Minä vuonna elit tähän mennessä elämäsi parasta aikaasi?
Itsellä vuonna 2016. Opiskelin yliopistossa, oli kiva asunto ja elämä oli sosiaalista; oli kavereita ja poikaystävä.
Myös 2006 oli kivaa aikaa, olin silloin peruskoulussa, oli kavereita ja silloinen rakas ratsastusharrastus.
Kommentit (40)
Elämäsi parasta aikaasi... Kaikenlaiset sitä yliopistoon pääsevätkin.
2009-2012 ja 2014-2018. Opiskeluajat oli onnellista aikaa, oli ihana olla kavereiden kanssa joka päivä. Nyt olen istunut jo monta vuotta yksin kotona enkä ole koskaan ollut yhtä onneton kuin nyt.
Viime vuonna. Elämäni paras ja rankin vuosi samaan aikaan. N34
1998-1999. Ihanaa nuoruuden huumaa ja ennen kuin kaikki alkoi mennä alamäkeä maailmassa ja omassa elämässä.
2015, olin edellisenä vuonna saanut hartaasti haluamani toisen lapsen, töissä oli super kiva porukka ja olin ns urani huipulla, harrastusporukasta oli tullut ihana vahva yhteisö ja voitimme lajissamme monia turnauksia. Olin 37.
2012-2014 vedin huumeita ja oli hauskaa
Monissa eri elämänvaiheissa on ollut parhaita jaksoja. Nuorena huolettomampaa ja spontaanimpaa menoa ainakin välillä (ei se mitään jatkuvaa hienoutta kyllä ollut). Kumppanin tapaaminen ja yhteen muuttaminen. Lasten syntymät. Lasten aikuistuttua olen nyt alkanut panostaa harrastamiseen ja annan vähemmän ajatuksiani työlle.
Kaikki nuo ovat olleet parhaita omalla tavallaan.
18v, juuri lukiosta valmistunut, opiskelupaikka ja ensimmäinen oma asunto saatuna, elämä edessä ja vapaa kesä festareineen ennen sitä juhlittavana. Voi sitä vapauden huumaa.
Vierailija kirjoitti:
Eihän nuo pelkät vuodet kerro kenellekään yhtään mitään.
Nehän just kertoo yksityiselämän sekä maailmantilanteen vaikutuksesta omaan onnellisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
18v, juuri lukiosta valmistunut, opiskelupaikka ja ensimmäinen oma asunto saatuna, elämä edessä ja vapaa kesä festareineen ennen sitä juhlittavana. Voi sitä vapauden huumaa.
Tämä siis vuonna 2006
Monia hyviä elämänvaiheita on, mutta ehkä parhaita ovat olleet vuodet yliopistossa ikävuosina 25-30. Osui pahimpiin lamavuosiin, mutta minua ei heilauttanut mitenkään, kun olin turvassa yliopistossa. Näihin vuosiin osui myös ihana vaihto-opiskelijavaihto Skotlannissa, yksi elämäni parhaita aikoja.
1986 pääsiäisenä, kun tulin Jeesus-uskoon.
Elin villeintä nuoruutta 1980-90-luvun taitteessa, olihan se tosi erikoista aikaa, monella tapaa. Mutta mikä on ollut parasta aikaa? - on mahdotonta sanoa. Ysärilamassa olin kotona lasten kanssa, sekin erittäin onnellista aikaa. Sen jälkeenkin oli hyvä jakso, kun pääsi töihin ja alkoi tehdä uraa ja tienata. Nyt tälläkin hetkellä taas, kun lapset lentäneet pesästä ja on uusi vapaus, on taas tosi hyväa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Perustelkaa!
Sitä ei kysytty.
1944 pääsin leirillä ihaniin hommiin
Vierailija kirjoitti:
1944 pääsin leirillä ihaniin hommiin
Kaasuhanan avaaja?
Eri elämänvaiheissa on kaikissa ollut omat hyvät puolensa, ei niitä oikein voi verrata. Nuorena oli mahtava vapaus ja rajattomat mahdollisuudet, sitten itsenäistyminen ja uran luominen, sekin tuntui hyvältä kun huomasi, että onnistuu tavoitteissaan. Keski-iässä on parasta oli juurtuminen, vakaus ja että pystyy nauttimaan siitä mitä oli jo saavuttanut.
Nyt yli kuuskymppisenä on taas uudelleen vapaus, kun ei enää ole lapsia huollettavana, ja jonkinlainen ehkä ansaitsematonkin ylpeys että he pärjäävät tahoillaan. Ehkä pärjäävät minusta huolimatta eikä minun ansiosta. Tässä ajassa parasta on että nyt voi nauttia ja vaikka opiskella asioita omaksi iloksi, ilman suorittamisen paineita.