Onko parisuhde pilalla, jos syntyy kehitysvammainen lapsi?

Meille syntyi vammainen lapsi ja parisuhteemme rikkoitui. Olimme katkeria ja syyttelimme toisiamme. Etsimme syytä toisistamme, mistä johtui, että lapsi syntyi kehitysvammaisena. Lopulta erosimme.

olen aikuinen aspie-nainen. Olen vakuuttuneesti vela ko. asian takia. Vaikka kykenenkin parisuhteisiin ja olen aika normaali ulkoisesti. En vaan voi kuvitella antavani näin vaikeaa elämää uudelle ihmiselle. Enkä tod. luota siihen, että mies jäisi, jos syntyisi vammainen lapsi. Assia kun ei voi selvittää ennen syntymää. Mutta meille, joilla tää poikkeavuus on, on sellaisen synnyttäminen noin 60-70% todennäköistä. En todellakaan ala riskeeraamaan. Kumma kyllä, vaikka ihmiset tietävät, että mulla tämä on, monet silti painostavat mua lapsen hankintaan. Tai ei mua Suomessa painosteta, vaan Aasiassa matkustellessani. Siellä ihmiset ovat sitä mieltä, että vaivastani huolimatta minun olisi hankittava lapsi. Minä haluan vain miehen, en lasta. En ole koskaan unelmoinut lapsen saannista ylipäätään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on 2piipunen juttu.... veljeni jätti avokkinsa samantien kun ultrassa selvisi että sieltä oli tulossa down-lapsi. Tämä on sellainen aihe, mistä ei voi/saa keskustella ilman että joku suuttuu. Ei ne turhaan lääkärit suosittele sitä "nimeltä mainitsematonta" asiaa. Miettikääpä itse onko se ihmisarvoista elämää. Tosin kaikkihan ei näy ultrassa. 

Eipä siinä paljon muuta näy kuin tuo. Down ei ole niin vaikea vamma etteikö voisi hyvää elämää. Lääkäri ei saa suositella mitään.

Down on monelle niin vaikea vamma ettei sen kanssa voi edes elää. Suurin osa Down sikiöistä kuolee kohtuun ja vain ne lievimmät haitat saaneet voivat syntyä elävinä maailmaan. Heistäkin osa on erittäin vaikeasti vammaisia. Julkisuudessa näemme pienen prosentin kaikista olemassa olleista Down lapsista. 

Hyvin pieni osa downeista on erittäin vammaisia. Hyvin pieni.

Yksikään ei elä itsenäisesti yksin.

Kyllä osa elää itsenäisesti. Palveluasuminen tai tuettu asuminen ovat myös hyviä vaihtoehtoja. Pääasia että on tyytyväinen oloonsa. Ei moni muukaan ihan itsekseen pärjää. Vanhempien pitäisi ehdottomasti alkaa hyvissä ajoin laittaa haut voimaan. Niin että viimeistään täysi- ikäisenä down henkilö muuttaisi lapsuuden kodista omaan kotiin.

Palvelu tsp. asuminen ei ole itsenäistä.

Mitäs sitten?

Idioottimaista odeta että "lapsi in pilalla". Kyllä joku on pilalla. 

Uskoa tunnustavat haluaa ottaa vastaan kaikki lapset ja oli ne minkälaisin hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on 2piipunen juttu.... veljeni jätti avokkinsa samantien kun ultrassa selvisi että sieltä oli tulossa down-lapsi. Tämä on sellainen aihe, mistä ei voi/saa keskustella ilman että joku suuttuu. Ei ne turhaan lääkärit suosittele sitä "nimeltä mainitsematonta" asiaa. Miettikääpä itse onko se ihmisarvoista elämää. Tosin kaikkihan ei näy ultrassa. 

Eipä siinä paljon muuta näy kuin tuo. Down ei ole niin vaikea vamma etteikö voisi hyvää elämää. Lääkäri ei saa suositella mitään.

Down on monelle niin vaikea vamma ettei sen kanssa voi edes elää. Suurin osa Down sikiöistä kuolee kohtuun ja vain ne lievimmät haitat saaneet voivat syntyä elävinä maailmaan. Heistäkin osa on erittäin vaikeasti vammaisia. Julkisuudessa näemme pienen prosentin kaikista olemassa olleista Down lapsista. 

Hyvin pieni osa downeista on erittäin vammaisia. Hyvin pieni.

Yksikään ei elä itsenäisesti yksin.

