Avioliitto on juridisesti vankila

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto on kuin yritys: jos molemmat eivät puhalla yhteen hiileen, liitto hajoaa ja joutuu ongelmiin. 

Avoliitto ei eroa tästä mitenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Avioliiton alussa lapsitoiveista tai niiden puuttumisesta pitäisi tehdä kirjallinen sopimus. Havaintojeni mukaan nämä aiheuttavat aivan suunnattomasti eripuraa  pariskunnilla. Myöskin biologinen kello tikittää nopeasti, joten aikataulukin olisi hyvä tehdä.

Mitä sellaisella sopimuksella olisi merkitystä? Minulle ex valehteli ummet ja lammet; halusi ison perheen, ottaisi hoitovastuuta ja läpäläpä. Olisi petoksessaan varmaan allekirjoittanut jonkun sopparinkin, jos olisi pitänyt.

Ei sitten halunnutkaan lapsia tai suostuisi ehkä 1-2, jos minä halusin. Oikeasti halusi itse olla vauva, johon vaimo kaataa kaiken energiansa. Oli kateellinen lapsille, koska saivat huomioni. Ero tuli, mitähän sillä sopparilla olisi tehnyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliiton alussa lapsitoiveista tai niiden puuttumisesta pitäisi tehdä kirjallinen sopimus. Havaintojeni mukaan nämä aiheuttavat aivan suunnattomasti eripuraa  pariskunnilla. Myöskin biologinen kello tikittää nopeasti, joten aikataulukin olisi hyvä tehdä.

Mitä se kirjallinen sopimus ratkaisisi? Jos toinen muuttaa mielensä, eikä haluakaan, niin ei sellaista voi pakottaa.

Jos se olisi lain mukaan sitova, niin vältyttäisiin paljolta. Ennen lapset olivat perusasetus avioliitossa, ja syy koko proseduuriin.

Jotta se voisi olla sitova, pitäisi sitten olla joku keino pistää sopimus toimeen. Eli oletko sitä mieltä, että pakkohedelmöitetään? Entäs, jos ei siitä huolimatta onnistu? Tai sitten joku uhkasakko?

Ei nyt ihan terveeltä suhteelta kuulosta.

Vierailija kirjoitti:

Eipä yllätä, että täällä taas vastustetaan aloittajaa. Ottakaapa selvää. Kaikki menee hyvin niin kauan kun kaikki menee hyvin, mutta vaikeuksien tullessa voi ilmetä yllättäviä rajoitteita, jotka koskevvatmyös harkinta-aikaa.

Ei sinulta löydy ensimmäistäkään esimerkkiä. Siihen on hyvä syy.

Meillä on avioehto. Eli omistus ei ole yhteistä. Paitsi yhdessä hankittu ja maksettu asunto. Tietysti jos olisi oikein idiootti, voisi ryhtyä laskemaan pikkulusikoita. Riidanhan saa halutessaan aikaan ihan mistä vaan.

Ainakaan meidän avioehtomme ei poista elatusvelvollisuutta: välttämättömät menot maksetaan (teoriassa) tulojen suhteessa. Ja tällehän on ihan hyvä peruste. Mutta en nyt suurempaa loukkua avioliitossa sinänsä näe.

Esim. puolison itse ottamat velat ovat aivan sen omia velkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aijaa. Mitähän se rajoittaa?

Avioliitto on taloudellinen, juridinen yhteenliittymä, vähän kuin osakeyhtiö, jossa omistetaan kaikki 50/50. 

1. Sitä ei ole pakko solmia ja 

2. siitä pystyy eroamaan yksipuolisella ilmoituksella. 

 

1. Avioliitto on ilmeisessä ristiriidassa sekä perustuslain että ihmisoikeuksien kanssa.

2. Ihminen ei voi ihmisoikeussopimuksen mukaan sopimuksin luopua ihmisoikeuksistaan.

Tarkoitan tällä lähinnä sitä, että vaikka oikeus solmia avioliitto on ihmisoikeus, ei avioliitto saa perus-ja ihmisoikeuksia kunnioittavassa maassa vaikuttaa ihmisen asemaan yhteiskunnassa, kuten esim. yhdenvertaisuuteen lain edessä, kuten se nyt tekee. Tässä on vielä työsarkaa. Koska Suomessa avioliitto kuitenkin vaikuttaa ihmisen yhdenvertaisuuteen lain edessä, ovat kaikki avioliitot ihmisoikeuksien näkökulmasta mitättömiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliiton alussa lapsitoiveista tai niiden puuttumisesta pitäisi tehdä kirjallinen sopimus. Havaintojeni mukaan nämä aiheuttavat aivan suunnattomasti eripuraa  pariskunnilla. Myöskin biologinen kello tikittää nopeasti, joten aikataulukin olisi hyvä tehdä.

