Lue keskustelun säännöt.
Ottaisitko hoitoja vastaan jos saisit levinneen syövän ?
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvinkin olla että en ottaisi vaan saattaisin lähteä omaehtoisesti. Se voi tulla kysymykseen jo kun vaan vanhenen ja rapistun tarpeeksi. Olen aina ajatellut että se on mentävä sitten kun ei pysty elämään semmoista normaalia itsenäistä elämää mitä haluan elää. Sitähän ei toki tiedä mitä aiheesta ajattelee sitten kun on tilanne oikeasti päällä ja pitää valita.
Ongelma tuossa on se, että kun henkinen raja tulee vastaan, ruumiin pitää vielä pystyä toimimaan sen viimeisen kerran. Keinot ovat vähissä, kun ei pysty enää poistumaan sairaalan sängystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheiselläni oli levynnyt syöpä, jota ei voinut leikata. Lääkärit arvioivat, että aikaa on muutamia kk ja sanoivat, että systostaatit pidentävät ehkä muutaman kk elinaikaa, mutta elämänlaatu on heikko eli eivät varsinaisesti suositelleet. Läheiseni kuitenkin otti sytostaatit yllätyksekseni ja ne ne poistivat hetkellisesti jopa etäpesäkkeet ja hän sai 2 vuotta lisäaikaa.
Otan ysimillisen " buranan" Smith & Wesson Magnumistani heti kun sukulaiset rajattu ulos testamentistani. Niille kummittelen...
Riippuu mikä syöpätyyppi kyseessä ja millainen on ennuste.
ON HELVETIN HELPPO SPEKULOIDA, jos ei itse sairasta syöpää!!!
Isälläni ole luustoon levinnyt syöpä. Ollut jo pari vuotta. Hän on pystynyt matkustelemaan ja elämään normaalia elämää. Nyt juuri, tätä kirjoittaessani, isäni itkee, koska pelkää, että hänen syöpälääkkeitään ei enää korvata. Tämä tarkoittaa sitä, että tämä yhteiskunta tappaa hänet.
Siinä olisi melkoinen kiitos tältä maalta miehelle, joka on tehnyt koko ikänsä töitä 16 - vuotiaasta lähtien ja kasvattanut 2 omaa lasta ja 2 sijaislasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En, vaan vaihtaisin ruokavaliota alkaline dieettiin ilman hiilareita ja keskittyisin lukemaan paranemistarinoita, jotka toimivat kuin rukous.
Sano vielä, että voitat niillä taistelun syöpää vastaan, niin viestisi sisältö on täydellinen.
En, koska elämänlaatuni on jo ennestään sillä tasolla, että olen vain elossa mutta en elä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Levinnyt syöpä saadaan siten, että lääkärit kieltäytyvät hoitamasta alkuvaiheen syöpää selittäen sitä stressiksi tms. Ei kukaan saa levinnyttä syöpää tuosta vain, oireita ja kipuja on ollut pitkään, mutta julkinen terveydenhuolto ei ole suostunuthoitoja aloittamaan, koska hoitojonoja ei saa tulla eikä syöpä ole päiväkirurgiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitatko oireiden mukaista hoitoa, joka tarkoittaa saattohoitoa? Ottaisin kivunlievityksen, kieltäytyisin nesteytyksestä, ravinnosta ja elvytyksestä (DNR).
IV-nesteytyksestä ei erikseen tarvitse kieltäytyä, kun sitä ei saattohoidossa muutenkaan anneta. Ilman juomaa ja ruokaa ei potilasta voida jättää vaikka hän sitä toivoisi. Oma valinta tietysti on meneekö ruoka ja juoma suuhun.
