Lue keskustelun säännöt.
Miehen isä ottaa aina järkyttävän ison palan täytekakkua
12.07.2026 |
Viimeksi leikkasin valmiit palat ja hän otti ensin 2 palaa kerralla ja sitten 2 uutta. Miten saan tän loppumaan?
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Häpesin silmät päästäni kun oltiin ystäväni juhlissa ja mun miesystävä lappasi paahtopaistisiivuja lautaselle niin kuin ne olisi ollut jotain pinaattulettuja tms., ison keon. Ei varmasti ollut mitoitettu niin että jokainen vieras ottaa 7 siivua 😖
Jotkut yksinkertaisesti ei tajua eroa noutopöydän ja juhlapöydän välillä. Ei joka paikassa voi syödä niin paljon kuin jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, voisiko ajattelemattomalle rohmulle tehdä oman kakun? Tai vaikka ostaa marketista valmiin pakastekakun, siis hänelle yksin erikseen, jos leivontakulut mietityttävät. Kononaisen erillisen oman kakun tarjoilu henkilölle saattaisi jo sinällään herätellä häntä itseäänkin käytöksestään, mutta pointtina tässä nyt kuitenkin etusijalla se, että ainakaan kukaan muu ei jää ilman, hänelle on riittävästi, ja ketään ei tarvitse vahtia, neuvoa tai ohjeistaa, jos se tuntuu itsestä kiusalliselta tehdä. Sanoo vaan ystävällisesti, että varattiin sulle oma, kun näyttää kovasti maistuvan.
Muussa tapauksessa suoraan sanominen annoskoosta on ainut toimiva vaihtoehto. Senkin voi hoitaa tahdikkaasti, sanomalla esim.vieraille yhteisesti: Tervetuloa kahvipöytään. Jokaiselle on varattu YKSI pala kakkua (valmiiksi leikattu). Lisää voi ottaa, kun KAIKKI ovat saaneet ensin syödäkseen. Asia ilmoitetaan selkeällä kuuluvalla äänellä kaikkien läsnäollessa. Tällainen sosiaalinen paine yleensä ohjaa ihmistä oikeaan käytökseen ilman erillistä puuttumista. Ja jos ei, niin sitten seuraavalla kerralla se oma kakku hänelle yksilöllisesti tarjoiltuna.
Nämä vinkit siis ratkaisukeskeisestä näkökulmasta katsottuna. Tilanteet ja ihmisten tunnereaktiot saattavat vaihdella, ja niihin kannattaa varautua. Kyseessä voi perinteisen rohmun sijaan olla joskus syömishäiriön omaava henkilö(lääkärin diagnosoima), mikä saattaa vaatia erilaista lähestymiskulmaa, erityistä hienotunteisuutta.
Minä otan sitä parempaa kakkua kiitos. Voit jakaa sen pakasteen muiden kesken sitten.
Totta. Hyvä huomio! Se yksi pala hänellekin samaa täytekakkua, jota muutkin syövät - hänelle tarjoiltuna valmiiksi leikattuna määräpalana erilliseltä lautaselta, jottei rohmua kakkuvadilta liikaa. Viereensä sitten katetaan se ylimääräinen (pakaste)kakku, jotta saa täyttää vatsansa kakulla, jos haluaa lisää. Kaikille reilu järjestely - hänet on nyt huomioitu samoin kuin muut + extralla.
-sama kirjoittaja
Otan ihan itse kakkuni, kiitos vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nyt vaan on isännän/emännän moka jos tarjottava loppuu
Ei ole. Kenenkään ei tarvi varautua ruokkimaan sikalaa. Kaksi palaa kakkua on kohtuullinen määrä varata per syöjä.
Toivon todella, että vieraasi saavat kuulla tuon
Eikö sinua itseäsi ole kasvatettu niin, että ei rohmuta?
-ohis
On tosi tympeää, jos pitää kylässä kursailla ja ottaa joku läpikuultava puolen sentin viipale kakkua koska pihit tai syömishäiriöiset isännät/emännät olettavat, että sillä pärjää. Ja kaikki eivät vaan tykkää kuivista pullasiivuista tai kekseistä. Se kakku on parempaa ja sitä saa harvoin, joten otan kyllä kunnon palan itsekin kun on mahdollisuus. Jätän mielummin kyläilemättä jos tiedän, että joutuu nälässä närppimään jotain persreiän kokoisia cocktailsuupaloja. Terveisin täti.