Mitä sellaisella sopimuksella olisi merkitystä? Minulle ex valehteli ummet ja lammet; halusi ison perheen, ottaisi hoitovastuuta ja läpäläpä. Olisi petoksessaan varmaan allekirjoittanut jonkun sopparinkin, jos olisi pitänyt.

Ei sitten halunnutkaan lapsia tai suostuisi ehkä 1-2, jos minä halusin. Oikeasti halusi itse olla vauva, johon vaimo kaataa kaiken energiansa. Oli kateellinen lapsille, koska saivat huomioni. Ero tuli, mitähän sillä sopparilla olisi tehnyt?

Sen sopparin pitäisikin olla lainvoimainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aijaa. Mitähän se rajoittaa?

Avioliitto on taloudellinen, juridinen yhteenliittymä, vähän kuin osakeyhtiö, jossa omistetaan kaikki 50/50. 

1. Sitä ei ole pakko solmia ja 

2. siitä pystyy eroamaan yksipuolisella ilmoituksella. 

Ei avioliitto vaikuta omistusoikeuksiin mitenkään, 50/50 omistus on ihan tuubaa.

Avuoeron sattuessa kyllä, mikäli ei ole avioehtoa.

Ei pidä paikkaansa. Kumpikin omistaa oman omaisuutensa ennen avioliittoa, sen aikana ja sen jälkeen. 

Varakkaampi antaa tasinkoa köyhemmälle, mutta ei se tarvitse olla omaisuutta vaan rahaa, vaikka velaksi otettua.

Vain se omaisuus on yhteistä 50/50, joka on molempien nimissä Trafin, Verohallinnon, Kennelliiton tai minkä tahansa rekisterin tai muun tiedon perusteella, jos omistusosuutta ei ole eritelty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aijaa. Mitähän se rajoittaa?

Avioliitto on taloudellinen, juridinen yhteenliittymä, vähän kuin osakeyhtiö, jossa omistetaan kaikki 50/50. 

1. Sitä ei ole pakko solmia ja 

2. siitä pystyy eroamaan yksipuolisella ilmoituksella. 

Ei avioliitto vaikuta omistusoikeuksiin mitenkään, 50/50 omistus on ihan tuubaa.

Vaan otapa ero. Erotessa tai kuollessa omaisuus ositetaan 50/50 ellei ole avioehtoa. Lisäksi avioliitossa kummallakin on oltava sama elintaso, tai se vähävaraisempi voi hakea käräjäoikeudessa elatusapua enemmän tienaavalta. Aika harvoin näitä caseja on, mutta aivan hyvin voi menestyä tuollainenkin kanne, koska toisen pitäminen köyhyydessä toisen reissatessa ympäri Eurooppaa viiniretkillä  on taloudellista väkivaltaa.

Pojuset, opiskelkaa lukemista ja sen jälkeen Suomen lakia. 

Myös avioehdon tulisi olla pakollinen. Joka  tuutista tuli romanttista hömppää, ja tällainen voi unohtua varsinkin nuoreltä rakastuneelta.

Vierailija kirjoitti:

Eipä yllätä, että täällä taas vastustetaan aloittajaa. Ottakaapa selvää. Kaikki menee hyvin niin kauan kun kaikki menee hyvin, mutta vaikeuksien tullessa voi ilmetä yllättäviä rajoitteita, jotka koskevvatmyös harkinta-aikaa.

Mikä siinä rajoittaa mitään

MIksihän ihmeessä naiset ei nykyään halua parisuhdetta :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä yllätä, että täällä taas vastustetaan aloittajaa. Ottakaapa selvää. Kaikki menee hyvin niin kauan kun kaikki menee hyvin, mutta vaikeuksien tullessa voi ilmetä yllättäviä rajoitteita, jotka koskevvatmyös harkinta-aikaa.

