Painajaisskenaario: Orpon II hallitus

Koulutuksen yksityistäminen, julkisen terveydenhuollon alasajo, työterveyden poisto, sopimusvapauden täydellinen laajentaminen, vapaapäivät pois työläisiltä, orjatyöpakko työttömille, oikeudet tarkistaa kenen tahansa tilit ja tiedot koska vaan, kansalaisten profilointi tekoälyn avulla yms kivaa

Kokoomus on perke...petteröinyt Suomi-neidon niin köyhäksi, ettei ole varaa toiseen lapaseen.

Niin tai sitten vaan sitä, että hoidetaan talous siihen kuntoon, että saadaan sdp:n ottamat lainat maksettua.

Vierailija kirjoitti:

Niin tai sitten vaan sitä, että hoidetaan talous siihen kuntoon, että saadaan sdp:n ottamat lainat maksettua.

Eipä ne sellasta edes yrittänyt ekallakaan kaudella :D

Ei se ole Orpo II. Riikka olisi PM. Orpo ehkä jälleen VM. 

Vasemmiston punafasistisen autoritaarisuuden juuret

Vasemmiston autoritaarisuutta ei pidä vähätellä väittämällä, että kyse on vain yksittäisistä diktaattoreista tai historian poikkeustapauksista.

Erityisesti vallankumouksellisessa vasemmistossa on ollut ajattelutapoja, jotka ovat jatkuvasti luoneet perusteluja vallan keskittämiselle, opposition tukahduttamiselle ja lopulta diktatuurille.

Kun poliittinen liike vakuuttuu siitä, että se yksin edustaa oikeudenmukaisuutta, sorrettuja ja historian oikeaa suuntaa, autoritaarisuudesta voi tulla paitsi mahdollinen myös ideologisesti perusteltu keino.

Keskeinen ongelma on vasemmistolainen ajatus siitä, että nykyinen yhteiskuntajärjestys on niin perusteellisesti väärä, ettei sitä tarvitse muuttaa demokraattisten sääntöjen puitteissa. Vallankumouksellinen tavoite asetetaan silloin lain, yksilönvapauksien ja poliittisen pluralismin yläpuolelle.

Vastustajaa ei enää nähdä demokraattisena kilpailijana, jonka kanssa ollaan eri mieltä, vaan esteenä vapautukselle ja oikeudenmukaisuudelle. Tästä syntyy vaarallinen logiikka, jos päämäärä on ehdottoman hyvä, myös sen saavuttamiseksi käytetyt keinot voidaan alkaa oikeuttaa.

Juuri tällainen ajattelu näkyi erityisen selvästi marxilais-leninistisissä diktatuureissa. Vallankumouksellinen puolue ei tyytynyt kilpailemaan vallasta muiden puolueiden kanssa, vaan pyrki ottamaan itselleen yksinoikeuden määritellä, mikä oli kansan etu.

Kun puolue julisti edustavansa työväenluokkaa, historiaa ja tulevaisuutta, sen vastustaminen voitiin tulkita kansan, historian ja edistyksen vastustamiseksi. Tästä seurasi järjestelmiä, joissa yksipuoluevalta, sensuuri, poliittiset vainot ja opposition murskaaminen olivat vallan säilyttämisen keskeisiä välineitä.

Neuvostoliitto, Mao Zedongin Kiina, Khmer Rouge -hallinnon Kambodža, Itä-Euroopan kommunistiset diktatuurit ja muut vastaavat järjestelmät osoittavat, kuinka kauas autoritaarinen vallankumouksellinen vasemmisto voi mennä, kun sille annetaan rajaton valta.

Diktatuurit eivät syntyneet tyhjästä. Niitä edelsi ajatus siitä, että yhteiskunta voidaan rakentaa uudelleen yhden ideologisen totuuden mukaiseksi ja että ne ihmiset, jotka vastustavat tätä projektia, ovat esteitä, epäinhimillisiä sortajia ja vihollisia.

Jatkuu... 

