Muita jotka surevat isojen/nuorten aikuisten lastensa huonoja tai olemattomia välejä?

Minä ja siskoni emme koskaan ole osanneet olla lämpimissä väleissä. Minä olen kirjolla ja hän nentti. Se erilaisuuden kuilu välillämme on yksinkertaisesti liikaa ylitettäväksi.

Äitimme suri tätä kuolemaansa asti. 

Kyllä me välillä yritämme huudella sen kuilun yli, mutta se vaatii molemmilta paljon ja väsähdämme yrityksiin, olen oivaltanut että me kirjolla olevat emme ole pelkästään kuormittuvia, nentit kuormittuvat myös yrittäessään kommunikoida meidän kirjolla olevien kanssa, se vain näkyy eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Minä ja siskoni emme koskaan ole osanneet olla lämpimissä väleissä. Minä olen kirjolla ja hän nentti. Se erilaisuuden kuilu välillämme on yksinkertaisesti liikaa ylitettäväksi.

Äitimme suri tätä kuolemaansa asti. 

Kyllä me välillä yritämme huudella sen kuilun yli, mutta se vaatii molemmilta paljon ja väsähdämme yrityksiin, olen oivaltanut että me kirjolla olevat emme ole pelkästään kuormittuvia, nentit kuormittuvat myös yrittäessään kommunikoida meidän kirjolla olevien kanssa, se vain näkyy eri tavalla.

Oliko äitisi kirjolla? Hän kuitenkin piti yhteyksiä molempiin lapsiinsa kuolemaansa asti, eikä kuormittunut siitä? Tai rakasti teitä molempia niin paljon että ei välittänyt kuormituksesta? Ehkä hän toivoi samaa teille, että rakastaisitte toisianne ja olisitte toinen toisillenne tuki ja turva, erityisesti jos oli huolissaan kirjollaolevan pärjäämisestä, toivoi että kun hän kuolee, joku sukulainen soittelisi kirjolla olevalle ja välittäisi hänestä?

Ei kuulu sulle. He pitävät sellaiset välit jotka heistä tuntuvat hyvältä. Ehkei se lapsuus ollut niin hyvä ja autuas kuin kuvittelet. Sitäpaitsi tuon ikäiset haluavat erillistyä lapsuudenkodistaan ja -perheestään, mikä on täysin normaalia. Keskity elämään eikä mielikuvitusongelmiin. Vaikutat läheisriippuvaiselta marttyyrilta ja se voi olla osasyy asioiden tilaan. 

Heillä kummallakin on oma elämä. Ei ole tarkoitus, että seurustellaan ja nussitaan omien sisarusten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin vaan tekee pahaa että ovat toisilleen ventovieraita. Ei draamaa, ei riitoja tai tietääkseni mitään suurempia kaunoja, vain täydellinen välinpitämättömyys. Eikö se ole erikoista teistä?

Ap

No kyllä siellä jotain on taustalla tapahtunut joskus, sinulle ei vaan ole kerrottu. Tai oletteko vanhemmat itse pilanneet lasten keskinäiset välit, toista suosittu enemmän, toista pilkattu sisarukselle? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin vaan tekee pahaa että ovat toisilleen ventovieraita. Ei draamaa, ei riitoja tai tietääkseni mitään suurempia kaunoja, vain täydellinen välinpitämättömyys. Eikö se ole erikoista teistä?

Ap

No kyllä siellä jotain on taustalla tapahtunut joskus, sinulle ei vaan ole kerrottu. Tai oletteko vanhemmat itse pilanneet lasten keskinäiset välit, toista suosittu enemmän, toista pilkattu sisarukselle? 

Tai vanhempaa lasta vastuutetaan hamaan aikuisuuteen pitämään huolta nuoremmasta. Samaan aikaan vanhempi on saanut pärjätä omillaan ihan itse. Äidillä pitäisi olla oma elämä eikä loputtomiin tarvetta säädellä lastensa elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet äidit sekoittavat itse lastensa välit. Kohtelemalla eri tavoin lapsiaan. Pitämällä vanhinta lastaan jonain perheen varavanhempana.

Tottakai lapsia joutuu kohtelemaan eri tavalla kun he ovat erilaisia. Kiltti arka tyttö ja adhd/ylivilkas ja /tai käytöshäiriöinen poika, meinasitko että samalla sabluunalla mennään? Ei se tarkoita sitä että sitä poikaa rakastaisi yhtään sen vähempää, vaikka hänelle joutuukin pitämään kovempaa kuria, asettamaan rajoja ja ns taistelemaan että arki toimisi. Tytön kanssa pääsee tällaisessa tapauksessa paljon helpommalla ja varmasti se näyttäytyy kapinoivan adhdpojan silmissä suosimiselta kun toiselle ei olla yhtä tiukkoja. No ei tietenkään olka.

