Lue keskustelun säännöt.
"Valintamme ei osunut teihin" - Miten muut työttömät kestätte tuota?
14.07.2026 |
On turhauttavaa kun ei pääse edes työhaastatteluihin. Vaikka pistää kuinka huolella hakemuksen, aina tuo sama vastaus. En siis työllisty varmaan koskaan!
N36
Kommentit (40)
Itse en ole nyt työtön mutta takavuosina kaikista veemäisin tilanne oli kun lähes sadasta hakijasta haastatteluun kutsuttiin kolme ja minä jäin ekaksi varalla. Kaikenlisäksi hävisin toiselle siinä että olin vielä iltakoulussa (amk), opistotason titkinto oli jo mutta toinen oli jo valmistunut, kokemuksessa olisin voittanut. Työnantaja ajatteli että koulu voi häiritä töitä. Vaikka tästä on vuosia harmittaa, sillä palkka olisi ollut tuossa hyvä. Vähemmän ne, joissa ei tullut haastatteluun kutsua harmitti kuin tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin työtön 2014-2016 pätkissä. Yhteensä vain noin 7kk. Silti se oli aivan karseaa. Siis itse työttömyys tekemättä mitään oli ihan hauskaakin, mutta toki tarvitsen töitä ja se hakeminen veti näinkin itsevarman ihmisen ihan maihin. Olin silloin nelikymppinen, koulutettu ja kokenut, hain kaikkea mahdollista pätkätöistä lähtien. Olin nöyrä ja valmis mihin vaan, jos saisin taas jalan oven rakoon työelämään, koska pelkäsin työttömyyden pitkittymistä niin paljon ja eihän meidän talouskaan sellaista ikuisesti kestä. Mutta se tunne, kun rustaa hakemusta vuodattaen itsensä paperille eli hain tosissani jokaista paikkaa. Haastatteluihin tuli välillä kutsuja ja sitten se viesti tai soitto, ettei tule valituksi. Se menee kerran, kaksi jne. Kun tuli joku kahdeksas torjunta haastattelun jälkeen, niin aloin itkeä joka kerta. Tuli tunne, että olen ruma, epäpätevä, epämiellyttävä ja kaikin puolin sellainen, että "kuka vaan on parempi". Niihin hommiin valittiin kokemattomampia, vastavalmistuneita nuoria tyttöjä. Tuntui siltä, että olen ylijäämää, kun en enää ole niin kaunis ja nuori. Tämmöistäkin pyörittelin mielessäni.
Onneksi tuli jokusia pätkiä ja yhdestä sitten poiki vakityön, jossa olen vieläkin. Mutta se hylkäämisen tunne. Se on varmasti ihan rinnastettava siihen, että käy nettitreffeillä kerta toisensa jälkeen ja koskaan ei kelpaa, vaikka "oot ihan hyvä".
Käyn öisin oksentamassa hiihtoladuille. Meneepähän viesti työssäkävijöiden eliitille.
Pahin pelko tällä hetkellä on että tulisi kutsu haastatteluun. Jotenkin tottunut tähän lomailuun.
M56, viimeksi töissä 2019
J
Haen vain paikkoja joihin ei ole juuri toivoa päästä. Sitten ei oo pesty, kun sen tietää hakiessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman uran varrelle on sattunut muutamia jaksoja, kun ei ole olltu töitä. Kyllähän se päähän otti nuo hylkäysviestit tai se, että jo haastattelussa välittyi fiilis, että en tule tätä paikkaa saamaan. Keväällä ehdin olla muutaman kuukauden ilman töitä, kunnes tuli viesti, että olet valittu tehtävään, ja aloitus olisi heinäkuun alussa. En tiedä onko tämä unelmien työpaikka, mutta vakituinen kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Pahin pelko tällä hetkellä on että tulisi kutsu haastatteluun. Jotenkin tottunut tähän lomailuun.
M56, viimeksi töissä 2019
Asenne pitäisi kai olla tuollainen, kun ei työllistymiselleen itse mitään voi, muuta kuin hakea 4 paikkaa kuukaudessa hamaan tulevaisuuteen. Ottaa mukavan ikuisen loman kannalta. Yleensä se toteutuu, mitä pelkää tai välttelee, eli joutuukin töihin sitten, kun sinne ei halua.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömiä nyt ei muutenkaan palkata vaan työssä olevia
Kait se näin on. Tuntuu, että kun on kerran pudonnut työttömäksi, sieltä ei enää pääse millään pois.
