Lue keskustelun säännöt.
Ottaisitko hoitoja vastaan jos saisit levinneen syövän ?
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla taitaa aika levinnyt syöpä jo olla. Verikokeissa viime vuonna epäiltiin, ja uusiin tutkimuksiin en enää mennyt.
Liikuntarajoitteeni vuoksi kävelen tosi huonosti ja vain hyvin lyhyitä matkoja. Asun yksin, enkä tunne ketään, joka auttaisi tai muutenkaan olisi seurana pahojen aikojen tullessa. Elän toimeentulotuella, eikä minulla siis ole varaa lähteä ulkomaille hoidattamaan asiaa kuntoon. Minulla ei ole varaa ajella taksilla ja muutenkaan pyöriä hoitotoimenpiteissä pitkin hyvinvointialuetta.
Toivon, että maallikonkin tiedoilla selviä oireita alkaa tulla vasta loppusyksyn pakkasilla. Asun hyvin lähellä suuria metsäalueita, joten pystynen hoippumaan jonnekin kuusen juurelle nukkumaan, eikä aamulla enää ole huolia.
Voihan se olla, että jos olisit mennyt vielä tutkimuksiin, niin sinut olisi todettu terveeksi tai olisit jo ehkä kuollut. Nyt voit tavallaan päättää itse, mikä tilanteesi on. Kokeile keskittyä huumoriin ja uskoa ihmeparantumiseen, tai että se oli alunperinkin väärä hälytys.
Kokeile hyödyntää autofagiaa edistäviä juttuja sekä estää verisuonten kasvua, en muista sitä termiä. Tsekkaa vaikka YouTubesta diary of a ceo -kanava, siellä ainakin on ollut näistä. 10 vuoden päästä, jos tämä palsta vielä on olemassa, tulet sitten kertomaan, että olet vieläkin hengissä.
Läheiseni kuoli syöpään tai hoitoihin tai niiden yhdistelmään. Ei ollut hääviä se. Itse vältän tutkimuksia niin pitkään kuin mahdollista ja toimin ylläkuvatulla tavalla. Kehossa on parannusmekanismit olemassa. Niitä pitää vain käyttää. Lääketiede ei halua parantaa syöpää, vaan pitää potilaat hengissä, mutta sairaina.
Elämäni on mennyt vuosikymmenen ajan yhä huonompaan suuntaan, ja tämä sairaus ja syöpäepäily ovat vain viimeisiä vinkauksiani. Vaikka kokisin ihmeparantumisen, elämänhaluni olisi edelleen lähes nollassa. Höpöparannukset ja loitsut ovat niille ihmisille, joilla on jotain syytä jatkaa elämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon eutanasian laillistusta, jottei ikinä tarvitsisi kohdata kivuliasta loppua. Riitti kun seurasi ihanan anopin karmeaa loppua - kauttaaltaan levinnyt syöpä, ns emokasvain keuhkoissa ja rikkoi kasvaessaan kylkiluita tieltään. Ei muuten unohdu tässä elämässä ne tuskan ilmeet joita oli läheisen kasvoilla. Lemmikit saavat onneksi arvokkaan lähdön kun selvästi loppu lähenee, mutta ihmiset kärsivät loppuun asti. Kaiken huippu oli vielä se kipulääkkeiden pihistely vaikka anopin tilanne oli ihan hirveä. Syövänhoito on meillä kyllä luokattoman huonoa, sen kertoo tilastotkin.
Joo, katos kun ne lääkärit pelkää että tulee riippuvaiseks morfiinijohdannaisista.
Niinhän joku tuleekin. Joku kestää noita syöpähoitoja vuosikausia. Hän vaihtoi kolmestiasuntoakin luullen, että kuolema tulee. Ei tullut. Kipuja ei ole ollut, vaikka painaa enää 45 kg.
