~*~* ELOKUISET 07 *~* LOKAKUU 08 *~*~

Varsinainen syysloma täällä: Lapsilla on ollut kauhean sitkeä flunssa nyt yhtäjaksoisesti syyskuun alusta lähtein. Koko ajan se alkaa jolla kulla toisella uudestaan, koko ajan joku heräilee öisin ja aamuyöstä hirveisiin yskänkohtauksiin herättäen muutkin. Samulilla oli korvatulehdus, jonka antibiootit loppuivat 2,5 vkoa sitten. Tällä viikolla sai silmätulehduksen, minkä vuoksi tk kutsui jälleen. Sitten silmätulehdus tuli siskolleen. Ja kun olimme kuin kuuta nousevaa odottaneet miehen kanssa yhteistä teatteri-iltaamme ja äitini ronskia kehotusta ("Meette sitten kanssa ottamaan paukut teatterin päälle, kyllä mä täällä pärjään!"), alkoi Smauli valittaa, kampata ja huutaa taas öisin. Kävimme katsastamassa farssin pika pikaa, ja onneksi palasimme kotiin, sillä Smauli heräsi taas itskien, samoin siskonsa, joka yski kauheasti ja näki kurjassa tilassaan painajaisia. Se näistä lomista ja vanhempien yhteisestä laatuajasta, perkele! Noh, tämän päivän vielä kattelin enkä voinut uskoa,e ttä tulehdus on taas päällä, olihan korvat tarkastettu kolme päivää aikaisemmin. Klo 18 päätin kuitenkin mennä tsekkaamaan tk:n huikean jonon, ja kappas: viikonloppuisin ihmiset eivät meidän kaupungissamme sairastakaan! Odotussali oli tyhjä ja pääsimme heti hauskan lääkärin vastaanotolle (on teatterimme yhden näyttelijän velipoika, yhtä komea ja karismaattinen veikko itsekin). Toisessa korvassa kuulemma tosi paha tulehdus. Samppu-ressu. Nyt kokeillaan tosita antibioottia. Poju itse oli aivan naatti ja vaisu reppana, mutta nyt kotona tuhdin satsin lääkkeitä imettyään (tuleekohan siitä joku lääkeaddikti: muut lapset karjuvat ja sylkevät lääkkeille,kun taas tämä itkee, kun lääke loppuu ja imee simona ruiskuja hyvän toivossa...?) on kokenut renessanssin, uudenlleensyntymisen, ja painelee menemään kuin mikäkin pikäkiitäjä. Nyt tosin kiukkuaa tässä vieressä esineitä paiskoen, kun ei saa rämplätä tällä näppäimistöllä. Koetanpa siis taas lähteä nukuttamaan, josko ennen uutisvuotoa, reissaisi Höyhensaarille...

Eli tätä meillä, sairasta, niin sairasta!



Vitanova

Hetken hiljaisuus: Luukas nukkuu, isosisko leikkii tuolla pihalla ja isikin tekee koneella töitä kuulokkeet päässä :)



Vauhdikasta täällä meilläkin, alkuviikosta oli minun isänäiti meillä, välillä normaalia arkisutinaa ja perjantai oltiin kyläilemässä koko päivä ja eilen raksalla taas siivoomassa. On se villajäte niiiiin ihanaa, korvat ja silmät täynnä, hengityssuojaa pidin, mutta senkin kanssa tulee hiki. Noh, onpahan työmiesten maanantaina vähän kivempi töitä tehä, ku on edes yritetty siivota.



Meillä ollaan terveitä kerrankin, johan sitä viitisen viikkoa oltiin flunssassa. Luukaksella ei onneksi menny korviin mutta keuhkoputkentulehdus kylläkin. Eli antibiootit tarvittiin meilläkin, ennenkuin saatiin tauti pysäytettyä. Ja sitten torstai-perjantaiyönä puhkesi vihdoin se hammas nro 9. Tai oikeastaan valu verta ikenestä jo torstai-iltana, mutta jouduin antamaan yöksi panadolia ja yöllä lisäksi pronaxenia. Kaksi hammasta sieltä on vielä tuloillaan, huoh. Niitä odotellessa.