-ap
Minä pääsin pois hakeutumalla toiseen paarialuokkaan joka tunnetaan pätkätyötä tekevinä vuokratyöntekijöinä. Raskas työ, huono palkka ja päälle kestovitutus mutta normi suomalaisena peittoaa työttömyyskorvauksen mennen tullen. Tulee ansiosidonnainrnkin nollattua ihan just. Sen jälkeen ihan sama jatkuuko työt vai ei. Kunnes löydän muuta.
Mulla on kaksi korkeakoulututkintoa ja rutkasti työkokemusta. Osaaminen on pidetty tikissä myös työttömänä. Syy ettei työnantajille kelpaa löytynee vain ja ainoastaan iästä. Täytän kohta 60v. Nauroin ääneen kun työvalmentaja tms. oli innoissaan kun luki cv:n. Minut työllistää muutamassa viikossa! Kysyin missä todellisuudessa hemmo elää... Ikäsyrjintä, ruma ruma sana ja totta.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin työtön 2014-2016 pätkissä. Yhteensä vain noin 7kk. Silti se oli aivan karseaa. Siis itse työttömyys tekemättä mitään oli ihan hauskaakin, mutta toki tarvitsen töitä ja se hakeminen veti näinkin itsevarman ihmisen ihan maihin. Olin silloin nelikymppinen, koulutettu ja kokenut, hain kaikkea mahdollista pätkätöistä lähtien. Olin nöyrä ja valmis mihin vaan, jos saisin taas jalan oven rakoon työelämään, koska pelkäsin työttömyyden pitkittymistä niin paljon ja eihän meidän talouskaan sellaista ikuisesti kestä. Mutta se tunne, kun rustaa hakemusta vuodattaen itsensä paperille eli hain tosissani jokaista paikkaa. Haastatteluihin tuli välillä kutsuja ja sitten se viesti tai soitto, ettei tule valituksi. Se menee kerran, kaksi jne. Kun tuli joku kahdeksas torjunta haastattelun jälkeen, niin aloin itkeä joka kerta. Tuli tunne, että olen ruma, epäpätevä, epämiellyttävä ja kaikin puolin sellainen, että "kuka vaan on parempi". Niihin hommiin valittiin kokemattomampia, vastavalmistuneita nuoria tyttöjä. Tuntui siltä, että olen ylijäämää, kun en enää ole niin kaunis ja nuori. Tämmöistäkin pyörittelin mielessäni.
Onneksi tuli jokusia pätkiä ja yhdestä sitten poiki vakityön, jossa olen vieläkin. Mutta se hylkäämisen tunne. Se on varmasti ihan rinnastettava siihen, että käy nettitreffeillä kerta toisensa jälkeen ja koskaan ei kelpaa, vaikka "oot ihan hyvä".
Ei, työttömyydellä ja nettitreffeillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Työttömyys on paitsi ammatillinen taantuma ennen kaikkea taloudellinen katastrofi. Jonkun random deitin torjunta ei todellakaan ole rinnastettavssa .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisen sadan jälkeen lakkaa välittämästä enkä ole työttömänä ollessani pitänyt edes mitään kirjaa siitä mihin olen hakenut joten en pilaa päivääni paikoilla joista ei kuulu koskaan mitään vastausta.
Ainoa millä on merkitystä ovat paikat jotka soittavat ja kutsuvat haastatteluun koska silloin ollaan jo short-listalla. Sähköpostilla tullut kutsu rekrykonsultin videohaastatteluun on sekin OK mutta nämä automaattiset tuhannelle hakijalle spämmätyt videovisailut joissa pitää tallettaa esittely itsestään ja valmistella videovastaus tusinaan valmiiseen kysymykseen ovat täysin haistapaska-sarjaa. Laittakaa mieluummin vain se "Kiitos hakemuksestanne"-sähköposti kun tulos on kuitenkin sama.