Kyllä nelääkärit tietää, kaikki ei jaksa miettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon eutanasian laillistusta, jottei ikinä tarvitsisi kohdata kivuliasta loppua. Riitti kun seurasi ihanan anopin karmeaa loppua - kauttaaltaan levinnyt syöpä, ns emokasvain keuhkoissa ja rikkoi kasvaessaan kylkiluita tieltään. Ei muuten unohdu tässä elämässä ne tuskan ilmeet joita oli läheisen kasvoilla. Lemmikit saavat onneksi arvokkaan lähdön kun selvästi loppu lähenee, mutta ihmiset kärsivät loppuun asti. Kaiken huippu oli vielä se kipulääkkeiden pihistely vaikka anopin tilanne oli ihan hirveä. Syövänhoito on meillä kyllä luokattoman huonoa, sen kertoo tilastotkin.
Saahan sitä toivoa, mutta ainakaan tällä hallituskaudella eutanasialakialoite ei etene eduskunnassa, siitä pitävät huolen persut ja kristilliset.
Eutanasiaa ei Suomessa tule. Tappajahoitajakin pian vapautuu vankilasta. Saksassa lääkäri tuomittiin tekemistään eutanasioista. 15 kpl selvinnyt, lisää etsitään.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on purkillinen trisyklistä masennuslääkettä tätä tilannetta varten.
Älä kuvittele että se riittää.
Vierailija kirjoitti:
Minulla taitaa aika levinnyt syöpä jo olla. Verikokeissa viime vuonna epäiltiin, ja uusiin tutkimuksiin en enää mennyt.
Liikuntarajoitteeni vuoksi kävelen tosi huonosti ja vain hyvin lyhyitä matkoja. Asun yksin, enkä tunne ketään, joka auttaisi tai muutenkaan olisi seurana pahojen aikojen tullessa. Elän toimeentulotuella, eikä minulla siis ole varaa lähteä ulkomaille hoidattamaan asiaa kuntoon. Minulla ei ole varaa ajella taksilla ja muutenkaan pyöriä hoitotoimenpiteissä pitkin hyvinvointialuetta.
Toivon, että maallikonkin tiedoilla selviä oireita alkaa tulla vasta loppusyksyn pakkasilla. Asun hyvin lähellä suuria metsäalueita, joten pystynen hoippumaan jonnekin kuusen juurelle nukkumaan, eikä aamulla enää ole huolia.
Jännittävä tarina. Voi kun tuntisin sinut. Etkö voi antaa osoitetta? Voisin antaa ainakin henkistä tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni sairasti 12 v syöpää, suostui vain kipulääkitykseen. Lopulta kuolema korjasi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sen eutanasian voi tehdä itsekin jos pokkaa on. Muovipussi päähän ja jesarilla tiukaksi ja muutama minuutti niin menee eka taju ja sitten henki.
Se ei ole eutanasia vaan itsemurha.
Turhaa hienostella. Olen itsekin ajatellut kerätä riittävästi pillereitä. Niitähän nyt on joka paikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on parantumaton syöpä. Syön lääkettä, joka pitää sen toistaiseksi kurissa. Pystyn käymään normaalisti töissä ja elämään muutenkin tavallisesti.
Ei tommosta saisi syöväksi edes sanoa, jos töissä olet jne. Sinä olet reipas kansalainen, joka ei lannistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehokkaalla liikunnalla joka nostaa verenpainetta ja sykettä voimakkaasti on todettu olevan sama teho kuin sytostaateilla.
Tiedätkö kun syöpäpotilailla varsin usein veriarvot sakkaavat ja esim. hemoglobiini laskee niin alas ettei ihminen yksinkertaisesti jaksa mitään liikuntaa, pelkät arkiaskareetkin käyvät jo voimille.
Tämä on yleinen käsitys. Todellisuudessa monet nuoret syöpäpotilaat harrastavat liikuntaa läpi hoitojen. Usein heti tiputuksen jälkeen olo on hetken kehno, mutta monet kykenevät ihan normaaliin eloon ns. hyvillä viikoilla. Kyllä tason 80-90 hemoglobiineillakin kävelyllä jaksaa käydä, kokemusta on. Jos hoitojen aikana ei liiku ollenkaan, ongelmat ovat taattu.