Luukas on kyllä niin ihana sälli, touhottaa menemään ja höpöttää omiaan. Sanoja koettaa kovasti matkia, toisteli tänään perässä "ei suuhun". Ja on nyt alkanut todenteolla itse syömään. Vähän välillä autan ja varsinkin kun se suurin nälkä on ohi, ei ite malta, jolloin autan loput. Helpottaa oikeasti tälläistä kahden lapsen äitiä, kun ei tarvi syöttää. Toinen huutaa koko ajan mehua tai lisää ruokaa tai paperia, ym. Helpompi singahdella ympäriinsä, kun toinen iteki jo syö. You know. Viime yön nukkui kokonaan ilman äidin palveluja, pari kertaa heräsin, kun jotain älisi, mutta jatkoi unia omin toimin. Ja meillä on muuten aamut pidentyneet, ennen Luukas heräili 6-7 aikaan, nykyään lähempänä 8 ja jopa yli 8, tänäänkin 8.30! Ihan mahtavaa näin äidin näkökulmasta! Arkiaamuina täytyy vaan aikasemmin nousta, kun on tuon isosiskon kerho.



Hienoa nani, että teillä asiat selvisivät, vaikka ymmärrän oikein hyvin, ettette halua siinä enää asua. Varmasti aikamoinen pettymys, kun alkaa itselle rakentamaan ja sitten huomaakin, ettei kaikki mene kuten oli suunniteltu. Itse tässä odotan sitä "jotain" joka menee pieleen, tähän asti meillä on rakentaminen sujunut suunnitelmien mukaan ja pysytty budjetissa. Saa nähä miten meidän käy.



Nyt pitää keskittyä vähän työnhakuun, ennenkuin Luukas herää. Mukavaa sunnuntaita kaikille ja aurinkoista viikonalkua! emma ja Luukas

Mutta itse olen ihan sekaisin päivistä. Ollaan sukuloimassa ja lähdettiin reissuun eilen, joten olen tosiaan ihan muissa päivissä. Hyvin menee sekaisin.. Minullakin on ollut työhakua käynnissä ja onneksi sain tiputettua hakemuksia postiin ajoissa. Hurja härdelliviikko ollut takana ja vielä sen jälkimainingit jatkuvat. Onneksi kuitenin tiehyetukos on helpottanut, vaikka rinnassa vielä pientä arkuutta onkin.Ei sentää tullut rintatulehdusta. Ei taida minulla onnistua vähittäinen imetyksen lopettaminen kivuitta..



Meillä tuo pikkupoika on kyllä kanssa aika kova menijä ja touhuaja. Onneksi vähän hänellä alkaa olla jo itsesuojeluvaistoa. Ei siis ole vieraassa paikassa ihan heti tekemässä kaikkea, jos äiti on vähän kauemapana. Arvoesineisiin tarttuu vasta, kun aikuinen tulee vierelle. TÄnään kyllä isoisoäitinsä luona maistoi vähän kynttilää jne.



Meillä lapset (mo

musta tuntuu että mulla on homemäärä päässä taas lisääntynyt. tutkailin netistä opiskelupaikkaa ja haku olis maaliskuussa. mulla on 3v perusopinnot alla,ja olisi vielä vuosi pakerrettavaa (täydennyskoulutan itseäni vähän toisenlaiseen työhön, olen hoitoalalla), mutta nyt on 4kk aikaa tehdä vapaamuotoinen hakemus.

mulla tuli jo hiki ajatuksesta,koska pää on juurikin tyhjää täynnä. yleisesti olen hyvä kirjoittamaan ja sanavalmis,mutta miten ihmeessä tsemppaan itseni tähän...

vitanova vois tehdä mun puolesta kun hältä tulee aina niin antoisaa tekstiä tännekin =) =) =) =) !!!!

toivottavasti se koulunpenkki mua kutsuis vuoden kuluttua.kun nyt on huomattu että rahallisesti tullaan toimeen niin kyllä se talous yhden opiskeluvuodenkin jotenkin kitkuttaa.sitten olisin se mitä oon jo kymmenen vuotta halunnut olla!