Jätän videopelleilyt suosiolla väliin. Tietoturvasyistä sekä siksi ettei niitä katsota. Hakemus/cv kertoo osaamisen, haastattelussa loput. Kyllä on paskantärkeitä ja laiskoja parikymppiset jessicat ja veetit "rekrytointikonsultit" kun eivät viitsi paria riviä lukea. Varmaan hauskempi nauraa epätoivoisten tönkkösuolattujen suomalaisten esittelyvideolla änkyttämistä kimpassa. Ei siinä ketään jatkoon valita.
en ees hae enää töitä, teen erilaisia alustahommia enkä ilmoita ees verottajalle kaikkia tuloja kun ne tulee ulkomailta. vuokratöihin oon liian vanha ja aikoinani nuorena tein niitä ja kohtelivat monessa paikassa kuin paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kestäkkään. Taas hain paikkaa, haku loppunut sunnuntaina. Vieläkään ei ole mitään kuulunut, tuskin kuuluukaan. Tiedän että tulee itku ja masennus, kun tuntuu ettei riitä mihinkään eikä osaa mitään. Ottaa mielenpäälle kun tuntuu olevansa yhteiskunnasta ulkopuolinen.
Muutaman sadan ei-vastauksen jälkeen lopetin laskemisen. Työttömyyteni alussa hain kaikkea mahdollista ja pääsin kuuteen haastatteluun, joista kaikissa haettiin alan poikkeuksellisen monipuolista konkaria. Kuvittelin kai, että kun satojen kilometrien päästä kutsutaan, harkitaan vakavasti, mutta joka ikinen noista paikoista meni talon sisälle tai jo aiemmin talossa olleelle henkilölle. Kai valtion virkojen täyttäminen on niin tylsää puuhaa, että sen jo valitun lisäksi kutsutaan haastatteluun kummajaisia viihdykkeeksi. Yhdessä paikassa henkilöstöpäällikkö naureskeli minulle ihan suoraan, että haluttiin vain nähdä, millainen tyyppi sieltä kaukaa Helsingistä hakee tällaista paikkaa.
Alani tavanomaisempiin paikkoihin - joita on paljon - minua kai ei edes harkittu. Muille aloille yhtä vähän. Omanarvontunto oli koetuksella ja ammattiylpeys ennen pitkää tiessään.
Sitten tulikin koronasulku, eikä kukaan palkannut ketään. Minäkin lopulta loukkaannuin työkyvyttömäksi. Nyt on muutama vuosi eläkeikään, ja minä yhä pyristelen työnhakijana. Lääkärien ja työkkärin mielestä olen täysin työkyvytön, mutta Kelalle pitää edelleen temppuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisen sadan jälkeen lakkaa välittämästä enkä ole työttömänä ollessani pitänyt edes mitään kirjaa siitä mihin olen hakenut joten en pilaa päivääni paikoilla joista ei kuulu koskaan mitään vastausta.
Ainoa millä on merkitystä ovat paikat jotka soittavat ja kutsuvat haastatteluun koska silloin ollaan jo short-listalla. Sähköpostilla tullut kutsu rekrykonsultin videohaastatteluun on sekin OK mutta nämä automaattiset tuhannelle hakijalle spämmätyt videovisailut joissa pitää tallettaa esittely itsestään ja valmistella videovastaus tusinaan valmiiseen kysymykseen ovat täysin haistapaska-sarjaa. Laittakaa mieluummin vain se "Kiitos hakemuksestanne"-sähköposti kun tulos on kuitenkin sama.
Jätän videopelleilyt suosiolla väliin. Tietoturvasyistä sekä siksi ettei niitä katsota. Hakemus/cv kertoo osaamisen, haastattelussa loput. Kyllä on paskantärkeitä ja laiskoja parikymppiset jessicat ja veetit "rekrytointikonsultit" kun eivät viitsi paria riviä lukea. Varmaan hauskempi nauraa epätoivoisten tönkkösuolattujen suomalaisten esittelyvideolla änkyttämistä kimpassa. Ei siinä ketään jatkoon valita.
Sama. Olisin ollut täydellinen yhteen tehtävään, mutta koska seuraavassa vaiheessa pyydettiin videot, niin en edes hakenut.
