Entinen kotihoidon työntekijä ei suosittele vanhustenhoitoa kenelläkään nuorelle. Hän haluaisi, mutta ei voi. Siinä menee oma terveys
Tuoreen tutkimuksen mukaan yli puolet vanhuspalveluiden työntekijöistä harkitsee irtisanoutumista.
Kommentit (45)
Te kaikki jämäduunista kitisevät: Sitten aikanaan eläkeiässä tai useimpien kohdallanne vanhuusiässä olevat muistatte sillon nämä kommenttinne, kuinka vanhustenhoitoon ei kannata vaivautua. Kun olette tuossa iässä ja apua tarvitsette, niin muistatte nämä mielipiteenne tämän työn tarpeellisuudesta, selvä?
Vierailija kirjoitti:
Te kaikki jämäduunista kitisevät: Sitten aikanaan eläkeiässä tai useimpien kohdallanne vanhuusiässä olevat muistatte sillon nämä kommenttinne, kuinka vanhustenhoitoon ei kannata vaivautua. Kun olette tuossa iässä ja apua tarvitsette, niin muistatte nämä mielipiteenne tämän työn tarpeellisuudesta, selvä?
Kaikista veemäisin asiakas on vanha hoitoalan ammattilainen. Melkoista taiteilua koittaa tehdä työtänsä kun saa kuulla ettei osaa mitään ja kun ennen tehtiin aina sillä tavalla ja tällä tavalla ja niin ja näin...
Kyllä täällä on työhönsä tyytyväinen ja iloa työstä saava vanhusten hoitaja.
Palkkaansa ei kukaan ole koskaan tyytyväinen, mutta työ on mielekästä. Palaute tulee heti ja suurin osa mummoista ja papoista on ihania. Tässä työssä on niin paljon enemmästä kyse kuin vain kakkapesuista.
Työpaikat ovat erilaisia, olin yli 20 vuotta paikassa, jossa työolot hirveät, ei kunnolla henkilökuntaa, työilmapiiri huono. Nyt uudessa työpaikassa kollegat mahtavia, toisiaan tukevia. Kaikissa paikoissa on huonojakin puolia, niin meilläkin, mutta hyvät puolet voittavat. Jos on kiva lähteä töihin aamulla, kertoo se jotain työpaikasta. En voisi kuvitella vaihtavani alaa.
Vanhukset ovat aina vain monisairaampia, vanhempia ja huonommassa kunnossa. Ikä usein > 90v. Laitokseen joutuessaan ovat jo haudan partaalla.
Työ pitää suunnitella sen mukaan, millaista asiakaskunta kulloinkin on.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täällä on työhönsä tyytyväinen ja iloa työstä saava vanhusten hoitaja.
Palkkaansa ei kukaan ole koskaan tyytyväinen, mutta työ on mielekästä. Palaute tulee heti ja suurin osa mummoista ja papoista on ihania. Tässä työssä on niin paljon enemmästä kyse kuin vain kakkapesuista.
Työpaikat ovat erilaisia, olin yli 20 vuotta paikassa, jossa työolot hirveät, ei kunnolla henkilökuntaa, työilmapiiri huono. Nyt uudessa työpaikassa kollegat mahtavia, toisiaan tukevia. Kaikissa paikoissa on huonojakin puolia, niin meilläkin, mutta hyvät puolet voittavat. Jos on kiva lähteä töihin aamulla, kertoo se jotain työpaikasta. En voisi kuvitella vaihtavani alaa.
Vanhukset ovat aina vain monisairaampia, vanhempia ja huonommassa kunnossa. Ikä usein > 90v. Laitokseen joutuessaan ovat jo haudan partaalla.
Työ pitää suunnitella sen mukaan, millaista asiakaskunta kulloinkin on.
Ihana kommentti. Itsekin tein tuota työtä, nyt olen jo eläkkeellä. Hoidettavat olivat minullekin rakkaita, sydäntä särki monta kertaa, kun aika ei riittänyt kuin pakollisiin kuvioihin. Minäkin huomasin, että vaihtamalla työpistettä moni asia kohentui, paljon on kiinni esihenkilöistä. Alaa en halunnut vaihtaa vaikka yhteen aikaan eräällä alueella olin uupunut. Jatkoin asiakkaiden vuoksi. Olen sitä ikäpolvea, että nuoruudessani puhuttiin kutsumusammateista. Sellaisessa koin itse olevani, toivon maahamme viisaampia päättäjiä jotka ottaisivat tosissaan vanhustenhoidon tilanteen.
Niin no sun mielipiteellä ei ole mitään arvoa, jos sulla ei ole mitään kokemusta hoitoalan töistä. Ei sitä todellisuutta voi ymmärtää, jos ei sitä työtä ole tehnyt. Se on vain kylmä tosiasia.