Ei ketään enää pakolla syötetä eikä juoteta etenkään saattohoidossa. Tarjotaan toki, mutta sellaista pakkosyöttämistä, mitä ennen tehtiin esim pillipullon kanssa, ei toivoakseni enää tapahdu. Aloitin hoitotyössä 1980-luvulla, ja silloin jouduin itsekin lusikoimaan lähes kuolleelle makaronivellin, jonka hän valutti rinnuksilleen. Silloin ei pikkuhoitajan auttanut sanoa, ettei potilas halunnut syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvinkin olla että en ottaisi vaan saattaisin lähteä omaehtoisesti. Se voi tulla kysymykseen jo kun vaan vanhenen ja rapistun tarpeeksi. Olen aina ajatellut että se on mentävä sitten kun ei pysty elämään semmoista normaalia itsenäistä elämää mitä haluan elää. Sitähän ei toki tiedä mitä aiheesta ajattelee sitten kun on tilanne oikeasti päällä ja pitää valita.
Ongelma tuossa on se, että kun henkinen raja tulee vastaan, ruumiin pitää vielä pystyä toimimaan sen viimeisen kerran. Keinot ovat vähissä, kun ei pysty enää poistumaan sairaalan sängystä.
Menemättä yksityiskohtiin voin kertoa, että sairaalasängystä poispääsemättömyys ei estä omalla kohdallani suunnitelmani toteuttamista sitten, kun on sen aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sen eutanasian voi tehdä itsekin jos pokkaa on. Muovipussi päähän ja jesarilla tiukaksi ja muutama minuutti niin menee eka taju ja sitten henki.
Se ei ole eutanasia vaan itsemurha.
Eikös eutanasia ole sitten... murha?
Synonyymi avustetulle kuolemalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvinkin olla että en ottaisi vaan saattaisin lähteä omaehtoisesti. Se voi tulla kysymykseen jo kun vaan vanhenen ja rapistun tarpeeksi. Olen aina ajatellut että se on mentävä sitten kun ei pysty elämään semmoista normaalia itsenäistä elämää mitä haluan elää. Sitähän ei toki tiedä mitä aiheesta ajattelee sitten kun on tilanne oikeasti päällä ja pitää valita.
Ongelma tuossa on se, että kun henkinen raja tulee vastaan, ruumiin pitää vielä pystyä toimimaan sen viimeisen kerran. Keinot ovat vähissä, kun ei pysty enää poistumaan sairaalan sängystä.
Menemättä yksityiskohtiin voin kertoa, että sairaalasängystä poispääsemättömyys ei estä omalla kohdallani suunnitelmani toteuttamista sitten, kun on sen aika.
Sen minäkin haluaisin nähdä. Enkä haluaisi. Voithan kieltäytyä myös sairaalahoidosta.
En tiedä mitä siinä tilanteessa tekisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla taitaa aika levinnyt syöpä jo olla. Verikokeissa viime vuonna epäiltiin, ja uusiin tutkimuksiin en enää mennyt.
Liikuntarajoitteeni vuoksi kävelen tosi huonosti ja vain hyvin lyhyitä matkoja. Asun yksin, enkä tunne ketään, joka auttaisi tai muutenkaan olisi seurana pahojen aikojen tullessa. Elän toimeentulotuella, eikä minulla siis ole varaa lähteä ulkomaille hoidattamaan asiaa kuntoon. Minulla ei ole varaa ajella taksilla ja muutenkaan pyöriä hoitotoimenpiteissä pitkin hyvinvointialuetta.
Toivon, että maallikonkin tiedoilla selviä oireita alkaa tulla vasta loppusyksyn pakkasilla. Asun hyvin lähellä suuria metsäalueita, joten pystynen hoippumaan jonnekin kuusen juurelle nukkumaan, eikä aamulla enää ole huolia.
Voihan se olla, että jos olisit mennyt vielä tutkimuksiin, niin sinut olisi todettu terveeksi tai olisit jo ehkä kuollut. Nyt voit tavallaan päättää itse, mikä tilanteesi on. Kokeile keskittyä huumoriin ja uskoa ihmeparantumiseen, tai että se oli alunperinkin väärä hälytys.
Kokeile hyödyntää autofagiaa edistäviä juttuja sekä estää verisuonten kasvua, en muista sitä termiä. Tsekkaa vaikka YouTubesta diary of a ceo -kanava, siellä ainakin on ollut näistä. 10 vuoden päästä, jos tämä palsta vielä on olemassa, tulet sitten kertomaan, että olet vieläkin hengissä.