meillä on taaperolla taas jotenkin hankalaa.miten te kirjotatte aina niin hyväntuulisista tapauksista.onko meille osunut tapaus joka on kerännyt itselleen kaikkien kitinät ja vitinät? meillä menee päivät enempi vähempi kitistessä. tänään taas tuntu että aamu alkoi tosi hyvin ja oltiin ilosta,mutta päikyt jäi vaan puoleentuntiin niin kuka sen jälkeen nyt oliskaan ilosta poikaa. (en saa nukkumaan uudelleen,kiljuu väsyraivoa vaan).

sitten se kitinä jatkuu niihin seuraaviin uniin,ja toivon että silloin nukkuis reilun tunnin että jaksaa yöuniin saakka.

meillä menee useat päivät näin.poikkeuksia löytyy myös onneksi,ja kun unet kestää tunnin ja tunnin tai 1,5 ja 1,5 niin heppu on ihan iloinen muuten ei.



hampaita pukkaa kokoajan yksi kerralla,sekin tekee kurjaa,ja syöminen on tosi takkua välillä.

esikoinen oli niin helppo jo tän ikäisenä.meillä on kyllä NIIN joku vaihe tällä hepulla menossa kokoajan.



jee.terveenä ollaan pysytty jo kuukausi,joka on todella hyvin *kop kop* ja lääkäri vielä meinas,että tämä syksy kyllä näyttää kyntensä kuinka kipeänä sitä ollaan ja tuleeko korvien putkitus kyseeseen kun puolen vuoden aikana jo oli 3tulehdusta,nyt viimisimmästä on aikaa jo suhteellisen kauan,eikä viime nuha tehnyt tulehdusta vaikka varma olinkin.



mä lähden kohta ystävän kynttiläkutsuille tuon heppuheikin kanssa.sanoin että oon 45min mielellänin myöhässä,jotta toiset lyylit saa rauhassa kuunnella kynttilänaisen sepustusta,mä käyn vaan tilaamassa parit tuikut =) jota sitten polttelen jossain katonrajassa lähinnä,kun tuo heppu on niin kova kiipeilemään.

ankeaa tämä syksy,ja varmaan tuo tuleva marraskuu...mutta kynttilät on niin ihania tunnelman luojia.



eipä muuta,tuonnenpana lisäturinaa kun ehdin.kaikinipuolin kuitenkin kaikki ok meidän perheessä!

neitiniiskunen

Näin hitaasti tämä minun jatkaminen onnistuu. On siis ollut kiireistä ja edellinen teksti jäi tyngäksi,kun pikkumies heräsi juuri. Nyt ollaan taas kotona.



Meillä siis lapset heräilevät joka yö. Vähintään puuttuu peitto ja tulee kylmä..



Aivojen toiminta on tosiaan täälläkin välillä vähän jäässä, mutta hiljaa hyvää tulee. Työpaikkahakemukset ovat kyllä olleet tuskaisia.. Ei muka muista, mitä töissä tulikaan tehtyä.



Nyt vihdoin on taas maitoruahaset kunnossa, oli oikeasti aika pitkään kipeänä, vaikka rintatulehdusta ei tullutkaan.



Nyt yksi himoitsee koneelle.. Siis se yksivee.



Västis

ja raportoin vain pikaisesti, että kun huomenna loppuu Samulin toinen antibioottikuuri, ja silmätulehdusantibiootit ehtyivät muutama päivä sitten, niin eikös jo olekin korkea aika imeä uusi tauti kehiin... Tänä aamuna kolmikkomme heräsi kunkin keho näppyjä kohoillen: vesirokko on luonamme.



Eli ei kuin eristynyttä elämää ensi viikko! Tapaamiset on peruttu, paitsi nidien, jotka tahtovat pöpä tulla meille haukkaamaan, ja niiden, jotka jo ovat taudini sairastaneet. Tähän mennessä rokko on katkaissut virran tasan 1/3 muksuista, Almalta. Pojut temmeltävät tarmokkaina.