Onhan tuo kuvaamasi tilanne tympeä, olen samaa mieltä. Mutta kyse tässä ketjussa oli lähinnä muiden kahvivieraiden huomioimisesta. Siitä, että kakkua riittäisi kaikille. Eihän se silloin haittaa, vaikka söisi puoli kakkua yksin(kärjistetysti), jos muutkin saavat riittävästi ja ovat tyytyväisiä, eivät halua enempää. Muutoin kyllä ollaan jo ahneuden puolella; otetaan, vaikka ei tarvita, kunhan halutaan. Minulle maistuu, muista piittaamatta.
Tai niin minä ainakin tämän ketjun aloittajan viestin käsitin, sen ydinidean tässä keskustelussa. Koska totuus on, että ahneelle ei riitä mikään, liikakaan ei ole riittävästi. Muiden voi silloin olla pakko rajata sitä.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän aina huolta, että meillä on tarjottavaa tarpeeksi, jää varmasti yli. On mulle kunnia asia. En tahdo vieraan joutuvan miettimään voiko ottaa
Montako jääkaappia teillä on? Vai kuulutko niihin, joiden mukaan kermakakku kyllä säilyy huoneenlämmössä. Vierailla vaan myöhemmin vatsat hieman sekaisin.
Kaksi jääkaappia.
Normikeiitiöihin ei tuollaiset mahdu. Meillä on kaappipakastin ja jääviileäkaappi rinnakkain, eikä siellä kyllä säilytetä suursyömäreille useampaa kakkua.
Huonoa suunnittelua. Mihin keittiössä tarvitaan kaappipakastinta? Ei mihinkään. Kaksi jääkaappia pakastelokerolla on paljon fiksumpi vaihtoehto, ja arkkupakastimen voi kätkeä jonnekin autotalliin jos on tarve hamstraamiselle.
Ja kaikkihan tunnetusti asuvat omakotitaloissa, kerrostalot ovat vain elokuvia varten rakennettuja kulisseja. Kerrostalossa jos sattuu saamaan autotallin, niin siellä ei saa olla kuin auto ja sen renkaat, ei sinne mitään pakastimia sijoiteta.
On ihan omaa typeryyttä asua opiskeluaikojen jälkeen kerrostalossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän aina huolta, että meillä on tarjottavaa tarpeeksi, jää varmasti yli. On mulle kunnia asia. En tahdo vieraan joutuvan miettimään voiko ottaa
Montako jääkaappia teillä on? Vai kuulutko niihin, joiden mukaan kermakakku kyllä säilyy huoneenlämmössä. Vierailla vaan myöhemmin vatsat hieman sekaisin.
Kaksi jääkaappia.
Normikeiitiöihin ei tuollaiset mahdu. Meillä on kaappipakastin ja jääviileäkaappi rinnakkain, eikä siellä kyllä säilytetä suursyömäreille useampaa kakkua.
Mahtuu useampia kakku, mutta sitten ei ole vieraile kylmää olutta tai kivennäisvettä.
Miksei juomat ole juomakaapissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häpesin silmät päästäni kun oltiin ystäväni juhlissa ja mun miesystävä lappasi paahtopaistisiivuja lautaselle niin kuin ne olisi ollut jotain pinaattulettuja tms., ison keon. Ei varmasti ollut mitoitettu niin että jokainen vieras ottaa 7 siivua 😖
Jotkut yksinkertaisesti ei tajua eroa noutopöydän ja juhlapöydän välillä. Ei joka paikassa voi syödä niin paljon kuin jaksaa.
Ihan hyvin voi.
Jokaisen vieraan pitäisi ymmärtää että ruokaa ei ole loputtomasti kotijuhlissa. Ei siellä ole kylmiössä lisää kakkua tai lämmintä ruokaa jos pöydästä loppuu. Se mitä näet on yleensä kaikki mitä koko poppoolle tarjotaan. Kukaan ei ehdi eikä jaksa lisää tekemään jos yksi rohmuaa kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Siel o satamahan ruvennu" sano appi kun miniän valmiiksi leikkaaman ohuen kakkupalan läpi akkunaan tiiras.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiesin jo 6-vuotiaana, että kun mennään kylään niin lasketaan montako ihmistä paikalla ja ensin otetaan vain yksi pala kaikkea. Sen jälkeen voi vaivihkaa laskea voiko ottaa toisen. Ei koskaan kolmatta jos ei erikseen kehoteta.