Voi olla myös niin päin, että kiltistä lapsesta tuntuu, että rasavilliä suositaan, kun saa enemmän huomiota. Kiltti on helposti huomaamaton ja jää syrjään, kun vilkas lapsi vie vanhempien energian.

Vanhemmilla on usein tarve kehittää illuusio että meidän lapsilla on niin hyvät välit keskenään. Vaikkei oikeasti ole, eikä ole koskaan ollut. 

Minä en päässyt veljeni juhliin ja isäni moitti että kyllä veljeni nyt pahoittaa mielensä. Yritin kysyä että miksi minun pitäisi välittää sellaisesta, ottaen huomioon mitä kaikkea ilkeyttä veljeni on minua kohtaan tehnyt. Veljeni oli mm. hyvin väkivaltainen minua kohtaan. Hän oli jo 20-vuotias lyödessään minua viimeisen kerran eli mistään pikkulasten nahinoista ei ollut kyse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet äidit sekoittavat itse lastensa välit. Kohtelemalla eri tavoin lapsiaan. Pitämällä vanhinta lastaan jonain perheen varavanhempana.

Tottakai lapsia joutuu kohtelemaan eri tavalla kun he ovat erilaisia. Kiltti arka tyttö ja adhd/ylivilkas ja /tai käytöshäiriöinen poika, meinasitko että samalla sabluunalla mennään? Ei se tarkoita sitä että sitä poikaa rakastaisi yhtään sen vähempää, vaikka hänelle joutuukin pitämään kovempaa kuria, asettamaan rajoja ja ns taistelemaan että arki toimisi. Tytön kanssa pääsee tällaisessa tapauksessa paljon helpommalla ja varmasti se näyttäytyy kapinoivan adhdpojan silmissä suosimiselta kun toiselle ei olla yhtä tiukkoja. No ei tietenkään olka.

Voi olla myös niin päin, että kiltistä lapsesta tuntuu, että rasavilliä suositaan, kun saa enemmän huomiota. Kiltti on helposti huomaamaton ja jää syrjään, kun vilkas lapsi vie vanhempien energian.

Mun veljeä rauhoiteltiin antamalla rahaa. Minua ei hyssytelty tai palkittu koskaan rahalla koska olin jo valmiiksi kiltti ja huomaamaton. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet äidit sekoittavat itse lastensa välit. Kohtelemalla eri tavoin lapsiaan. Pitämällä vanhinta lastaan jonain perheen varavanhempana.

Tottakai lapsia joutuu kohtelemaan eri tavalla kun he ovat erilaisia. Kiltti arka tyttö ja adhd/ylivilkas ja /tai käytöshäiriöinen poika, meinasitko että samalla sabluunalla mennään? Ei se tarkoita sitä että sitä poikaa rakastaisi yhtään sen vähempää, vaikka hänelle joutuukin pitämään kovempaa kuria, asettamaan rajoja ja ns taistelemaan että arki toimisi. Tytön kanssa pääsee tällaisessa tapauksessa paljon helpommalla ja varmasti se näyttäytyy kapinoivan adhdpojan silmissä suosimiselta kun toiselle ei olla yhtä tiukkoja. No ei tietenkään olka.

Voi olla myös niin päin, että kiltistä lapsesta tuntuu, että rasavilliä suositaan, kun saa enemmän huomiota. Kiltti on helposti huomaamaton ja jää syrjään, kun vilkas lapsi vie vanhempien energian.

Mun veljeä rauhoiteltiin antamalla rahaa. Minua ei hyssytelty tai palkittu koskaan rahalla koska olin jo valmiiksi kiltti ja huomaamaton. 

Tällainen rahalla rauhoitettu on piinallinen perikunnan osakas. Hän joko kuvittelee, että muitakin on sponsoroitu samaan malliin tai sitten hän haluaa isoimman osan perinnöstä, jollain itse kehittämällään syyllä. Puolison nuorin sisarus on tällainen ja nyt jakoa tekee lakimies. 

Olisi kyllä kurjaa! Meillä lapsilla on läheiset välit vaikka vanhimman ja nuorimman ikäeroa on peräti 21v. Koko sakki koossa viikko sitten ja nyt 2 lähtee viemään kolmannen lasta päiväretkelle. Pitävät yhteyttä monta kertaa viikossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet äidit sekoittavat itse lastensa välit. Kohtelemalla eri tavoin lapsiaan. Pitämällä vanhinta lastaan jonain perheen varavanhempana.