Te muutkin olette päivitelleet näiden yksivuotiaiden vauhtia. Samuli on aivan uskomaton. En muista, että kaksi aiempaa olisivat aivan näin riekkuneet. Poju nähkääs kiipeilee joka paikkaan eikä hallitse voimiaan: se onneton, repii, raastaa, riuhtaisee, kaataa, paiskoo kuin heikkopäinen, vain nauraa hurmaavaa hammashymyään päälle, kun muut kiljuvat tuskasta tai kun uhriksi on joutunut jokin äidin laatikoista sisältöineen, tai pudotettu lamppu tai kukka tai huonekalu, tai... Uhhuh! KAikki on meillä järjestelty uudelleen: kengät, kosmetiiikkapurtiloni, keittövälineeni, kirjani, dvd:t sun muut. Samainen holtiton voimakoura on sitten niin sylinkipeä mammanpoika, etten toista ole nähnyt. Hän saa mummujensakin sydämet sulamaan, kun ojentelee pulleita kätösiään heitä kohti, painaa muodokkaat poskensa tiukasti mummun poskea vasten, kietoo kädet kaulan ympäri ja vain olla töpittää vakavana, irti päästämättä. Ruskeat kiharansa ovat viimein pitkään aloillaan.

Ja tietty aina, joka tilanteessa, nytkin, työntää toisen kätensä kaula-aukostani ja rutistelee kulahtaneita syöttimiäni, joista ei ole imenyt sitten huhtikuun. Miehen geenit.



sisar hento valkoinen Vitanova

Voimia täältä lähetän! Ja sympatiaa. Meillä oli Luukas taas alkuviikon kuumeessa, enkä edes tiedä miksi, liekö tehny hampaita (kolmesta tulollaan olevasta on nyt puhjennut kaksi). Ja taas meillä oltiin kotiarestissa koko porukka. Ja johan sitä viikko ehittiin olemaan terveenä :/ Joten arvaan, ettei paljon naurata. Vaikka toisaalta, mikä onni, että teillä sairastu kaikki yhtä aikaa, eikä yksi kerrallaan. Olisi mennyt yhden viikon sijaan ainakin kolme sisätiloissa, aina yhden sairastaessa.



Nyt ollaan meillä terveinä ja ollaan päästy jopa ulos.Yöt on vaan täällä meillä ihan hirveitä. Joka toinen yö nukutaan joka toinen ei. Alkaa olemaan univelan määrä sellainen, etten viitsi edes miettiä. Joka ikinen yö käyn vähintään kerran Luukaksen luona. Useimmiten kerrat on siellä 2-5 välillä, ja sitten on näitä monsteriöitä, etten edes tiedä monta kertaa, mutta monta. Olen jo pitkään miettinyt, mikä olisi lääke näihin öihin, siirtäisinkö Luukaksen jo isoon sänkyyn, ettei unissaan hakkaa itseään pinnoihin (on kuitenkin jotain 82 pitkä ja yli 12kg)? Vierottaisinko tutista, ettei sitä yöllä kaipaisi? Antaisinko vaan huutaa (jonkinlainen unikoulu)? Nukahtaa kuitenkin itekseen omaan sänkyyn illalla, tutin kanssa tietty. Luukaksella on tietty aika rankka sairaushistoria: on tottunut öisin heräilemään. Ja nyt varmaan nuo hampaat vaivaa. Annan muuten takuulla särkylääkkeen ensi yöksi, tarvi tai ei. Mutta jos jollain olisi hyviä ideoita, otan kaikki vinkit ilolla vastaan.



Muutenkin olen aika lujilla tällä hetkellä, vaikka välillä oikeasti tuntuu, ettei millään jaksaisi, ei oikein ole ketä pyytää avuksi. Mummit jo auttaa, anoppi n.kerran viikossa täällä, mutta sen ajan olen raksalla. Miestä en oikein viitsi enää kuormittaa, hoitaa jo oman työnsä, huolehtii raksasta ja työmiehistä, ja vielä auttelee kotona, kun täällä on (esim. vei esikon luistelemaan hallille työpäivän päätteeksi). Eli yh-äitinä olen valtaosan ajasta. Huomenna pitäisi illalla lähteä miehen kanssa syömään, edes yhteinen aika ei jaksa innostaa, kun oikeasti väsyttää. Vaikka ei saisi valittaa, mulla on ihanat lapset, mies ja kohta oma koti (lue pankin), kaikki mitä olen aina halunnut. Mutta hehkutappa sitä arjessa joka hetki.