Vierailija kirjoitti:

Vasemmiston punafasistisen autoritaarisuuden juuret

Vasemmiston autoritaarisuutta ei pidä vähätellä väittämällä, että kyse on vain yksittäisistä diktaattoreista tai historian poikkeustapauksista.

Erityisesti vallankumouksellisessa vasemmistossa on ollut ajattelutapoja, jotka ovat jatkuvasti luoneet perusteluja vallan keskittämiselle, opposition tukahduttamiselle ja lopulta diktatuurille.

Kun poliittinen liike vakuuttuu siitä, että se yksin edustaa oikeudenmukaisuutta, sorrettuja ja historian oikeaa suuntaa, autoritaarisuudesta voi tulla paitsi mahdollinen myös ideologisesti perusteltu keino.

Keskeinen ongelma on vasemmistolainen ajatus siitä, että nykyinen yhteiskuntajärjestys on niin perusteellisesti väärä, ettei sitä tarvitse muuttaa demokraattisten sääntöjen puitteissa. Vallankumouksellinen tavoite asetetaan silloin lain, yksilönvapauksien ja poliittisen pluralismin yläpuolelle.

Vastustajaa ei enää nähdä demokraattisena kilpailijana, jonka kanssa ollaan eri mieltä, vaan esteenä vapautukselle ja oikeudenmukaisuudelle. Tästä syntyy vaarallinen logiikka, jos päämäärä on ehdottoman hyvä, myös sen saavuttamiseksi käytetyt keinot voidaan alkaa oikeuttaa.

Juuri tällainen ajattelu näkyi erityisen selvästi marxilais-leninistisissä diktatuureissa. Vallankumouksellinen puolue ei tyytynyt kilpailemaan vallasta muiden puolueiden kanssa, vaan pyrki ottamaan itselleen yksinoikeuden määritellä, mikä oli kansan etu.

Kun puolue julisti edustavansa työväenluokkaa, historiaa ja tulevaisuutta, sen vastustaminen voitiin tulkita kansan, historian ja edistyksen vastustamiseksi. Tästä seurasi järjestelmiä, joissa yksipuoluevalta, sensuuri, poliittiset vainot ja opposition murskaaminen olivat vallan säilyttämisen keskeisiä välineitä.

Neuvostoliitto, Mao Zedongin Kiina, Khmer Rouge -hallinnon Kambodža, Itä-Euroopan kommunistiset diktatuurit ja muut vastaavat järjestelmät osoittavat, kuinka kauas autoritaarinen vallankumouksellinen vasemmisto voi mennä, kun sille annetaan rajaton valta.

Diktatuurit eivät syntyneet tyhjästä. Niitä edelsi ajatus siitä, että yhteiskunta voidaan rakentaa uudelleen yhden ideologisen totuuden mukaiseksi ja että ne ihmiset, jotka vastustavat tätä projektia, ovat esteitä, epäinhimillisiä sortajia ja vihollisia.

Jatkuu... 

Jatkoa...

Toinen vasemmiston autoritaarisuutta ruokkiva piirre on taipumus jakaa yhteiskunta jyrkästi sorrettuihin ja sortajiin. Tällainen tarkastelutapa voi auttaa tunnistamaan todellista epäoikeudenmukaisuutta, mutta äärimmilleen vietynä siitä tulee väline, jolla ihmiset määritellään ensisijaisesti ryhmänsä perusteella.

Yksilön mielipiteitä ei enää arvioida niiden sisällön perusteella, vaan hänen oletetun yhteiskunnallisen asemansa perusteella. Jos joku luokitellaan automaattisesti sortajan edustajaksi, hänen näkemyksiään ei tarvitse kohdata argumenteilla. Hänet voidaan vaientaa, sulkea ulos tai kohdella vihollisena.

Tässä kohtaa vasemmistolainen autoritaarisuus paljastaa yhden vaarallisimmista piirteistään jossa poliittisesta erimielisyydestä tehdään moraalinen rikos. Vastustaja ei ole enää vain väärässä, vaan paha, epäoikeudenmukainen tai vaarallinen.

