Onko sulla lapset sitä varten, että saisit kiusata jotakuta?
Tosi monesti törmännyt paltalla, että lapsia tarvitsee rangaista, jos ne ei tee niinkuin käsketään.
Uusimpana esimerkkinä, kun nuoren lainaama auto haisee muka tupakalle, niin pitäisi teettää mahdollisimman kallis puhdistusoperaatio ja laittaa lapsi maksamaan.
Tai jos lapsi myöhästyy kotiintuloajasta, pitää ottaa puhelin pois viikoiksi. (nykypäivänä sama asia kuin sosiaalinen aresti)
Kommentit (12)
Rajat ja seuraukset ovat kasvatusta.
Vierailija kirjoitti:
Ei lasten kasvatus ole kiusaamista. Huonosti kaavatetut lapset on niitä kiusaajia.
Ai susta rangaistus on yhtä kuin hyvä kasvatus?
Monta lasta olet näin kasvattanut?
Vierailija kirjoitti:
Rajat ja seuraukset ovat kasvatusta.
Rajat toki ymmärtää, mutta johdonmukaisuus pitää olla ja rangaistus pitää tietää ennen tekoa.
Tuntuu että noita seuraamuksia lätkitään ihan oman mielen mukaan ja se on kiusaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajat ja seuraukset ovat kasvatusta.
Rajat toki ymmärtää, mutta johdonmukaisuus pitää olla ja rangaistus pitää tietää ennen tekoa.
Tuntuu että noita seuraamuksia lätkitään ihan oman mielen mukaan ja se on kiusaamista.
Kyllä yleensä tiedetään seuraukset. Lapsi ottaa riskin tietoisesti ja siitä voi hyvällä omalla tunnolla antaa seurauksen. Mielivaltaisuus ja epäjohdonmukaisuus on kiusaamista. Ei selvät säännöt ja seuraukset.
En ole osannut kasvattaa omaa lastani ja olen ensimmäisenä valmis myöntämään sen. Hän on jo Keski-ikää lähestyvä aikuinen omien lastensa ja puolison kanssa. Mitä kärsinkin, olen itse siihen syypää, koska yritin kasvattaa ja otin kopin kun oma puolisoni ei siihen kyennyt.
Vierailija kirjoitti:
Ei lasten kasvatus ole kiusaamista. Huonosti kaavatetut lapset on niitä kiusaajia.
Mites sitten käy kun "kiusaajalapset" ovat "kiusaamattomien lasten" kanssa tekemisissä?
Olisiko parempi että kaikki lapset kasvatettaisiin kiusaajiksi että selviävät paremmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajat ja seuraukset ovat kasvatusta.
Rajat toki ymmärtää, mutta johdonmukaisuus pitää olla ja rangaistus pitää tietää ennen tekoa.
Tuntuu että noita seuraamuksia lätkitään ihan oman mielen mukaan ja se on kiusaamista.
Kyllä yleensä tiedetään seuraukset. Lapsi ottaa riskin tietoisesti ja siitä voi hyvällä omalla tunnolla antaa seurauksen. Mielivaltaisuus ja epäjohdonmukaisuus on kiusaamista. Ei selvät säännöt ja seuraukset.
Sitähän tässä juurikin haen. Onko teillä kirjallinen perheen laki? Mitä seuraa mistäkin ja kuka viimekädessä päättää, onko teko todellinen, kuten tässä tupakanpoltossa?
Vai mamman nenäkö sen päättää, että on poltettu tupakkaa. (Tupakan haju leviää kerrostalossakin naapuriin ja aina ylimpään kerrokseen alakerrasta.)
Ei ole mahdollista tietää aina rangaistusta ennen tekoa, koska kukaan ihminen ei pysty etukäteen kuvittelemaan ja listaamaan kaikkia mahdollisia eteen tulevia tilanteita seuraamuksineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajat ja seuraukset ovat kasvatusta.
Rajat toki ymmärtää, mutta johdonmukaisuus pitää olla ja rangaistus pitää tietää ennen tekoa.