Tulipas tästä masentava viesti, lieko tuolla tuulella ja sateella osansa ;) Toiset päivät vaan on tälläisiä, huomenna voi olla jo ihan toinen ääni kellossa :D Nautitaan lapsistamme ja puolisoistamme, voikaa hyvin! Ja vitanovan mukuloille pikaista paranemista! emma ja Luukas

Vitanovan porukalle paranemisia! Itse kyllä ottaisin tuon vesirokon muksuille nyt, enkä sitten, kun taas joutuu itse menemään töihin. Vaikka pää hajoaa karanteensista, niin silti..



Emmalle jaksamishalit! Tuo on rankkaa aikaa ja rankkuus ei heti lopu, vaikka talo olisi muuttokunnossa. Ainakin meillä kesti vielä hetken, ennen kuin parisuhde ja perhe-elämä löysi taas uomansa.



Meillä molemmat lapset herättävät öisin. Isommalta on vähintään pari kertaa yössä peitto hukassa tms. Pienempi perhepetiläinen aikoo joskus yöllä herätä, mutta aika unenpöpperössä hänet saan uudestaan nukahtamaan,joten ne heräilyt eivät useinkaan häiritse. HAmpaita tosin meilläkin poika tekee ja se varmasti taas vähän vaikuttaa. Itse annan särkylääkettä helposti, jos yöllä menee enemmän levottomaksi tai heräilyt ovat itkuisia. Poskihampaat nyt puskevat ientä rikki aika kivuliaasti..



Itsekin olen vähän nuutunut, ja toisaalta puutunut näihin arkikuvioihin. Ja siihen, että kaikki kestää ikuisuuden lasten kanssa. Koska omaa aikaa on iltatyö, niin kaikessa muussa lapset ovatkin yleensä mukanani. Joten siivoamiset ym. ovat viime aikoina olleetkin koko päivän ponnistuksia.



Västis

En myös muista että tytöt olisivat meillä sekoittaneet koko talon hetkessä, kiipeilleet joka paikkaan ja tyhjentäneet hyllyt ja kaapit. Koko ajan pitää katsoa, että kuinka korkealle poika on keksinyt kiivetä, ulkona karkaa heti tielle, onneksi turvallinen tie, kun asutaan kujan päässä. Räkätautia on meilläkin, mutta ei kuumetta eikä tulehduksia.



Kävimme viikolla 1v2kk neuvolassa jossa mitat 83,5cm ja 11.890g. Hoikka ja pitkä poika. Syö hyvin ja mitä vain :)



Vauveli03 ja pikkumies 1v2kk :)

Oltiin tuossa Pohjanmaalla pari päivää vain ja ku lapset oli syyslomalla ei aikaa kauheesti kirjotteluun jäänyt...



Meilläki nyt siis sairastetaan...höh...vähä niin ku arvelinki...tuo esikoinen on nykyään aika helposti sairas ja tuoki sitte kotiin kaiken maailman pöpöjä, ite oli flunssanen viime tiistaista asti (nyt parempi), isukki sairastu lauantaina (sillä tosin tuota vastustuskykyä huonontaa lyhyet yöt ja pitkät vaativat työpäivät) ja eilen illalla sitte Jooelille nousi kuume :( ihan itkunen polonen on, sylissä vain ois...nyt en sitte millään saa sitä nukkumaan päikkäreitään omaan sänkyyn ku ei ole siellä tottunut niitä nukkumaan...saas nähä kuinka käy...



Vitanovalle jaksuja vesirokon taltuttamiseen! Meillä isommat sairasti sen erikseen 6v sitten eli juniori on sairastamatta, mutta eiköhän me se vielä joskus saada...



