Voiko paniikkihäiriöinen opiskella millään tavoin, kun ei tunneilla pysty istumaan? :(

Nykyään pelkoihisi on hoitoja. Joko lääkkeet, terapia tai hypnoosi esimerkiksi. Tee itsellesi palvelus ja hae apua!!

Opiskelen ensimmäistä vuotta ja hyvin on mennyt. Tosin luennoilla istuminen ei mikään hirevä ongelma ole ollutkaan, mutta esiintymiset. Pari viikkoa sitten pidin KAKSI esitelmää, joista toinen meni oikein huvin, mutta toisessa karkasi paniikki käsistä. Olen päässyt paniikista siis melkein kokonaan eroon, mutta välillä iskee. Toivoa siis on! Tsemppiä!!!

Mulla tuli paniikkihäiriö koulussa, enkä enää voinut olla kunnolla tunneilla. Nyt opiskelen etänä kotoota käsin lukiota loppuun.

Amiksista en sitten tiedä, varmaan monilla aloilla on erilaisia mahdollisuuksia.



Paniikkia voi myös hoitaa ja siitä voi toipua! Lääkkeillä tai ilman.

täällä myös yksi, joka on klaarannut paniikkihäiriöstä huolimatta. Ensin lukio etänä ja sitte yliopistoon. Lääkkeet auttanut paljon, onko sulla lääkitystä? Nykyän tilanne alkaa olla parempi. Vaikeata on ollut välissä..

tuli mieleen oppisopimus. Siinä saisi opiskella aika paljon työtä tekemällä, eikä olisi pelkkää tunneilla istumista. Opettajat alkavat nykyisin olla myös tietoisempia erilaisista ongelmista, ja uskon, että sinulle löytyy tukea ja erilaisia vaihtoehtoja opiskeluun, kun vain avoimesti kerrot vaikeudestasi (sairaudestasi). Paniikkihäiriö on luultua paljon yleisempää.



Onnea sinulle opiskeluun!

En tiedä miksi, mutta olen aina hävennyt paniikkiani. En ole edes koskaan kertonut miehelleni, jonka kanssa ollut yhdessä 6v, että minulla on ollut paniikkihäiriö. Välillä kun paniikki vielä iskee, yritän peitellä sitä ja selitän jotain mikä tuli.. :(



kolmonen

Onkohan yhdellä meidän luokkalaisella paniikkihäiriö? Yhden lukuvuoden aikana kaksi kertaa esityksen aikana purskahtanut hysteeriseen itkuun ja joskus olen samassa tilassa tavannut hänet vessasta.

Voit tietysti hakeutua koulutukseen ja tehdä aluksi ihan vain tentteinä pois sellaisia kursseja, joissa tenttiminen mahdollista. En tiedä lähihoitajan koulutuksesta tms, mutta ainakin yliopistolla on mahdollista monissa aineissa tehdä melkein täydet opinnot tenteillä ja esseillä, tai ainakin pitkälle puoleen väliin asti (sitten joissain kursseissa on pakolliset läsnäolot). Ihan varmasti keskiasteen kouluissakin on näitä etäopiskelumahdollisuuksia; tenttejä, nettikursseja ja essee-vaihtoehtoja. Saisit jotain opintoja suoritettua ja opintoputken avattua!



Mutta siis samalla hakisit myös apua tuohon häiriöösi. Usein pelkkä määräaikainen lääkityskin riittää, mutta pahoihin häiriöihin suositellaan myös terapiaa (se on kyllä monille sitten rahakysymyskin; terapiat kun maksaa). Itselläni oli joitakin vuosia sitten niin paha paniikkihäiriö, että olin sairaslomalla sen takia. Parissa kuukaudessa citolopramil-lääke auttoi, ja reilun vuoden lääkkeen syönnin jälkeen uskalsin lopettaa annostusta pienentämällä, eivätkä oireet ole tulleet takaisin laisinkaan.

Ja arvaapa mille alalle olen juuri valmistumassa? Opettajaksi!



Kun haet lääkitystä, voit myös pyytää jotain mietoja rauhoittavia samalla " alkuhätään" . Otat niitä tietysti vain todellisessa tarpeessa, mutta niiden avulla voit sitten aloittaa opinnot vaikka heti, varsinaisen paniikkihäiriölääkityksen vaikutusta odotellessa (siihen menee joistakin viikoista joihinkin kuukausiin). Ihan tosi, ihan turhaa yrittää elää kiusallisen vaivan ja ihan oikean sairauden kanssa, josta pääsee myös eroon!



Ja näitä häpeäjiä en ymmärrä ollenkaan. Häiriöhän on diagnosoitu sairaus siinä missä mikä tahansa muukin sairaus. Paniikkihäiriölle on perimässä altistuma, ja vaikka sen puhkeamiseen usein vaikuttavatkin henkiset seikat kuten stressi ja elämäntilanne, voi se puhjeta myös ilman niitä. Ja perimmilläänhän siinä on kyse aivojen kemiallisesta häiriöstä! Eikä sellaiselle ihminen mitään voi. Ihan sama kuin diapeetikko häpeäsi sitä, että insuliinit eivät toimi samoin kuin terveellä...Salailu ja häpeäminen lisäksi vain pahentavat oireita ja oravanpyörä on valmis. Nyt kaikki reippaasti apua hakemaan!