Niin. Tämähän tosiaan riippuu mm. täysin potilaan iästä, mikä syöpä kyseessä, mikä lääke käytössä, mikä hoitovaihe ja millainen hoitovaste on. Joku toinen potilas jaksaa porskuttaa, joku toinen ei ja sillä mennään.
Kai se vähän kotiasioistakin riippuu. Jos on hyvä partneri , on eri asia kuin elää jonkin riitelevän toisen sairaan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ON HELVETIN HELPPO SPEKULOIDA, jos ei itse sairasta syöpää!!!
Isälläni ole luustoon levinnyt syöpä. Ollut jo pari vuotta. Hän on pystynyt matkustelemaan ja elämään normaalia elämää. Nyt juuri, tätä kirjoittaessani, isäni itkee, koska pelkää, että hänen syöpälääkkeitään ei enää korvata. Tämä tarkoittaa sitä, että tämä yhteiskunta tappaa hänet.
Siinä olisi melkoinen kiitos tältä maalta miehelle, joka on tehnyt koko ikänsä töitä 16 - vuotiaasta lähtien ja kasvattanut 2 omaa lasta ja 2 sijaislasta.
Tämä jatkuvien uhkakuvien levittely onkin kauheaa. Lääkärin muka antavat aikaa tai ovat antamatta. Tuossa ammatissa voi toteuttaa sairasta mieltään. Kiva miettiä, annanko sille kaksi vai kolme kuukautta aikaa,mutta se piru pyytääkin viittä. Mitä nyt.
Täytyy vain luottaa siihen,että ihmiset pääosin ovat terveitä ja tahtovat hyvää.
Uhkailut voisi lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvinkin olla että en ottaisi vaan saattaisin lähteä omaehtoisesti. Se voi tulla kysymykseen jo kun vaan vanhenen ja rapistun tarpeeksi. Olen aina ajatellut että se on mentävä sitten kun ei pysty elämään semmoista normaalia itsenäistä elämää mitä haluan elää. Sitähän ei toki tiedä mitä aiheesta ajattelee sitten kun on tilanne oikeasti päällä ja pitää valita.
Ongelma tuossa on se, että kun henkinen raja tulee vastaan, ruumiin pitää vielä pystyä toimimaan sen viimeisen kerran. Keinot ovat vähissä, kun ei pysty enää poistumaan sairaalan sängystä.
Menemättä yksityiskohtiin voin kertoa, että sairaalasängystä poispääsemättömyys ei estä omalla kohdallani suunnitelmani toteuttamista sitten, kun on sen aika.
Loistava uhkaus. Tämä on kuin lukisi jännityskertomusta. Harva todella tietää mikä on oikea tilanne kun se syöpä tulee. Ehkähelpottaa oloa kun saa näin keskustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvinkin olla että en ottaisi vaan saattaisin lähteä omaehtoisesti. Se voi tulla kysymykseen jo kun vaan vanhenen ja rapistun tarpeeksi. Olen aina ajatellut että se on mentävä sitten kun ei pysty elämään semmoista normaalia itsenäistä elämää mitä haluan elää. Sitähän ei toki tiedä mitä aiheesta ajattelee sitten kun on tilanne oikeasti päällä ja pitää valita.
Ongelma tuossa on se, että kun henkinen raja tulee vastaan, ruumiin pitää vielä pystyä toimimaan sen viimeisen kerran. Keinot ovat vähissä, kun ei pysty enää poistumaan sairaalan sängystä.
Siksi ajatuksena onkin toimia silloin kun on vielä kaukana sairaalasängystä mutta hiipuva alamäki on riittävästi menossa. Keinojahan on sinänsä semmoisiakin jotka eivät vaadi fysiikalta juuri muuta kuin kyvyn kävelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on purkillinen trisyklistä masennuslääkettä tätä tilannetta varten.