Tottakai lapsia joutuu kohtelemaan eri tavalla kun he ovat erilaisia. Kiltti arka tyttö ja adhd/ylivilkas ja /tai käytöshäiriöinen poika, meinasitko että samalla sabluunalla mennään? Ei se tarkoita sitä että sitä poikaa rakastaisi yhtään sen vähempää, vaikka hänelle joutuukin pitämään kovempaa kuria, asettamaan rajoja ja ns taistelemaan että arki toimisi. Tytön kanssa pääsee tällaisessa tapauksessa paljon helpommalla ja varmasti se näyttäytyy kapinoivan adhdpojan silmissä suosimiselta kun toiselle ei olla yhtä tiukkoja. No ei tietenkään olka.

Voi olla myös niin päin, että kiltistä lapsesta tuntuu, että rasavilliä suositaan, kun saa enemmän huomiota. Kiltti on helposti huomaamaton ja jää syrjään, kun vilkas lapsi vie vanhempien energian.

Monessa perheessä eletään erityislapsen ehdoilla. Syödään sitä mikä hänelle maistuu, käydään niissä paikoissa, joihin hän haluaa ja rytmitetään koko elämä tiettyihin rutiineihin. Ns. normaalit lapset joutuvat usein luopumaan omista toiveistaan ja olemaan pikkuaikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillakin taas äiti seko, raskas taakka aikuiselle lapselle. Jos ei saa tarpeeksi etäisyyttä.

Luulisi että asialliset välit voisi säilyttää? 
 

Se riippuu monesta asiasta. Minä ja ystäväni olemme molemmat suurten ikäluokkien lapsia. Minä pidän asialliset välit ja käyn pari kertaa kuussa auttamassa kodinhoidossa ja kuuntelemassa kun buumer haukkuu lapsensa, yleensä ne jotka eivät ole paikalla. Sisaruksiani näen muutaman kerran vuodessa ja kuuntelen, kun he haukkuvat minulle toisiaan.

Kaverilleni taas terapeutti suositteli, ettei hän ole missään tekemisissä vanhempiensa kanssa. Hän on ainoa lapsi, eikä hänellä ole parisuhdetta, toisin kuin minulla, joten varmasti tuo touhu menee enemmän ihon alle. 
Mutta oma kokemukseni on, että kyllä asialliset välit säilytetään jos vain omat voimat riittävät.

Itse välillä suren etten ole läheisempi siskoni kanssa. Häntä ei tunne pahemmin kiinnostavan minä tai minun asiani. Ilmeisesti olemme liian erilaisia tullaksemme hyvin toimeen.

Minä pidän tällaista vain yhtenä merkkinä tämän palstalaisten kyvyttömyydestä ylipäätään pitää lämpimiä perhesuhteita yllä. Haukutaan anopit, miniät ja omat äidit mennen tullen. Vain oma pieni perhe merkitsee jotain, muut eivät oikein ole edes sukua.

Meille tähän isoon perheeseen kuuluu niin miniät kuin vävytkin ja vielä heidän vanhempiinsakin on lämpimät välit. Kaikki lapsemme ovat ystäviä keskenään, kummeja toistensa lapsille jne. Nuorempana he bilettivät yhdessä ja heillä oli paljolti yhteinen kaveripiiri, vaikka ikäeroa vanhimman ja nuorimman välillä on kuusi vuotta ja ovat tyttö ja poika.  Mutta me emme asukaan Suomessa.

Veli laittoi meidät omissa häissään sinne kaveripöytään, kun kaikki muut perheestä oli yhdessä omassa pöydässä, jee. No eipähän ne meidän juhlat toisaalta ollut.

Minä pidän tällaista vain yhtenä merkkinä tämän palstalaisten kyvyttömyydestä ylipäätään pitää lämpimiä perhesuhteita yllä. Haukutaan anopit, miniät ja omat äidit mennen tullen. Vain oma pieni perhe merkitsee jotain, muut eivät oikein ole edes sukua.

Meille tähän isoon perheeseen kuuluu niin miniät kuin vävytkin ja vielä heidän vanhempiinsakin on lämpimät välit. Kaikki lapsemme ovat ystäviä keskenään, kummeja toistensa lapsille jne. Nuorempana he bilettivät yhdessä ja heillä oli paljolti yhteinen kaveripiiri, vaikka ikäeroa vanhimman ja nuorimman välillä on kuusi vuotta ja ovat tyttö ja poika.  Mutta me emme asukaan Suomessa.

Me asumme vielä osittain Suomessa mutta perheemme on aina ollut verisiteitä suurempi. Äidin puolelta karjalaista ja miehen puolelta suomenruotsalaista yhteisöllisyyttä. 

