G: pahin tilanne, josta olette selvinneet elämässänne?

Nyt näyttää ainakin siltä, että selvitään. Voihan se notkahdus tulla vielä myöhemminkin.

Kesti koko lapsuuden ja pitkälle vielä nuoruuteen ja aikuisuuteen saakka, äitini hirmuvalta.

Ihme etten kuollut nälkään, näin jälkeenpäin ajateltuna.



Vaikeinta henkisesti oli raskas lapsuuteni ja nuoruuteni, minunkin äitini oli sairas.

pakistanilainen huumehörhö keskellä kirkasta päivää, Duomon " torilla" hetäs puukon mun kaulalle ja uhkas tappaa..siinä kävi isämeidän ja avemariat mielessä. Onneks tuli hörhö toisiin ajatuksiin.

Isän kuolema

9 vuoden koulukiusaaminen

keskenmeno

2 ei tervettä lasta

työttömyys

juoppo mies

11 vuoden koulukiusaamis helvetti (tai no, oikeastaan 9 vuoden koulukiusaaminen ja 2 vuoden tarha- ja kerhokiusaaminen).

Lapsuus:

-Vanhempien jatkuvat mykkäkoulut. Pisin kesti tammikuusta saman vuoden joulukuuhun.

-Vanhempien jatkuvat riidat ja se kulissi rakkaus. Kaikki muut luulivat, että vanhemmat vaan louskuttivat suutaan vitsinä. Ainoastaan mä tiesin totuuden.

-Herätä keskellä yötä siihen, kun vanhemmat tappelee ja isä uhkaa heittää äidin pihalle ja herätä aamulla vaan huomatakseen, että äiti onkin poissa (oli kylläkin vaan asioilla, mutta mistäs sitä 6 vuotias tietäisi tollasta).

-Olla näkymätön (vanhemmat siis tappeli mun kuullen unohtaen mun olemassa olon).

-Huonnomuuden tunne, mun toista siskoa ylistettiin maasta taivaaseen ja mä tunsin olevani täys nolla. Ihan sama mitä mä tein, niin sitä ei huomioitu. Esim. tanssin ja tanssin edelleenkin ja isäni ei käynyt yksissäkään esityksissä! Mun sisko sitten taas soitti huilua ja isäni kävi sen konserteissa.

Isäni kuolema 4 vuotta sitten.

Olen edelleenkin ilman koulutusta ja työtön. Tämä on taas loooong story, mutta olen hakenut jo 7 kertaa kouluun, mutta en ole päässyt ja ilman koulutusta, tästä kaupungista ei löydy työpaikkaa.