Ja että koskaan ei mennä juhliin nälkäkuoleman partaalla
Lisäksi opetti että jos kylään on tulossa rohmu: ei kaikkea kerralla esille. Esimerkiksi kakun kohdalla ei kyllä auta sillä kakkuja on usein vain yksi. Pienet lautaset. Jotain edullista rohmuttavaa ja tarjoiluastia hänen viereensä pöydässä. Lohi esille vasta alkupalojen jälkeen kun rohmu on täyttänyt mahaansa kunnolla.
Pyytää naisia ottamaan ensin (rohmu on käytännössä aina mies). "Ole hyvä, aloita sinä Pirkko, naiset ensin."
Helppo varakakku on jäätelökakku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea turhaa provoa sitä ihmiset jaksaa keksiä sunnuntaina.
Meillä miehen siskon mies ottaa oikeasti aina ihan järkyttävän ison palan kakkua ja alkaa tällä emännällä hiki valua, että riittääkö kaikille varmasti (normaalia palaa).
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häpesin silmät päästäni kun oltiin ystäväni juhlissa ja mun miesystävä lappasi paahtopaistisiivuja lautaselle niin kuin ne olisi ollut jotain pinaattulettuja tms., ison keon. Ei varmasti ollut mitoitettu niin että jokainen vieras ottaa 7 siivua 😖
Jotkut yksinkertaisesti ei tajua eroa noutopöydän ja juhlapöydän välillä. Ei joka paikassa voi syödä niin paljon kuin jaksaa.
Ihan hyvin voi.
Eikö sinua hävetä kuuden hengen porukassa katsoa että 12 palaa kakkua, minäpä syön neljä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahneudestahan tässä lopulta on kysymys. Osa ihmisistä on niin ahneita, että kun jotakin saa ilmaiseksi, niin sitä pitää ottaa niin että oma maha on ratkeamispisteessä, muilla ihmisillä ei ole niin väliä.
Ahneus on ihmisissä mielestäni yksi vastenmielisimmistä piirteistä, kuin myös itsekkyys.
Ja sellaiset tyypit on syytäkin nolata, josko joskus oppisivat niitä käytöstapojakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, voisiko ajattelemattomalle rohmulle tehdä oman kakun? Tai vaikka ostaa marketista valmiin pakastekakun, siis hänelle yksin erikseen, jos leivontakulut mietityttävät. Kononaisen erillisen oman kakun tarjoilu henkilölle saattaisi jo sinällään herätellä häntä itseäänkin käytöksestään, mutta pointtina tässä nyt kuitenkin etusijalla se, että ainakaan kukaan muu ei jää ilman, hänelle on riittävästi, ja ketään ei tarvitse vahtia, neuvoa tai ohjeistaa, jos se tuntuu itsestä kiusalliselta tehdä. Sanoo vaan ystävällisesti, että varattiin sulle oma, kun näyttää kovasti maistuvan.
Muussa tapauksessa suoraan sanominen annoskoosta on ainut toimiva vaihtoehto. Senkin voi hoitaa tahdikkaasti, sanomalla esim.vieraille yhteisesti: Tervetuloa kahvipöytään. Jokaiselle on varattu YKSI pala kakkua (valmiiksi leikattu). Lisää voi ottaa, kun KAIKKI ovat saaneet ensin syödäkseen. Asia ilmoitetaan selkeällä kuuluvalla äänellä kaikkien läsnäollessa. Tällainen sosiaalinen paine yleensä ohjaa ihmistä oikeaan käytökseen ilman erillistä puuttumista. Ja jos ei, niin sitten seuraavalla kerralla se oma kakku hänelle yksilöllisesti tarjoiltuna.
Nämä vinkit siis ratkaisukeskeisestä näkökulmasta katsottuna. Tilanteet ja ihmisten tunnereaktiot saattavat vaihdella, ja niihin kannattaa varautua. Kyseessä voi perinteisen rohmun sijaan olla joskus syömishäiriön omaava henkilö(lääkärin diagnosoima), mikä saattaa vaatia erilaista lähestymiskulmaa, erityistä hienotunteisuutta.