Meillä yöt menee siten että ensin iltapala (puuro tökkii tällä hetkellä) jugurttia vähän lisäksi luont.glut. leipää tai maissinäkkäriä, banaania siis ihan mitä vaan mitä söis ku tosiaan puuro ei jostain syystä maistu vaikka sitä yrittää maustaa millä millonki. Iltapalan jälkeen pesut ja hyvät yöt perheen kesken. Sitte iltatisut meidän sängyssä, josta nostan hänet omaan pinnariin sen jälkeen (ei siis nukaha tissille) kello on noin 21-22 tällön. Eka kerran kähinä alkaa siinä kolme tuntia nukahtamisesta eli 00-01 ja jos siihen ei oikealla lailla reagoida (=tissiä) vetää hän tolkuttomat pultit! Sama toistuu tästä kolmen tunnin päästä ja vielä tästä kolme tuntia...Nyt ollan siis päästy JO kolmen tunnin pätkiin, ku vasta se oli kaks tuntia...Jooel herää yöuniltaan klo8-10:30 eli vaihtelevasti...tissiä tahtoo sen kaks-neljä kertaa yössä...Päivällä ei saa enää tissiä ku pari kertaa...joten aika vähissä valkealitku jo on...



Päivällä tämä on kuten niin monet tämän ikäiset (siis mitä olen teidän kirjoituksianne lukenut) eli mennään eikä meinata ja lujaa kans! Jalkoja ei muisteta nostaa joka kynnyksen tai maton kohdalla joten kohta tuohon ylähuuleen jää ikuinen arpi taikka tuollainen turbohuuli sen verran monta kertaa on nuo ylähampaat kolhaisseet sitä.

Lyhyen pituutensa vuoksi ei pääse kiipeilemään VIELÄ joka paikkaan vaikka parhaansa kyllä yrittää ja kaikenlaisia kikkoja keksii.

Kaikki kaapit sen sijaan on levitelty ympäri huushollia, vispilät esim ovat löytäneet uuden säilytyspaikkansa autolaatikosta. Munanleikkuri on tätä nykyään harppu (siis se kielisoitin), pyttyharjaa on käytetty (kivaa :/ ) hammasharjana ja sitä harjan säilytyskippoa mukina (äiti ei ollut niitä vielä hoksannut nostaa wc:n kaapista pois)...Kenkälankkikin löytyi eteisen kaapista sekä varalamput eli hehkut oli tipahtaneet lattialle....Lattialle on kaadettu mm. ruokasoodapurkki, maissi- ja kauramurot, karkkilaatikko, makaroonipussi (en vielä tiedä miten se sai sen auki...), kengät, pakasterasiat jne jne eli tässä vain murto-osa meidän päivän arjen toimista...ns normaalilelut eivät kyllä kiinnosta kahta sekunttia kauempaa...

uusin ihastus on aikuisten kengät jotka on helppo laittaa jalkaan :D se on kyllä niin södeä! sekä uunin alapuolelta saa sen peltikaapin auki ja sen päälle nousee seisomaan niin näkee jo hellalle asti (meillä on onneksi erilliset uuni ja levytasot) mutta ruuanlaitto on kyllä mennyt vaikeammaksi ku naperon nokka on jo hellalla asti melkein...astis kiinnostaa edelleen, nyt sinne mennään kokonaan seisomaan taikka hytkytään ylätasoa vasten heti ku silmä välttää. Takka on jo vanha juttu ja takan luukun edessä meillä on tätä nykyä yks tuoli, jonka se on tosin hoksannut siirtää (silmän taas välttäessä) pois jolloin pääsee käsiksi itse luukkuun ja ah niin ihanaan tuhkaan...ja jos takassa on pidetty illalla tulta (sitähän ei voida missään nimessä pitää jos Jooel on hereillä) ja tuoli jäänyt laittamatta eteen niin itteppä kärsit sitte... tuosta tuhkasta tulee kyllä ihan järkky siivo...



Västikselläki on arkinuutumista! Samoin! Aamulla tuntuu etten enää vaan jaksa nousta ylös...mää haluaisin vaan nukkua! Kaikki tuntuu jotenki niin kauhean raskaalta ja tuntuu vaativan niin kauheen paljon energiaa...Pilatesohjaajani kysyi (varmaan vihjaten) että olenko ollut Jooelista paljon erillään?!? (mekö käydään tunneilla kahestaan...tiedän: tosi tehokasta!) Niin enhän minä ole ollut ku ehkä vartin ja silloinki Jooel tais nukkua...eli mitään omaa aikaa ei ole muuta ku silloin ku lapset nukkuu...