Mikä siinä rajoittaa mitään

Hedelmöityshoito ilman puolison lupaa on ainoa, joka tässä keskustelussa on tähän mennessä mainittu, joka mahdollisesti pitää paikkansa.

En pitäisi sitä erityisen merkittävänä rajoitteena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä yllätä, että täällä taas vastustetaan aloittajaa. Ottakaapa selvää. Kaikki menee hyvin niin kauan kun kaikki menee hyvin, mutta vaikeuksien tullessa voi ilmetä yllättäviä rajoitteita, jotka koskevvatmyös harkinta-aikaa.

Mikä siinä rajoittaa mitään

 

Hedelmöityshoito ilman puolison lupaa on ainoa, joka tässä keskustelussa on tähän mennessä mainittu, joka mahdollisesti pitää paikkansa.

En pitäisi sitä erityisen merkittävänä rajoitteena.

Ehkä se ei ole sitä sinulle, mutta jollekin muulle voi olla. Moni asia on tietysti paremmin jos on ymmärretty tehdä avioehto, mutta ilman tätä saattaa tulla kaikenlaista muutakin "pientä".

Kyllä näin on. Vanhanaikaista🤭

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aijaa. Mitähän se rajoittaa?

Avioliitto on taloudellinen, juridinen yhteenliittymä, vähän kuin osakeyhtiö, jossa omistetaan kaikki 50/50. 

1. Sitä ei ole pakko solmia ja 

2. siitä pystyy eroamaan yksipuolisella ilmoituksella. 

Ei avioliitto vaikuta omistusoikeuksiin mitenkään, 50/50 omistus on ihan tuubaa.

Saa olla tosiaan myös ihan omiakin omistuksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se rajottaa? 

Ei se oikeastaan pakota mihinkään, kuin se puolison elatusvelvollisuus. Lapsillekin on huoltovelvollinen vaikkei olisi avioliitossa. 

Ei sitäkään jos ei nyt ihan älyttömät varallisuuserot ole.ja toisella lapset ja rahaa ei ole

Neuvoni nuorille naisille. Miehellä ei ole varaa avioliittoon eikä perheen eikä hänestä ole kunnolliseksi isäksi jos hänellä ei ole kapasiteettiä suunnitella kanssasi treffejä ja viedä sinua treffeille. Jos mies onnistuu tässä vain suhteen alussa, mutta ei säännöllisesti se on jo osoitus siitä, että miehen kapasiteetti ei riitä parisuhteen vaalimiseen. Toki elämässä voi tulla inhimillisiä aikoja jolloin ei ymmärrettävästi pysty, mutta mies joka tekee vain minimin tulee melko varmasti olemaan sitä aina. Ei treffejä, esim ulkona käymistä yhdessä tai vaikka leffailtaa tai muuta vastaava koskaan on merkki siitä, että kapasiteettia ei ole enempään. Ja siihen kun laitetaan lapset vielä kuvioon, mitäpä luulet. Mies tulee olemaan todella pihi ja kontrolloimaan vaimon rahan käyttöä, esim ostaa itselleen uuden auton, isomman telkkarin tms. mutta vaimon harrastuksia ja tarpeita vähätellään. Mies tuo esille itseään miten hän on maksanut talon tai auton, mutta jos esim,. vaimona käyt ruoka ostoksilla sitä ei pidetä minään ja vähätellään. Tuollainen mies näyttää lapsille miten naisia ja äitiä kohtaan saa olla epäkunnioittava ja se näkyy lasten käytöksessä äitiä kohtaan. Mies alkaa tehdä päätöksiä yhdessä muiden kanssa heittäen sinut sivuun, myös lapsia koskevia päätöksiä tehden sinusta "kyvyttömän" tai leimaamalla sinut "mt potilaaksi" tai "hulluksi". Tämä on erittäin toimiva strategia ja viranomaiset eivät usko sinua äitinä vaan lähtevät siihen vallanhaluaan mukaan. Kukaan ei tule sinua oikeasti auttamaan tuossa tilanteessa, joten miettikää synnytättekö tällaiseen systeemin ja jos synnytätte niin katsokaa tarkaan se mies. Jos kuvittelet, että naiset auttavat sinua viroissa esim. sossut ja poliisit olet väärässä he vain sanovat kaikkeen että eivät ota kantaa. Eli yksin olet kaiken kanssa.