Minulla on purkillinen paracetamolia ja pullo 60% juomaa. Haluan lähteä ajoissa, en jäädä sairaalaan kitumaan.
Kai sä tiedätkin että parasetamolimyrkytyksen oireet alkavat vasta parin vuorokauden kuluttua yliannoksen ottamisesta jolloin maksa on todennäköisesti ehtinyt jo vaurioitua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen tehnyt hoitotahdon. Jos sairastun/ vammaudun niin että paranemisesta ei ole toivoa vaan jään vihanneksen asteelle niin kaikki hoidot pitää lopettaa.
Jos dementoidun niin elämää ylläpitävää hoitoa ei saa antaa.
Jos nyt 7kymppisenä sairastuisin syöpään niin ehkä ottaisin selvää miten hoito tehoaisi ja miten pitkään.
Mitään rankkoja kuureja en ottaisi vastaan vaan antaisin kuoleman tulla. Toivottavasti kipuja lääkittäisiin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla taitaa aika levinnyt syöpä jo olla. Verikokeissa viime vuonna epäiltiin, ja uusiin tutkimuksiin en enää mennyt.
Liikuntarajoitteeni vuoksi kävelen tosi huonosti ja vain hyvin lyhyitä matkoja. Asun yksin, enkä tunne ketään, joka auttaisi tai muutenkaan olisi seurana pahojen aikojen tullessa. Elän toimeentulotuella, eikä minulla siis ole varaa lähteä ulkomaille hoidattamaan asiaa kuntoon. Minulla ei ole varaa ajella taksilla ja muutenkaan pyöriä hoitotoimenpiteissä pitkin hyvinvointialuetta.
Toivon, että maallikonkin tiedoilla selviä oireita alkaa tulla vasta loppusyksyn pakkasilla. Asun hyvin lähellä suuria metsäalueita, joten pystynen hoippumaan jonnekin kuusen juurelle nukkumaan, eikä aamulla enää ole huolia.
Jännittävä tarina. Voi kun tuntisin sinut. Etkö voi antaa osoitetta? Voisin antaa ainakin henkistä tukea.
Näitähän riittää.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/3be191ed-8e29-47ce-ae9b-0d9c5a677284
Jos se ei maksa MULLE mitään, vaan sen aiheuttama ole maksaa joka sentti ! Ja mul on sellainen JO !!!!!!!!!!! Ei itse aiheutettu. Enkä saa mitään hoitoja. Sen pitää olla tasan ilmaista uhrille, mut tekijä/t joutuvat maksamaan joka sentin.
Ivermectiniä tilaisin ja käyttäisin hoitojen ohella. Auttaa moniin syöpiin, jopa levinneeseen.
Kanadassa ehdotetaan mieluummin potilaalle eutanasiaa kuin, että saisi kokeilla matolääkettä. Maailma on menossa kamalaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on parantumaton syöpä. Syön lääkettä, joka pitää sen toistaiseksi kurissa. Pystyn käymään normaalisti töissä ja elämään muutenkin tavallisesti.
Ei tommosta saisi syöväksi edes sanoa, jos töissä olet jne. Sinä olet reipas kansalainen, joka ei lannistu.
Sinähän et sitä määrittele. Sinä et myöskään määrittele toisen ihmisen puolesta miltä syöpä tuntuu, mitä syöpäpotilas saa tehdä tai miltä hänen kuuluu näyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sen eutanasian voi tehdä itsekin jos pokkaa on. Muovipussi päähän ja jesarilla tiukaksi ja muutama minuutti niin menee eka taju ja sitten henki.
Se ei ole eutanasia vaan itsemurha.
Turhaa hienostella. Olen itsekin ajatellut kerätä riittävästi pillereitä. Niitähän nyt on joka paikassa.
Oikeiden termien käyttäminen ei ole hienostelua.
Pillereitä on joka paikassa, mutta et voi koskaan olla varma onko niitä tarpeeksi.
Minulla on purkillinen paracetamolia ja pullo 60% juomaa. Haluan lähteä ajoissa, en jäädä sairaalaan kitumaan.