Mutta pitää mennä laittamaan potilas nukkumaan...ei tästä tuu muuten mitään...Pikaista paranemista kaikille!



nani ja Jooel

meillä on aika samanlaisia puuhia pikkumiehellä kun nanin taaperolla.

tuohon hellan aluslaatikkoon on tosi kiva kiipeä ja kurkotella hellalle. kaukosäätimet on tosi ihanat ja ne lentää voimalla ties minne. ihme kun toimivat. vaikke ne yritän muistaa piilottaa,joka päivä ne ainakin pari kertaa lentää.samoin kännykät.

kaikki laatikot ja kaapit penkoo keittiöstä ja wcstä ja pesuhuoneesta. rasva ym -purtiloa on pitkin kämppää, samoin kuin lusikkaa ja kippoa.

leluillansa ei leiki kun just parisekuntia lähinnä levittääkseen koko laatikon sisällön.

esikon 5v kanssa leikkivät piiloa,esikko menee piiloon esim peiton alle ja toinen tulee perästä, ottavat toisiaan kiinni ja nauru on melkoinen.



"kiva" kuulla ettei täällä kaikilla muillakaan niin onnen auvoa ole. meillä kun noita hankalia hetkiä ja päiviä kiitettävästi. oon välillä ihan rikki mutta jostain sitä voimaa saa,lähinnä itse tuosta liikunnasta ja nimenomaan ilman lapsia.

meillä on kyllä niin kärttyinen pikkumies että huh huh. taas jäi unet puoleentuntiin ja on ihan KAMALA kitinärääkynä kasa. nytkin annan huutaa,kun en jaksa niin en jaksa kehittää alvariinsa jotain mega-aktionia,rajansa kaikelle. sylissä pitäs olla ja liikkua eestaas.ei kelpaa että on paikallaan.on mullakin oltava kahvihetki ja aikaa saada olla hetki rauhassa,vaikkei tää kiljuna mitään rauhaa oo nähnytkään.

miten tämä ikä on nyt niin HANKALA? huuuh.

kateellisena katson yhtä kaverin samanikäistä kun istua tönöttää tunninkin rattaissa,mä antaisin mitä vaan jos me päästäis rattailla ees viisi minuutti ilman karseeta sikahuutoa (ei viihdy niissä hetkeäkään istumassa) tai jos se ees viihytis koko 5min ilman kiljuntaa niin oisin tyytyväinen. kiukkukänkkä mikä kiukkukänkkä.



katoin äsken ikeniä ja tuntuu olevan aika turvoksissa.sitä aina arpoo että mikä toista risoo.nyt annoin kipulääkettä kun en muuta keksi.eikä saa päiväunia nukutuksi taas kun puolentunnin pätkissä.eli kaksi puolentunnin pätkää on tänään takana.väsynytkin on tietenkin.

yöt menee onneksi suht ok.kyllä se joitain kertoja kähisee,muttei mitään erityistoimintaa vaadi paitsi tutin etsintää joskus,niitä onkin pari mun käden ulottuvilla ettei mene liian hankalaksi.



mun yks ystävä sanoi että heillä oli tosi hankalaa tässä yhden vuoden tienoilla.nyt tyttö on 1v8kk ja elo on mallillaan.miksi sitä aina taas odottaa jotain pykälää että toinen ois vanhempi.ei kauhean montaa juhlahetkeä tämän jepen kanssa olla vietetty hänen elinpäivinään kun on niin vaativainen,lähinnä olen 90% ajasta odottanut että olis jollain tavalla helpompaa.



miehellä annoin tulla viikonloppuna.kun en IKINÄ saa olla vessassa rauhassa, käydä suihkussa yksin, syödä rauhassa, syön ja juon yleensä lattiatasossa jotta siitä jotain tulis.pikkumies kun ei kauan ruokapöydässä viihdy,ja kun laittaa pois alkaa armoton huuto mun jaloissa...lehteä en ehdi lukea...jne jne...



