Lapseton, voisitko harkita kumppanuusvanhemmuutta?
Kysymys koskee heitä jotka voisivat saada lapsia mutta eivät ole löytäneet parisuhdetta jossa voisi lapsia yrittää saada.
Mitä ajatuksia herättää apilaperheen perustaminen eli kumppanuusvanhemmuus jossa lapsi tehdään sovitusti ilman romanttista parisuhdetta joko ystävän kanssa tai vieraan ihmisen?
Asioista sovitaan kirjallisesti ensin, muun muassa kasvatuksesta ja arvoista. Sitten mies laskee siemenet purkkiin josta nainen ottaa ne ruiskulla ja laittaa sisäänsä.
Tämä tekniikka on ehkä tutumpaa LGBTIQ ihmisille, koska kautta aikain lesbot ja homot ovat lisääntyneet tällä tavoin yhdessä ilman keskinäistä parisuhdetta, mutta miten on heterojen laita?
Voisitko harkita tällaista tapaa muodostaa perhe?
Nykyään on niin paljon 30-vuotiaita naisia jotka eivät ole löytäneet parisuhdetta jossa yrittää lasta heillä loppuu lisääntymisaika. On myös miehiä, ( myös jo päälle 40-vuotiaita ) jotka yhtäkkiä haluavatkin lapsia mutta lisääntymisikäistä kumppania ei löydy.
Voisiko kumppanuusvanhemmuus olla ratkaisu tähän?
Kommentit (24)
Ainoastaan siinä tapauksessa että tuntisin naisen entuudestaan ja voisin luottaa häneen.
Muuten liikaa säätämistä eikä naisiin voi luottaa. Naisen elämä on pelkkää draamaa
Voin siittää lapsia, jos joku nainen haluaa.
Minun lisääntymispäivät taitaa olla takana, mutta en olisi harkinnut. Ei millään pahalla, mutta ei se lapsi ole mikään lomaosake jonka voi jakaa viikkovuoroiksi sulle, mulle ja serkulle.
Eron tullessa noin voi käydä, mutta jos ei ole aikomustakaan olla sen lapsen kanssa 24/7 niin onko pakko lisääntyä, tuo ei ole mitenkään ideaali tilanne sille lapselle.
En voi. Vain parisuhteessa.