Minä otan sitä parempaa kakkua kiitos. Voit jakaa sen pakasteen muiden kesken sitten.
Totta. Hyvä huomio! Se yksi pala hänellekin samaa täytekakkua, jota muutkin syövät - hänelle tarjoiltuna valmiiksi leikattuna määräpalana erilliseltä lautaselta, jottei rohmua kakkuvadilta liikaa. Viereensä sitten katetaan se ylimääräinen (pakaste)kakku, jotta saa täyttää vatsansa kakulla, jos haluaa lisää. Kaikille reilu järjestely - hänet on nyt huomioitu samoin kuin muut + extralla.
-sama kirjoittaja
Otan ihan itse kakkuni, kiitos vaan.
Kyllähän noita porsaanreikiä voi toki keksiä loputtomiin.
Uskon ja luotan Ap:n appiukon olevan ihan tolkun mies. :) Ap:lle vastasin.
Toki jollakulla voi olla hankalamman sortin sukulaisia tai tuttavia. Itse jättäisin kutsumatta sen jälkeen, kun keinot ja sietokyky loppuisi.
-sama
Mun appiukko, mies ja käly ovat kaikki hirmuisia kakkurohmuja. Selvästi perittyä tuo kakkupersous :D meidän juhliin teen aina valtavan kakun tai kaksi kakkua, koska tuo kolme syövät helposti keskenään yhden 22cm kakun. Ja varaan riittävästi muuta makeaa tarjottavaa, kuten kuivakakun tai piirakan. Annan sitten kakunystävien keskittyä kakun tuhoamiseen.
Pitää vaan varautua.
Me olemme opetelleen siihen, että käymme ennen lastenlasten synttäreitä kunnon kakkukahvilla oikeassa kahvilassa, syömme jopa kolme palaa kakkua ja sitten juhlissa voidaan sanoa, että oli niin hyvät kakut, että enää ei tuommoiset maita.
Ukrainassa taisi muuten ohjukset ja drionit iskeytyä Kiovaan äskettäin 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, voisiko ajattelemattomalle rohmulle tehdä oman kakun? Tai vaikka ostaa marketista valmiin pakastekakun, siis hänelle yksin erikseen, jos leivontakulut mietityttävät. Kononaisen erillisen oman kakun tarjoilu henkilölle saattaisi jo sinällään herätellä häntä itseäänkin käytöksestään, mutta pointtina tässä nyt kuitenkin etusijalla se, että ainakaan kukaan muu ei jää ilman, hänelle on riittävästi, ja ketään ei tarvitse vahtia, neuvoa tai ohjeistaa, jos se tuntuu itsestä kiusalliselta tehdä. Sanoo vaan ystävällisesti, että varattiin sulle oma, kun näyttää kovasti maistuvan.
Muussa tapauksessa suoraan sanominen annoskoosta on ainut toimiva vaihtoehto. Senkin voi hoitaa tahdikkaasti, sanomalla esim.vieraille yhteisesti: Tervetuloa kahvipöytään. Jokaiselle on varattu YKSI pala kakkua (valmiiksi leikattu). Lisää voi ottaa, kun KAIKKI ovat saaneet ensin syödäkseen. Asia ilmoitetaan selkeällä kuuluvalla äänellä kaikkien läsnäollessa. Tällainen sosiaalinen paine yleensä ohjaa ihmistä oikeaan käytökseen ilman erillistä puuttumista. Ja jos ei, niin sitten seuraavalla kerralla se oma kakku hänelle yksilöllisesti tarjoiltuna.
Nämä vinkit siis ratkaisukeskeisestä näkökulmasta katsottuna. Tilanteet ja ihmisten tunnereaktiot saattavat vaihdella, ja niihin kannattaa varautua. Kyseessä voi perinteisen rohmun sijaan olla joskus syömishäiriön omaava henkilö(lääkärin diagnosoima), mikä saattaa vaatia erilaista lähestymiskulmaa, erityistä hienotunteisuutta.
Todella tylyjä neuvoja. Nolataan ihminen muiden edessä.
Kaikkein tyhmintä ja alhaisinta on nolata, häpäistä ja nöyryyttää toista. Alkaa kouluttamaan ja näpäyttelemään.
Tunnetaan pakkopullana.