Mikä oli ihanin yllätys, kun olitte lapsi?

lapsena pienet asiat on hienoja. syntymäpäivänä eno ja sen tyttöystävä vei elokuviin katsoon lasten elokuvaa oli hieno juttu. uimahallireissut, eväsretket. vierailut mummolassa jne. pieni asia voi olla lapselle kiva elämys.

Isän mukana töissä, pyydettynä. Hienoa, kun oltiin perillä, aurinko laski. Paluujuna sitten ja aurinko alkoi taas nousemaan! Hienoa katsella (savolaisena) penskana Pohjanmaan lakeutta!

.....

Nuo jutut on sellasia, että niitä kannattaa välillä muistella - se positiivinen muistijälki jää ja kustantaa .... lähes koko loppuelämän.

Tietenkin pitää joskus muistella myös niitä negatiivisiä - oppiipahan, mitä/miten Ei pidä tehdä.

varmaan lintsille meno.. sitä varten kerättiin ensin viikkoja kuponkeja seurasta ja apu-lehdestä 😁

Kummitädin postissa lähettämät lahjat.

Oltiin niin köyhiä, että kaikki uudet vaatteet olivat ihmeellisiä.

Se kun isä liukastui talvella ja katkaisi jalkansa. Olin 9-vuotias ja oli luksusta kun ei tarvinnut viikkokausiin pelätä riehuvaa juoppohullua. Oli jopa kaakaot valmiina kun tulin koulusta. Ja yhtä suuri oli myös pettymys sinä päivänä kun äijällä oli ollut sairaalalla kontrollikäynti. Oli tietenkin ajattanut taksin viinakaupan kautta ja koulusta tulijaa odotti känninen isä. Riehumaan ei toki vielä päässyt kun jalka oli kipsissä nivusiin asti. Lumihanki kutsui, perhettä talvisin 70-luvulla.

Olin toivonut nukkekotia jo pari vuotta, mutta en saanut. Päätin sitten yhtenä jouluna tehdä itse sellaisen vanhaan kenkälaatikkoon. Tein ikkuna-aukon, väritin ja liimasin paperiverhot ja maton, tein pahvista jopa huonekaluja. Sitten meidän kissa näki sen ja tykästyi. Kissa huitoi käpälällään huonekalut ulos ja tunki laatikkoon nukkumaan. Ikkuna-aukosta näkyi vain tupsu karvoja. Näky oli niin hassu, että minua ei harmittanut vaikka kissa vei minulta nukkekodin.

Se oli kiva juttu kun toivoin kovasti tietsikkaa ja sain joululahjaksi juhlapöydän konvehteja ihan vain itselleni ja sitten sain askarrella siitä laatikosta joulun jälkeen itselleni "läppärin". Olin tyytyväinen kuin mikä eikä haitannut ettei läppäri oikeasti toiminut :D

Oltiin köyhiä kuin kirkonrotta ja tietokoneen ostaminen ois ysärillä ollut sama kuin lottovoitto tai kunnon telkkari tai ehjä auto.