Ensin hänen argumenttinsa sivuutetaan. Sitten hänen motiivinsa kyseenalaistetaan. Lopulta päädytään siihen, ettei hänellä pitäisi edes olla oikeutta osallistua keskusteluun tai vaikuttaa yhteiskuntaan.

Tämä on diktatuurin ajattelutavan perusta, ajatus siitä, että joidenkin ihmisten vapaudet voidaan poistaa ja eliminoida, koska he edustavat väärää ideologiaa.

Autoritaarisuutta vahvistaa myös ideologinen varmuus. Jos liike uskoo tietävänsä varmasti, mihin historia on menossa ja millainen yhteiskunnan pitäisi olla, kompromissi voidaan nähdä heikkoutena ja demokratia pelkkänä väliaikaisena esteenä.

Vaalitulosta, opposition oikeuksia tai sananvapautta kunnioitetaan vain niin kauan kuin ne palvelevat omaa päämäärää. Jos kansa äänestää "väärin", voidaan alkaa ajatella, että kansaa on ohjattava, kasvatettava tai pakotettava sen oman edun nimissä.

Historiallisesti juuri tämä on ollut monien vasemmistolaisten diktatuurien keskeinen tragedia. Liikkeet, jotka lupasivat vapautusta, tasa-arvoa ja sorrettujen puolustamista, päätyivät usein keskittämään vallan pienelle eliitille.

Ne lupasivat vapauttaa ihmisen, mutta rakensivat sortavia valvontakoneistoja. Ne vastustivat sortoa, mutta loivat poliittisia vainoja. Ne puhuivat kansan vallasta, mutta eivät sallineet kansan vaihtaa hallitsijoitaan vapaasti.

Ne ovat vakava historiallinen varoitus siitä, mitä voi tapahtua, kun tasa-arvon tai yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden tavoite muuttuu äärimmäiseksi ideologiseksi projektiksi.

Tämä ei tarkoita, että kaikki vasemmistolaiset olisivat autoritaarisia tai että kaikki vasemmistolaiset tavoitteet johtaisivat diktatuuriin.

Olisi kuitenkin suuri virhe sulkea silmät siltä historialliselta tosiasialta, että vasemmistolaisen vallankumousajattelun nimissä on keskitetty valtavaa valtaa harvojen käsiin ja  rakennettu lukuisia kansanmurhaavia diktatuureja joidenka uhreja arvioidaan olevan vähintään 100 miljoonaa.

Vasemmiston autoritaarisuuden vaarallisimmat juuret löytyvätkin vallankumouksellisesta ajattelusta, ideologisesta ehdottomuudesta, viholliskuvista ja uskosta siihen, että oma liike tietää muita paremmin, mikä on oikeudenmukaista.

Kun poliittinen päämäärä asetetaan demokratian, yksilönvapauksien ja toisinajattelijoiden oikeuksien yläpuolelle, tie autoritaarisuuteen on jo avattu  riippumatta siitä, kuinka jalona päämäärää alun perin perustellaan.

Vierailija kirjoitti:

Niin tai sitten vaan sitä, että hoidetaan talous siihen kuntoon, että saadaan sdp:n ottamat lainat maksettua.

Orpo kakkonen ja sen kannattajat: saatanan edellinen hallitus, nyt pitää leikata törsääjien ennätysvelan takia.

Vierailija kirjoitti:

Niin tai sitten vaan sitä, että hoidetaan talous siihen kuntoon, että saadaan sdp:n ottamat lainat maksettua.

Niitä ei saada ikinä maksettua, ei ikinä. Vaikka tehtäisi mitä. Suomi on vuosikymmeniä larpannut vaurasta valtiota, sille tulee loppu.

Koko ajan menty parempaan suuntaan joten olisi järkevä hallitus. Voisi olla myös Purra I. Vihervassareita ei pidä enää koskaan päästää hallitukseen koska se olisi Suomen loppu. 

98% kansalaisista vastustaa nykyistä hallituspohjaa. Siitä huolimatta tulevakin hallitus voi olla sama. Vahva 2%:n mandaatti kansalta?