Kyllä osa elää itsenäisesti. Palveluasuminen tai tuettu asuminen ovat myös hyviä vaihtoehtoja. Pääasia että on tyytyväinen oloonsa. Ei moni muukaan ihan itsekseen pärjää. Vanhempien pitäisi ehdottomasti alkaa hyvissä ajoin laittaa haut voimaan. Niin että viimeistään täysi- ikäisenä down henkilö muuttaisi lapsuuden kodista omaan kotiin.

Palvelu tsp. asuminen ei ole itsenäistä.

Mitäs sitten?

Tuettua asumista.

Suomessa pidetään huolta kaikista myös kehitysvammaisista.

Työnnä se parisuhde perseeseesi ja keskity lapseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on 2piipunen juttu.... veljeni jätti avokkinsa samantien kun ultrassa selvisi että sieltä oli tulossa down-lapsi. Tämä on sellainen aihe, mistä ei voi/saa keskustella ilman että joku suuttuu. Ei ne turhaan lääkärit suosittele sitä "nimeltä mainitsematonta" asiaa. Miettikääpä itse onko se ihmisarvoista elämää. Tosin kaikkihan ei näy ultrassa. 

Eipä siinä paljon muuta näy kuin tuo. Down ei ole niin vaikea vamma etteikö voisi hyvää elämää. Lääkäri ei saa suositella mitään.

Down on monelle niin vaikea vamma ettei sen kanssa voi edes elää. Suurin osa Down sikiöistä kuolee kohtuun ja vain ne lievimmät haitat saaneet voivat syntyä elävinä maailmaan. Heistäkin osa on erittäin vaikeasti vammaisia. Julkisuudessa näemme pienen prosentin kaikista olemassa olleista Down lapsista. 

Hyvin pieni osa downeista on erittäin vammaisia. Hyvin pieni.

Yksikään ei elä itsenäisesti yksin.

Kyllä osa elää itsenäisesti. Palveluasuminen tai tuettu asuminen ovat myös hyviä vaihtoehtoja. Pääasia että on tyytyväinen oloonsa. Ei moni muukaan ihan itsekseen pärjää. Vanhempien pitäisi ehdottomasti alkaa hyvissä ajoin laittaa haut voimaan. Niin että viimeistään täysi- ikäisenä down henkilö muuttaisi lapsuuden kodista omaan kotiin.

Palvelu tsp. asuminen ei ole itsenäistä.

Mitäs sitten?

Tuettua asumista.

Se on hyvä ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on 2piipunen juttu.... veljeni jätti avokkinsa samantien kun ultrassa selvisi että sieltä oli tulossa down-lapsi. Tämä on sellainen aihe, mistä ei voi/saa keskustella ilman että joku suuttuu. Ei ne turhaan lääkärit suosittele sitä "nimeltä mainitsematonta" asiaa. Miettikääpä itse onko se ihmisarvoista elämää. Tosin kaikkihan ei näy ultrassa. 

Eipä siinä paljon muuta näy kuin tuo. Down ei ole niin vaikea vamma etteikö voisi hyvää elämää. Lääkäri ei saa suositella mitään.

Down on monelle niin vaikea vamma ettei sen kanssa voi edes elää. Suurin osa Down sikiöistä kuolee kohtuun ja vain ne lievimmät haitat saaneet voivat syntyä elävinä maailmaan. Heistäkin osa on erittäin vaikeasti vammaisia. Julkisuudessa näemme pienen prosentin kaikista olemassa olleista Down lapsista. 

Hyvin pieni osa downeista on erittäin vammaisia. Hyvin pieni.

Yksikään ei elä itsenäisesti yksin.

Kyllä osa elää itsenäisesti. Palveluasuminen tai tuettu asuminen ovat myös hyviä vaihtoehtoja. Pääasia että on tyytyväinen oloonsa. Ei moni muukaan ihan itsekseen pärjää. Vanhempien pitäisi ehdottomasti alkaa hyvissä ajoin laittaa haut voimaan. Niin että viimeistään täysi- ikäisenä down henkilö muuttaisi lapsuuden kodista omaan kotiin.

Palvelu tsp. asuminen ei ole itsenäistä.

Mitäs sitten?

Tuettua asumista.

Se on hyvä ratkaisu.

Mutta ei itsenäistä elämistä

Vierailija kirjoitti:

Yleensä isät karttavat yleisillä paikoilla olemista kehitysvammaisen lapsen kanssa.  Arvostan suuresti tuntemaani perheen isää, kun hänellä on yhteisiä harrastuksia kehitysvammaisen lapsensa kanssa. Äiti ei niinkään ole kiinnostunut lapsensa harrastuksista.

