Ai kun kamalaa =( Tunsin jo aiemmin huonoa omaatuntoa siitä että syksyllä 1,5-vuotiaani menee päivähoitoon (pph).

Meillä esikoinen meni ryhmikseen 1v4kk iässä ja nyt tämä toinen lapsi aloittaa päiväkodissa 1v3kk iässä.



Kun päätöksen on tehnyt, niin sitä on turha enää stressata tai puolustella, vatvoa tai kauhistella. Teidän lapsi menee syksyllä hoitoon, siinä se. Ja hyvin tulee pärjäämään, ihan varmasti.

Selvästikään ei ole varaa siihen. Tai sitten olisi pitänyt jättää lapset tekemättä ja maksaa velat pois.



Juuri tuosta syystä me emme ole ostaneet asuntoa, kun lapset ovat pieniä. Ettei tule pakkorakoa tehdä päätöksiä, joidenka kanssa emme voisi elää.



Mutta ihan totta, ei lapsen laittaminen tuossa iässä päivähoitoon ole mikään katastrofi. Muista varata muutama viikko aikaa totutteluun, että menet mukana sinne hoitoon. Lyhyet päivät ja teet itse lyhennettyä työviikkoa maks. 30 tuntia. Luulisi senkin rahan jo riittävän ja lisäksi saa sen osittaisen kotihoidon tuen n. 80 euroa. Verotuksen kanssa usein menee plus miinus nolla kokoaikaisuuteen.



Mulla on menossa syksyllä myös samanikäinen osa-aikahoitoon ison siskonsa kanssa. Mulla on varaa valita, jos eivät viihdy tai sopeudu, niin otan takaisin kotihoitoon tai ovat mummolla hoidossa.

Jos ei alle 3-vuotiaan hoitoonlaittaminen yhtään mietitytä, vaikka sen tietää olevan huonompi vaihtoehto, niin pistää kyllä mietityttämään välittääkö äiti lapsestaan ollenkaan...



Tsemppiä ap, kyllä lapsesi varmasti selviää! Ja voit kompensoida tilannetta varmasti omalla toiminnallasi.

On muuten ihan höpönlöpöä, että noin pieni ei kaipaisi kavereita. Meidän lapsi on ainakin niin kauan kun on puhua osannut, puhunut jatkuvasti hoitokavereistaan ja selvästi kaipaa heitä lomilla.

[/quote]

Eli ole hyvillä mielin vaan. Hyvin menee :).

Turhaan tunnet syyllisyyttä. Pienet sopeutuu paremmin kuin isot.

Älä hyvä ihminen lue, jos noin ahdistut! Kyllä lapselle on kamalampiakin kohtaloita kuin joutua päivähoitoon. Mutta rajansa sitä on kituuttamisellakin. Koettakaa nyt järjestää työaikanne niin, että lapsen ei tartte tehdä pitkää päivää. Järki käteen!



Nimimerkillä eräs, joka piti kotona kolmevuotiaaksi.

Itse olen yh ja oli todella pakko mennä töihin kun muksu täytti vuoden. Ok, olisin voinut elää sossun rahoilla mutta halusin elää niinkuin on ennenkin eletty eli ei tarvitse laskea joka penniä ja tehdä kaikkea kivaa. Muksulla on mennyt hoidossa hyvin ja nyt on 3 v ja vuoropäiväkodissa jossa on jopa öitäkin välillä. Minusta oli kiva mennä töihin ja saada aikuiskontakteja ja lapsikin haluaa välillä päiväkotiin. Jos meillä on esim. 4 päivää vapaata peräkkäin hän alkaa jo kolmen päivän jälkeen kysellä kavereitaan päiväkodissa.



Yksi ystäväni laitettiin hoitoon kun hän oli 3 kk ja ihan normaali aikuinen hän on:). Toiset lapset sopeutuu hyvin ja on ns päiväkotilapsia ja toiset ei sopeudu koskaan vaikka laitettaisiin vasta 5 vuotiaana hoitoon.

Päivät istuvat av: lla ja huutavat lapsilleen. Puistossa käyvät kun huvittaa ja lapset istuu päivät pitkät töllön ääressä.

Okei, ehkä mulla on sitten keskimääräistä toimeliaampi muksu, joka kyllä järjestää ihan itse itselleen virikkeitä :). Toki puuhailen sen kanssa kaikenlaista, tiskaus esim. on lapsen mielipuuhaa. Mutta ei meillä kyllä istuta joka aamu klo 9.15 askartelemaan tai viriköitsemään millään muullakaan tavalla. Mammakerhoissa ja seurakunnan kerhossa käydään.

hänellä on niin taitava ja pätevä äiti, että tällä ON töitä. En nimittäin usko, että suurella osalla noista 3-v. kotihoidossa fanaatikoista oikeasti olisi mitään vaihtoehtoa kotonaololleen.



Meillä lapsi aloitti vuoden ikäisenä osa-aikaisena ja 1,5 v. kokoaikaisena pph:lla. Yhtä ainutta päivää en ole katunut. Pienihän tuo oli, mutta meillä ainakin hoitopäivä jää lyhyeksi eli ei ole koko valveillaoloa todellakaan vieraalla hoidossa.



On muuten ihan höpönlöpöä, että noin pieni ei kaipaisi kavereita. Meidän lapsi on ainakin niin kauan kun on puhua osannut, puhunut jatkuvasti hoitokavereistaan ja selvästi kaipaa heitä lomilla.