Henkinen väkivalta ja työpaikkakiusaaminen hoitoalalla

Vierailija kirjoitti:

Muutamassa tapauksessa, joissa kiusaaja ollut 50-60 v nainen, tilanne on onneksi ajan kanssa helpottanut. Syynä epäasialliseen käytökseen on ollut väsymys tai halu testata nuorempaa työntekijää. Tosin toisessa tapauksessa kyse on henkilön luonteesta, ikävä kyllä. Hänen kanssaan onneksi ei tarvitse koko ajan olla tekemisissä. 

 

Pahimmat tapaukset ovat johtaneet nopeasti työpaikan vaihtoon. Ehkä olen herkkä, mutta huonoa kohtelua ei tarvitse sietää kenenkään. Ensimmäinen kokemus oli nuorena hoitajana suljetulla osastolla. Tiimin ainoat kaksi naista moittivat minua selkäni takana muille. Olin uusi työntekijä enkä täydellinen, mutta edellistäkin naistyöntekijää nämä kaksi moittivat. Esihenkilö halusi kuitenkin palkata kolmannen naisen tiimiin tasapainon vuoksi. Toivottavasti kohtelivat seuraavaa paremmin. 

 

Toisessa tapauksessa olin uudessa työpaikassa, jossa lähin työparini oli introvertti omien sanojensa mukaan. Kuulemma ei voinut keskittyä, kun seurasin hänen työtään ja ikävää käytöstä puolusteli sillä, että on alkuun tämmöinen... Haukkui osaamiseni lyttyyn. Nostin nopeasti kytkintä ja onneksi löysin uuden työpaikan ihanilla esihenkilöillä ja pääosin kivalla työyhteisöllä, jossa viihdyin pitkään ja yhä keikkailen 🙂 

En ymmärrä, miksi työkavereita ”pitää testailla”. Tämä on niin outo ilmiö. Miksi ei tehtäisi vaan töitä ja suhtaudutaan työkavereihin asiallisesti. Miten tällä alalla työntekijöillä voi edes riittää aika työkavereiden asioiden märehtimiseen ja murehtimiseen?! Itse meinaan hukkua töihin, tosin se taitaa osittain juuri olla näiden draamailija-laiskureiden syytä.
Mua on myös ”testailtu” melkein kaikissa työpaikoissa 50+ ikäisten kollegojen toimesta. Ja kyllä myös miehet osaa tämän!

Terveisin autisti sosiaalialalta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutamassa tapauksessa, joissa kiusaaja ollut 50-60 v nainen, tilanne on onneksi ajan kanssa helpottanut. Syynä epäasialliseen käytökseen on ollut väsymys tai halu testata nuorempaa työntekijää. Tosin toisessa tapauksessa kyse on henkilön luonteesta, ikävä kyllä. Hänen kanssaan onneksi ei tarvitse koko ajan olla tekemisissä. 

 

Pahimmat tapaukset ovat johtaneet nopeasti työpaikan vaihtoon. Ehkä olen herkkä, mutta huonoa kohtelua ei tarvitse sietää kenenkään. Ensimmäinen kokemus oli nuorena hoitajana suljetulla osastolla. Tiimin ainoat kaksi naista moittivat minua selkäni takana muille. Olin uusi työntekijä enkä täydellinen, mutta edellistäkin naistyöntekijää nämä kaksi moittivat. Esihenkilö halusi kuitenkin palkata kolmannen naisen tiimiin tasapainon vuoksi. Toivottavasti kohtelivat seuraavaa paremmin. 

 

Toisessa tapauksessa olin uudessa työpaikassa, jossa lähin työparini oli introvertti omien sanojensa mukaan. Kuulemma ei voinut keskittyä, kun seurasin hänen työtään ja ikävää käytöstä puolusteli sillä, että on alkuun tämmöinen... Haukkui osaamiseni lyttyyn. Nostin nopeasti kytkintä ja onneksi löysin uuden työpaikan ihanilla esihenkilöillä ja pääosin kivalla työyhteisöllä, jossa viihdyin pitkään ja yhä keikkailen 🙂 

En ymmärrä, miksi työkavereita ”pitää testailla”. Tämä on niin outo ilmiö. Miksi ei tehtäisi vaan töitä ja suhtaudutaan työkavereihin asiallisesti. Miten tällä alalla työntekijöillä voi edes riittää aika työkavereiden asioiden märehtimiseen ja murehtimiseen?! Itse meinaan hukkua töihin, tosin se taitaa osittain juuri olla näiden draamailija-laiskureiden syytä.
Mua on myös ”testailtu” melkein kaikissa työpaikoissa 50+ ikäisten kollegojen toimesta. Ja kyllä myös miehet osaa tämän!

Terveisin autisti sosiaalialalta

Sote-ala vetää puoleensa puheliaita ja ulospäinsuuntautuneita ihmisiä, joista osa on melkoisia pomottajia. Noiden ihmisten on vaikea suhtautua hiljaisiin, asiakeskeisiin ihmisiin tai vaikkapa neuroepätyypillisiin kollegoihin. Erilaisuuden sietokyky on huono, vaikka luulisi asian olevan päinvastoin. 

- ap