Pöydässä on aina tilaa ystäville ja tapaammekin tosi usein kun olemme Suomessa.  Vävyt ja miniä sekä miniän perhe ihan sisäpiiriä tietty ja viestittelemme heillekin suoraan eikä esim lastemme kautta kuten monet tekevät. 

Kun lapsemme olivat teinejä heidän ystävänsä olivat aina meillä, opettelivat ruuanlaittoa ja yhdessä syömistä. Ovat nyt aikuisina kiitelleet siitä että saivat olla mukana - ja ovat yhä elämässämme.

31

Turha surra asiaa, jolle et voi mitään. Ehkä tuossa on sekin hyvä puoli, että etäisissä väleissä olevat harvoin myöskään riitaantuvat, kun mitään tunteita ei ole pelissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillakin taas äiti seko, raskas taakka aikuiselle lapselle. Jos ei saa tarpeeksi etäisyyttä.

Luulisi että asialliset välit voisi säilyttää? 
 

Se riippuu monesta asiasta. Minä ja ystäväni olemme molemmat suurten ikäluokkien lapsia. Minä pidän asialliset välit ja käyn pari kertaa kuussa auttamassa kodinhoidossa ja kuuntelemassa kun buumer haukkuu lapsensa, yleensä ne jotka eivät ole paikalla. Sisaruksiani näen muutaman kerran vuodessa ja kuuntelen, kun he haukkuvat minulle toisiaan.

Kaverilleni taas terapeutti suositteli, ettei hän ole missään tekemisissä vanhempiensa kanssa. Hän on ainoa lapsi, eikä hänellä ole parisuhdetta, toisin kuin minulla, joten varmasti tuo touhu menee enemmän ihon alle. 
Mutta oma kokemukseni on, että kyllä asialliset välit säilytetään jos vain omat voimat riittävät.

Yksipuolinen asiallisuus on raskasta, kun toisella puolella on lähinnä asiattomuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet äidit sekoittavat itse lastensa välit. Kohtelemalla eri tavoin lapsiaan. Pitämällä vanhinta lastaan jonain perheen varavanhempana.

Tottakai lapsia joutuu kohtelemaan eri tavalla kun he ovat erilaisia. Kiltti arka tyttö ja adhd/ylivilkas ja /tai käytöshäiriöinen poika, meinasitko että samalla sabluunalla mennään? Ei se tarkoita sitä että sitä poikaa rakastaisi yhtään sen vähempää, vaikka hänelle joutuukin pitämään kovempaa kuria, asettamaan rajoja ja ns taistelemaan että arki toimisi. Tytön kanssa pääsee tällaisessa tapauksessa paljon helpommalla ja varmasti se näyttäytyy kapinoivan adhdpojan silmissä suosimiselta kun toiselle ei olla yhtä tiukkoja. No ei tietenkään olka.

Voi olla myös niin päin, että kiltistä lapsesta tuntuu, että rasavilliä suositaan, kun saa enemmän huomiota. Kiltti on helposti huomaamaton ja jää syrjään, kun vilkas lapsi vie vanhempien energian.

Mun veljeä rauhoiteltiin antamalla rahaa. Minua ei hyssytelty tai palkittu koskaan rahalla koska olin jo valmiiksi kiltti ja huomaamaton. 

Tällainen rahalla rauhoitettu on piinallinen perikunnan osakas. Hän joko kuvittelee, että muitakin on sponsoroitu samaan malliin tai sitten hän haluaa isoimman osan perinnöstä, jollain itse kehittämällään syyllä. Puolison nuorin sisarus on tällainen ja nyt jakoa tekee lakimies. 

Mun sisarus sanoi mulle että tietää jo että me sitten tapellaan perinnöstä. En jaksanut kysyä miksi koska koko pienen elämäni häntä on paapottu (myös rahallisesti) ja en jaksa hänen asennettaan. En sitä myöskään ihmettele koska eihän se voi nähdä sitä että minua ei ole paapottu. Vanhemmat on moneen kertaan sanoneet minulle että kaikki menee 50/50 vaikka en todellakaan ole kysynyt. Enkä halua kuulla tätä myöskään koska tähän päiväänkään mennessä ei mikään ole ollut 50/50 niin ei enää voi muuttua. Olen asiallinen sisaruksen kanssa mutta en todellakaan läheinen ja hyvin harvoin puhutaan. Olen myös asiallinen vanhempieni kanssa mutta en jaksa sitä selittämistä kuinka me olevinas ollaan tasavertaisia kun ei todellakaan olla. Huomio huomio vanhemmat! Te todennäköisesti ette kohtele tasavertaisesti ja siitä jää jäljet.