Läheiseni kuoli syöpään tai hoitoihin tai niiden yhdistelmään. Ei ollut hääviä se. Itse vältän tutkimuksia niin pitkään kuin mahdollista ja toimin ylläkuvatulla tavalla. Kehossa on parannusmekanismit olemassa. Niitä pitää vain käyttää. Lääketiede ei halua parantaa syöpää, vaan pitää potilaat hengissä, mutta sairaina.
Äläkä käännä mahdollista vihaa ja katkeruutta sisääsi, vaan opettele ilmaisemaan se. Syöpä on usein kilttien ja passiivisten tauti. Liikunta on parhaita keinoja ehkäistä syöpää. Happi tap paa syöpäsolut ja vaikutus tulee sitä kautta. Olemme omillamme muutenkin, yhteiskunta rapistuu koko ajan. On aika kaivaa esille luonnolliset keinot terveenä pysymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon eutanasian laillistusta, jottei ikinä tarvitsisi kohdata kivuliasta loppua. Riitti kun seurasi ihanan anopin karmeaa loppua - kauttaaltaan levinnyt syöpä, ns emokasvain keuhkoissa ja rikkoi kasvaessaan kylkiluita tieltään. Ei muuten unohdu tässä elämässä ne tuskan ilmeet joita oli läheisen kasvoilla. Lemmikit saavat onneksi arvokkaan lähdön kun selvästi loppu lähenee, mutta ihmiset kärsivät loppuun asti. Kaiken huippu oli vielä se kipulääkkeiden pihistely vaikka anopin tilanne oli ihan hirveä. Syövänhoito on meillä kyllä luokattoman huonoa, sen kertoo tilastotkin.
Joo, katos kun ne lääkärit pelkää että tulee riippuvaiseks morfiinijohdannaisista.
Isäni ei saanut 98-vuotiaana diapamia ahdistukseen, koska lääkäri pelkäsi maksan pettävän. Sen sijaan hänelle annettiin psykoosilääkettä viime hetkellä puhjenneen dementian pakko-poireisiin, joihin se ei edes auttanut. Mies oli pihalla kuin lumiukko monta kuukautta, ennen kuin saimme lääkkeen pois. On vaarallista ja epäeettistä antaa psykoosilääkkeitä ihmiselle, joka ei pysty enää viestimään sen vaikutuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, lähtisin eutanasiaklinikalle, jotta olisin vielä tolkuissani oman elämäni päättämisestä.
Ei sinne noin vain lähdetä.
Ei sinne junaradalle ole vaikea mennä. Muistakaa, juna ei väistä
Vierailija kirjoitti:
ON HELVETIN HELPPO SPEKULOIDA, jos ei itse sairasta syöpää!!!
Isälläni ole luustoon levinnyt syöpä. Ollut jo pari vuotta. Hän on pystynyt matkustelemaan ja elämään normaalia elämää. Nyt juuri, tätä kirjoittaessani, isäni itkee, koska pelkää, että hänen syöpälääkkeitään ei enää korvata. Tämä tarkoittaa sitä, että tämä yhteiskunta tappaa hänet.
Siinä olisi melkoinen kiitos tältä maalta miehelle, joka on tehnyt koko ikänsä töitä 16 - vuotiaasta lähtien ja kasvattanut 2 omaa lasta ja 2 sijaislasta.
Pelkkä mies, ei mitään väliä. Nainen hoidettaisiin kuntoon 😘😂
Vierailija kirjoitti:
Otan ysimillisen " buranan" Smith & Wesson Magnumistani heti kun sukulaiset rajattu ulos testamentistani. Niille kummittelen...
Jos haluat rajata sukulaiset testamentista, niin miksi odotat jotain kuvitteellista skenaariota. Saatat kuolla koska tahansa.
Voi hyvinkin olla että en ottaisi vaan saattaisin lähteä omaehtoisesti. Se voi tulla kysymykseen jo kun vaan vanhenen ja rapistun tarpeeksi. Olen aina ajatellut että se on mentävä sitten kun ei pysty elämään semmoista normaalia itsenäistä elämää mitä haluan elää. Sitähän ei toki tiedä mitä aiheesta ajattelee sitten kun on tilanne oikeasti päällä ja pitää valita.