Vierailija kirjoitti:
Jatketaan vaan kaljanjuontia
Mitäs, jos ei pidä kaljasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisen sadan jälkeen lakkaa välittämästä enkä ole työttömänä ollessani pitänyt edes mitään kirjaa siitä mihin olen hakenut joten en pilaa päivääni paikoilla joista ei kuulu koskaan mitään vastausta.
Ainoa millä on merkitystä ovat paikat jotka soittavat ja kutsuvat haastatteluun koska silloin ollaan jo short-listalla. Sähköpostilla tullut kutsu rekrykonsultin videohaastatteluun on sekin OK mutta nämä automaattiset tuhannelle hakijalle spämmätyt videovisailut joissa pitää tallettaa esittely itsestään ja valmistella videovastaus tusinaan valmiiseen kysymykseen ovat täysin haistapaska-sarjaa. Laittakaa mieluummin vain se "Kiitos hakemuksestanne"-sähköposti kun tulos on kuitenkin sama.
Jätän videopelleilyt suosiolla väliin. Tietoturvasyistä sekä siksi ettei niitä katsota. Hakemus/cv kertoo osaamisen, haastattelussa loput. Kyllä on paskantärkeitä ja laiskoja parikymppiset jessicat ja veetit "rekrytointikonsultit" kun eivät viitsi paria riviä lukea. Varmaan hauskempi nauraa epätoivoisten tönkkösuolattujen suomalaisten esittelyvideolla änkyttämistä kimpassa. Ei siinä ketään jatkoon valita.
Sama. Olisin ollut täydellinen yhteen tehtävään, mutta koska seuraavassa vaiheessa pyydettiin videot, niin en edes hakenut.
Sama täällä. Oman naaman kuvaaminen ei kuulu millään tavalla siihen työhön, jota olen tehnyt yli kaksikymmentä vuotta.
En odota enää yhtään mitään. Laitan vaan hakemuksen ja unohdan koko jutun, sitten kun tuo viesti tulee, niin kohautan vaan olkiani.
Ei voi pettyä, jos ei ole mitään odotuksia.
En jaksa pahoittaa mieltäni. Haen töitä ja yritän työllistyä. Pärjään. Oman alan työsuhteeni ovat kuitenkin pitkiä. Lisäksi olen tehnyt paljon muitakin hommia nuorempana. CV:ni ei ole kuitenkaan aukoton.
Olen ihmetellyt sitä, miksi jotkut vaihtavat työpaikkaa jatkuvasti (omasta tahdostaan). Eli CV on lyhyiden pätkien ketju. Miten he sen tekevät ja miksi? Urakehityksen ja paremman palkan takia? Tuon voi vielä jotenkin ymmärtää, mutta entäs jos on tyyliin suuret puheet, mutta pienet teot ja pian ollaankin jo supliikkina hakemassa uutta työpaikkaa.
Arvostaako työnantaja, että työntekijä sitoutuu työpaikkaan vai otetaanko mieluitrn se työpaikan vaihtaja, vaikka hän vaihtaa jatkuvasti duunipaikkaa?
Oon vähän huolissani nykynuorista, joista moni joutuu/tulee joutumaan tuohon Valintaa ei kohdistettu sinuun porukkaan.
Niille opetetaan koulussa, kuinka kaikki on yhtä hyviä, jokainen on ihana, kilpailussa jaetaan mitalit jokaiselle, kaikki otetaan mukaan.
Aikuisena maailma on nykyisin kaikkea muuta, paikkoja hyvään elämään ei todellakaan ole jaossa kuin harvoille ja valituille.
Ennen otettiin luulot pois jo lapsena, siksi nykyiset keski-ikäset työttömät diilaa ehkä vähän paremmin pettymysten kanssa.
Jännä kun muilla samanlaisia kokemuksia!
Joistain paikoista tiesin jo hakiessa etten tule pääsemään, hain silti. Sitten sellasia paikkoja, joihin oisin halunnut ja vähän valeh.... liioittelin osaamistani: "Valitettavasti ....".
Mulle se aiheutti masennusta ja korkki aukesi (muuten pysyi aina kiinni, hakuvaiheessa).
....
Siis sama, et julkiselle sektorille valittu/tekijä on jo valitttu etukäteen, pakko vaan laittaa hakuun. Pelleilyhän se on.