Tuntuu että noita seuraamuksia lätkitään ihan oman mielen mukaan ja se on kiusaamista.
Kyllä yleensä tiedetään seuraukset. Lapsi ottaa riskin tietoisesti ja siitä voi hyvällä omalla tunnolla antaa seurauksen. Mielivaltaisuus ja epäjohdonmukaisuus on kiusaamista. Ei selvät säännöt ja seuraukset.
Sitähän tässä juurikin haen. Onko teillä kirjallinen perheen laki? Mitä seuraa mistäkin ja kuka viimekädessä päättää, onko teko todellinen, kuten tässä tupakanpoltossa?
Vai mamman nenäkö sen päättää, että on poltettu tupakkaa. (Tupakan haju leviää kerrostalossakin naapuriin ja aina ylimpään kerrokseen alakerrasta.)
Kun lapset oli pienempiä niin kasvatus keskusteluilla mentiin. Selitettiin miksi oli väärin tehnyt. Ensimmäisiä seurauksia oli mm lelujen pois otto, jos esim ei siivonnut lelujaan. Hyvin vähän on tarvinnut seurauksia käyttää edes lasten ollessa teinejä. Ei meillä mitään tiukkoja sääntöjä koskaan ole ollutkaan.
Tuo, jos autossa tai kotona tupakoitaisiin niin olisi minulle melkoinen suuttumisen aihe. Sen kyllä haistaa. Tupakan haju on kuvottava.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mahdollista tietää aina rangaistusta ennen tekoa, koska kukaan ihminen ei pysty etukäteen kuvittelemaan ja listaamaan kaikkia mahdollisia eteen tulevia tilanteita seuraamuksineen.
Eli kiusaat lastasi ja annat rangaistuksia mielivaltaisesti, koska "olisihan sinun pitänyt tietää että tämä on kiellettyä"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajat ja seuraukset ovat kasvatusta.
Rajat toki ymmärtää, mutta johdonmukaisuus pitää olla ja rangaistus pitää tietää ennen tekoa.
Tuntuu että noita seuraamuksia lätkitään ihan oman mielen mukaan ja se on kiusaamista.
Kyllä yleensä tiedetään seuraukset. Lapsi ottaa riskin tietoisesti ja siitä voi hyvällä omalla tunnolla antaa seurauksen. Mielivaltaisuus ja epäjohdonmukaisuus on kiusaamista. Ei selvät säännöt ja seuraukset.
Sitähän tässä juurikin haen. Onko teillä kirjallinen perheen laki? Mitä seuraa mistäkin ja kuka viimekädessä päättää, onko teko todellinen, kuten tässä tupakanpoltossa?
Vai mamman nenäkö sen päättää, että on poltettu tupakkaa. (Tupakan haju leviää kerrostalossakin naapuriin ja aina ylimpään kerrokseen alakerrasta.)
Kun lapset oli pienempiä niin kasvatus keskusteluilla mentiin. Selitettiin miksi oli väärin tehnyt. Ensimmäisiä seurauksia oli mm lelujen pois otto, jos esim ei siivonnut lelujaan. Hyvin vähän on tarvinnut seurauksia käyttää edes lasten ollessa teinejä. Ei meillä mitään tiukkoja sääntöjä koskaan ole ollutkaan.
Tuo, jos autossa tai kotona tupakoitaisiin niin olisi minulle melkoinen suuttumisen aihe. Sen kyllä haistaa. Tupakan haju on kuvottava.
Mutta, jos auto on ollut parkissa ikkuna auki ja joku on polttanut vieressä? Haju kyllä tunkeutuu autoonkin. Kyse oli siitä millä todistat ja kenen päätöksellä.
Tupakka haisee kylläkin hyvälle kauempaa, mutta tästä on niin monta mielipidettä kuin haistelijaakin.
Ei lasten kasvatus ole kiusaamista. Huonosti kaavatetut lapset on niitä kiusaajia.