlaista hässäkkää. Riitaannuin maalisneidin hoitajan kanssa ja otettii hänet hoidosta pois. Tänne en viitsi kirjoitella mutta hoitaja oli mielestämme liian "puuttuva" ja liian henkilökohtaisuuksiin menevä. Meidän lapsi ei sitten ole normaali, heh :) Nyt jo naurattaa mutta viime viikolla kyllä itketti.



Mies sairasti vatsataudin, meissä muissa sitä ei ole vielä ollut. Lauantaina kaiken lisäksi molemmat lapset olivat hoidossa eri paikoissa ja molemmissa paikoissa alkoi sunnuntaina vatsatauti. Että IHME jos ei tytöt sairastu.



Lauantaina ois siskoni muuttoa, erosivat miehensä kanssa.



Sain palkattua meille nyt mukavan 20v tytön joka hoitaa lapsia silloin kun käyn harrastamassa tms. N 6 tuntia viikossa. Maaliskuussa jää sit kuopuksen kanssa kotiimme hoitamaan kun lähden töihin. Nyt on siis tutustumisaika :)



Tämmöstä meille, pärjäilkäähän näiden uhmisten kanssa. Ihan samaa meillä kun esim. korvapuusteilla. Siskoa tönitään yms. ja välillä mitään ei muka osata. Ruoalla sotketaan eikä vaatteita saada päälle. Ja sit ollaan niin maireita kun äiti suuttuu. Tulee silittämään ja sanoo sie olet noolan kulta :) Ei kait siinä tosiaan voi olla vihanen :)



T: Nasulina