Viimeiset viikot toisen lapsen odotusta.
Miten ihmeessä olette selvinneet? :(
Esikoinen menevä 2-vuotias, ja itse kärsin jatkuvista supisteluista, sekä häpyliitos repesi jo vrv22. :(
Liikkuminen on siis äärimmäisen kivuliasta (liikun silti kun pakko on).
Miten ihmeessä muut selviävät lastensa kanssa loppuun asti? Tai siis onhan minunkin pakko selvitä, mutta monien itkujen takana se on. :(
Kunpa tämä raskaus olisi ollut yhtä helppo kuin esikoisen odotus (tai edes lähes yhtä helppo. kyllähän nup supistelut vielä kestäisi.), esikoista odottaessa minulla ei ollut MITÄÄN oireita, kipuja, supisteluja tms. ennen kuin synnytys käynnistyi. Siihen asti sain remontoida asuntoamme rauhassa, tehdä pitkiä reippaita kävelylenkkejä ja tietenkin piti tehdä vielä yksi suursiivous ennen vauvan tuloa, kun aikaa vain oli. ;)
Ei saisi valittaa, kun olemme kuitenkin saaneet (odotamme) tätä toista lasta. Maailman upein asiahan se on, enkä vaihtaisi tätä odotusta mistään hinnasta pois.
Tuntuu vain niin rankalta kipujen takia, kun mitään ei pysty tekemään, niin tuntee huonoa omaatuntoa jo esikoisen takia. :(
Vielä pari viikkoa kun hermot kestäisi tätä, niin sitten (toivon mukaan) lapsi alkaisi syntymään!
Kommentit (9)
pääsi jo liitos repeämään. :( Liitoskivuistahan sekin alkoi.
Nyt niihin tehoaa vain todella vahvat särkylääkkeet, joita en syö kuin hätätapauksessa. (kun eivät ne sitä paranna.)
Melkein ainoa lääke tähän vaivaan on se, etten liikkuisi ollenkaan. Ja silloin ei olisi kipujakaan.
Mutta pakkohan sitä on liikkua edes ne pakolliset jutut päivän aikana (lapsen kanssa).
ap
Tosin katsottiin Fröbelin Palikoita, joita lapsi lauloi ja leikki mukana, joten ei ihan passivoitunut tv:n ääreen. Sit mä luin paljon lapselle tehtiin sängyllä ja lattialla palapelejä jne rauhallisia leikkejä yritin olla läsnä vaikka vaan makaamalla lattialla ja leikittämällä lasta siinä.
Nimen omaan, kaikkien tulisi TEHDÄ vain se yksi lapsi, jottei joutuisi odotusaikana kärsimään (ihan vain varmuuden vuoksi). Kun se riski kuitenkin on.
Tai sitten toinen lapsi saattaa syntyä liian ajoissa, tai äiti joutua odotusaikana sairaalaan, tai mitä jos toinen lapsi onkin sairas syntyessään ja joutuu jäämään sairaalaan hoitoon jne... Tai entäpä jos äidille tapahtuu jotain.
Eli ihan oikeassa olet, kannattaa TEHDÄ vain se yksi lapsi, niin riskit pienenevät.
...XD...
ap
Noihin kipuihin aittoi myös lämpimät suihkut, laiton lapselle ammeen ja itse istuin suihkussa. Onneksi oli kiinteä vesimaksu...
Olisiko ap:n pitänyt mahdollisesti kyetä ennustamaan, että tästä raskaudesta tulee vaikea? Sinäkö pystyt näkemään tulevaisuuteen ja ennakoimaan tulevat voimavarasi täsmälleen?
Kaltaisesi ovat juuri tällaisten nimettömien keskustelupalstojen paskinta antia.
Mä olen ollut samanlainen huono äiti kohta viimeiset 20 viikkoa. ;)
Meillä hiulaa tv:stä taas Ti-ti Nallet, joten päivät on yhtä laulamista ja tanssimista. :) Ja kirjat ovat kovassa käytössä.
ap
Kyllä vain, aamut alkaa aina pitkällä suihkulla (kauhulla odotan tasauslaskua syksyllä), ja joka ilta olemme käyneet sitten miehen kanssa ihan kahdestaan saunassa, niin ei ole niin kovia kipuja kun käy nukkumaan. (Sähkölaskut hipovat pilviä...)
Ihan harmittaa kun ulkona niin uskomattoman ihana sää, eikä sinne uskalla lähteä; tuo 2-vuotias kun ei vielä kovin hyvin tottele, ja kun lähtee juoksemaan (vaikka tielle päin), niin perään en pääse kuin max. etanavauhtia. :(
Onneksi mies oli pikkuisen kanssa koko aamun ulkona ennen kuin lähti töihin. Mutta miehen seuraava vapaapäivä onkin sitten vasta viikon päästä... :(
ap
Meillä onneksi piti ratasajeluista. itse laahustin lenkkejä ja lapsi nautti maisemista.
Minäkin olen joinain päivinä ollut lähes liikuntakyvytön, mikä tosiaan ei vilkkaan taaperon kanssa tule kysymykseen. Nyt olen käynyt neljä kertaa hoidossa ja koen kyllä saaneeni apua.