"Yleensä"? Onko miehet noin paskoja yleensä?

38% vastannut kyllä, mitä helvettiä. Selvästikin ihmiset pitäisi lapsesta asti opettaa hyväksymään kehitysvammaiset paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on 2piipunen juttu.... veljeni jätti avokkinsa samantien kun ultrassa selvisi että sieltä oli tulossa down-lapsi. Tämä on sellainen aihe, mistä ei voi/saa keskustella ilman että joku suuttuu. Ei ne turhaan lääkärit suosittele sitä "nimeltä mainitsematonta" asiaa. Miettikääpä itse onko se ihmisarvoista elämää. Tosin kaikkihan ei näy ultrassa. 

Eipä siinä paljon muuta näy kuin tuo. Down ei ole niin vaikea vamma etteikö voisi hyvää elämää. Lääkäri ei saa suositella mitään.

Down on monelle niin vaikea vamma ettei sen kanssa voi edes elää. Suurin osa Down sikiöistä kuolee kohtuun ja vain ne lievimmät haitat saaneet voivat syntyä elävinä maailmaan. Heistäkin osa on erittäin vaikeasti vammaisia. Julkisuudessa näemme pienen prosentin kaikista olemassa olleista Down lapsista. 

Hyvin pieni osa downeista on erittäin vammaisia. Hyvin pieni.

Yksikään ei elä itsenäisesti yksin.

Kyllä osa elää itsenäisesti. Palveluasuminen tai tuettu asuminen ovat myös hyviä vaihtoehtoja. Pääasia että on tyytyväinen oloonsa. Ei moni muukaan ihan itsekseen pärjää. Vanhempien pitäisi ehdottomasti alkaa hyvissä ajoin laittaa haut voimaan. Niin että viimeistään täysi- ikäisenä down henkilö muuttaisi lapsuuden kodista omaan kotiin.

Palvelu tsp. asuminen ei ole itsenäistä.

Mitäs sitten?

Tuettua asumista.

Se on hyvä ratkaisu.

Mutta ei itsenäistä elämistä

Mitä se haittaa?

Silloin perheessä on paha tilanne, jos kehitysvammainen lapsi on väkivaltainen. Turvallisuuden vuoksi hänet on hyvä sijoittaa laitokseen.

MEIDÄN ERITYISLAPSEMME ON KILTTI JA HILJAINEN. HÄN ON KIINTYNYT VANHEMPIINSA. EN VOISI AJATELLAKKAAN, ETTÄ LÄHETTÄISIMME HÄNET HOITOKOTIIN.

Vierailija kirjoitti:

MEIDÄN ERITYISLAPSEMME ON KILTTI JA HILJAINEN. HÄN ON KIINTYNYT VANHEMPIINSA. EN VOISI AJATELLAKKAAN, ETTÄ LÄHETTÄISIMME HÄNET HOITOKOTIIN.

Tietenkin. Mutta miksi huudat? 

Kehitysvamma on jos on ja tulee jos tulee. Siitäkin mahdollisuudesta on hyvä keskustella puolison kanssa ennen kuin lapsia on. Minä tuota kysyin mieheltäni että mitäs jos lapsi on vammainen.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa pidetään huolta kaikista myös kehitysvammaisista.

Ei muuten pidetä. Kehitysvammaisista kyllä, mutta assit, jotka voivat olla toiminnallisesti huonompia tai hyvinkin aggressiivisia, ovat täysin väliinputoajia ja täysin vanhempien avun varassa.

Ja vastaus kysymykseen: on pilalla ja elämä myös. Erityislapaen ja -aikuisen hoitamiseen menee koko elämä. Ei mitään omaa aikaa tai rauhaa

Vanhempien hermot kitistyvät ja tulee helposti riitoja, jos on vaikeasti hoidettava kehityisvammainen lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa pidetään huolta kaikista myös kehitysvammaisista.

Ei muuten pidetä. Kehitysvammaisista kyllä, mutta assit, jotka voivat olla toiminnallisesti huonompia tai hyvinkin aggressiivisia, ovat täysin väliinputoajia ja täysin vanhempien avun varassa.

Ja vastaus kysymykseen: on pilalla ja elämä myös. Erityislapaen ja -aikuisen hoitamiseen menee koko elämä. Ei mitään omaa aikaa tai rauhaa

Jollain on ja jollain ei. Riippuu vamman vaikeudesta ja vanhempien asenteista.