ja valivali vali...tällainen purkuviesti tällä kertaa kun tuntuu että melkein koko päivä mennyt kitinää kuunnellessa,vaikka niitä hyviä hetkiäkin on niin nämä negatiiviset tässä päällimmäisenä.



kitinäään kyllästynyt neitiniiskunen ja kärppänen pikkumies 1v2kk ja suhteellisen kiltti esikko 5.5v

Pakko nopeesti laittaa viestiä, tänään oli parempi päivä! Hassun kuuloista, mutta totta :D. Eli mummi tuli la iltana ja jäi mukuloiden kanssa meille, Luukas meni ilman äitiä nukkumaan varmaan ekaa kertaa puoleen vuoteen. Kaikki oli menny hyvin ja meilläkin oli miehen kanssa mukava ilta. Ja Luukas nukkui kuin unelma koko yön! Kellojen siirron takia heräs talviaikaa tunnin liian aikasin, mutta kun kellojen siirto antoi yhden lisätunnin, nukuin 1,5 tuntia miehen herättyä ja vielä ehittiin messuille ja äänestämään, jne. Ja viime yönä nukuttiin taas koko yö. On kuulkaa mahtava olo, kun on pari yötä nukkunu! Kuin joku ois pyyhkässy sen usvan silmien edestä pois!



Luukas muuten kosti äidille poissaolon kitisemällä koko sunnuntai aamupäivän. Iltapäivästä onneksi jo helpotti ;) Meillä on siirrytty kapustoista ja vispilöistä kattiloihin, kattilat ja kannet on pitkin keittiötä ja Luukas koettaa kansia eri kattiloiden päälle. Selvä insinööri: pitää tutkia ja todistaa. Meillä ei myöskään lelut jaksa paljon kiinnostaa, kaikki muu kylläkin. Luukas saattaa alkaa itkemään, jos soitan kännyllä johonkin, kun hän ei saa leikkiä sillä! Huvittava tapaus. Mutta kirjat on tämän lapsen suuri rakkaus: niitä luetaan pitkään ja hartaasti ja monta kertaa päivässä. Ja tulee kirjan kanssa pyytämään, että luetaan. Ja minä lapan niitä takaisin hyllyyn sata kertaa päivässä. Luukaksen mielestä ne pitää olla lattialla levällään, käy heti pudottamassa muutaman, kun saan se paikoilleen.



Kellojen siirto onnistui meillä melkein päivässä: heti sunnuntaina elettiin normaalirytmin mukaan ja tänä aamuna lapset heräs kasilta, kuten normaalisti nykyään. Toivottavasti tässä rytmissä myös pysytään!



Mutta nyt nukkumaan, sillä koskaanhan ei näiden mukuloiden kanssa tiedä, millainen yö nyt on edessä. Nukkukaa kaikki hyvin! Minä ainakin yritän ;) emma ja Luukas

Meillä kellojen siirto sujui ihan mukavasti pari päivää. Tänään muksut heräsivät kyllä ihan liian aikaisin, blääh. Tuo pienin ei jaksa odottaa päiväunia noilla unilla puoleenpäivään, joten tulee siis kaksien päikkyjen päivä. Minulla on tänään työhaastattelu,joten sen vuoksi ei ehditä ulkoilemaan tms, kun pitää lapset viedä siksi aikaa hoitoon. Onneksi vain isinsä kanssa ruokailemaan.. ;)



Hauskaa, miten tuo pieni mies osaakin tehdä kaikkea niin suloisesti. Tosin myös se riiviöpuolikin asuu meillä, eli takan luukku aukeaa salamana ja tuhka tosiaan sotkee lattiat ja sukan pohjat.. Lattioilla on taaskin ehkä 50 eri tavaraa, vaikka niitä korjataankin vähän väliä pois lattialta..



Nani, pakko todeta, että itse en jaksaisi olla tuon pienimmänkään kanssa koko ajan. Isi pärjää lasten kanssa helposti pari tuntia, kauppaan ei noiden kanssa halua kyllä yksin lähteä.. Muuten käyvät kylässä tai muskariin viemämässä siskoa tai ovat ulkona tai kotona sisällä ihan sujuvasti. Kestovaipatkin ovat normaalipäivinä suhteellisen oikein jalassa.. :)



Västis