Eveliina järvinen ruli yllättäen raskaaksi ja muutti vanhemmilleen.

Nainen ollut siis 35 v...

Yllättäen raskaaksi ?

Onnittelut iloisen tapahtuman johdosta.

”En tiennyt tarvitsevani tätä kokemusta”

Eveliina Järvinen tuli yllättäen raskaaksi ja sai pian tietää, että jäisi lapsensa yksinhuoltajaksi. Silloin hänelle tuli ”oikeastaan heti” ajatus siitä, mitä hänen kannattaisi tehdä.

Eveliina Järvinen, 35, tuli raskaaksi suunnittelematta. Kun hän huomasi olevansa raskaana, hän tiesi haluavansa pitää lapsen. Olihan hän aina halunnut perheen.

Eveliinan mukaan hänen kumppaninsa ei ollut halukas perustamaan yhdessä perhettä. Eveliinaa se järkytti.

– Olin 34-vuotias saadessani tietää raskaudesta. Ajattelin, että tilaisuuteni oli nyt tässä. Ei tuntunut mahdolliselta jäädä odottamaan seuraavaa kertaa.

Eveliina on tehnyt aiemmin töitä lastensuojelualalla. Hän on nähnyt, miten äidit sinnittelevät ja yrittävät hoitaa kaiken ja pärjätä vaikeissa olosuhteissa.

– Kokemus on opettanut, että kun on todella uupunut, on vaikea edes pyytää apua. Kun tajusin jääväni yksinhuoltajaksi, ymmärsin, että minun oli pyydettävä apua jo ennen kuin tarvitsin sitä, Eveliina sanoo.

– Järkeilin, että tulevana yksinhuoltajana oli velvollisuuteni lastani kohtaan pitää itsestäni huolta.

Mieleenpainuva puhelu

Kyllä maailmaan aina lapsia mahtuu. Tule kotiin.

Isän puhelimessa lausumat sanat ovat jääneet lähtemättömästi Eveliinan mieleen.

Isä soitti tyttärelleen pian sen jälkeen, kun Eveliina oli kertonut äidilleen olevansa raskaana ja kasvattavansa lapsen yksinhuoltajana.

Heti uutisen kerrottuaan Eveliina oli kysynyt äidiltään, voisiko hän muuttaa Helsingistä takaisin vanhempiensa luo Kotkaan. Perhe on aina pitänyt tiiviisti yhtä, ja Eveliina tiesi voivansa tukeutua vanhempiinsa tiukassa paikassa. Odottamatta yksinhuoltajaksi tuleminen oli juuri sellainen.

– Tuli oikeastaan heti sellainen ajatus, että minun on nyt mentävä kotiin. Minulle lapsuudenkoti on edelleen se paikka, jonka miellän kaikista eniten kodikseni.

Eveliina oppi lastensuojelussa työskennellessään, että äkillinen muutos voi suistaa kenet tahansa raiteiltaan. Silloin yrittää usein sinnitellä omin voimin, vaikka läheiset auttaisivat mielellään.

Eveliina oppi lastensuojelussa työskennellessään, että äkillinen muutos voi suistaa kenet tahansa raiteiltaan. Silloin yrittää usein sinnitellä omin voimin, vaikka läheiset auttaisivat mielellään. Kuva: Juha Metso

Tervetuloa kotiin

Eveliina kertoo, että kun hän oli kantanut tavaransa pikkusiskonsa entiseen makuuhuoneeseen, kaikki tuntuivat ymmärtävän, että saman katon alla asui nyt kolme aikuista ihmistä.

Vanhemmat tiesivät, että Eveliinaa ei tarvinnut paapoa. Kukin hoitaisi omat hommansa ja osallistuisi parhaan kykynsä mukaan kotitalouden töihin.

Jälkikäteen ajateltuna olin täydessä selviytymismoodissa.

Eveliina ei juuri ehtinyt surra eroa ja ydinperhehaaveen menettämistä raskauden alkupuolella. Hänellä on päivätyönsä lisäksi valmennusalan yritys.

Työpäivät venyivät pitkiksi.

– Jälkikäteen ajateltuna olin täydessä selviytymismoodissa. Oli sellainen fiilis, että tästä on vaan mentävä läpi. Kaikki se suru, häpeä ja suuttumus jäivät kaiken muun taustalle.

Vanhempainvapaan alettua työkiireet loppuivat melkein yhdessä yössä. Eveliinalla oli yhtäkkiä aikaa ajatella asioita. Silloin pala nousi kurkkuun.

– Ajattelin, että miten ihmeessä näin kävi. Olin 34-vuotias, saamassa pian esikoiseni ja muuttamassa vanhemmilleni Helsingistä Kotkaan. Lähdin kotoa 16-vuotiaana ovet paukkuen, ja pian olisin niillä samoilla lenkkipoluilla lastenvaunujen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

”En tiennyt tarvitsevani tätä kokemusta”

Eveliina Järvinen tuli yllättäen raskaaksi ja sai pian tietää, että jäisi lapsensa yksinhuoltajaksi. Silloin hänelle tuli ”oikeastaan heti” ajatus siitä, mitä hänen kannattaisi tehdä.

 

 

Eveliina Järvinen, 35, tuli raskaaksi suunnittelematta. Kun hän huomasi olevansa raskaana, hän tiesi haluavansa pitää lapsen. Olihan hän aina halunnut perheen.

Eveliinan mukaan hänen kumppaninsa ei ollut halukas perustamaan yhdessä perhettä. Eveliinaa se järkytti.

– Olin 34-vuotias saadessani tietää raskaudesta. Ajattelin, että tilaisuuteni oli nyt tässä. Ei tuntunut mahdolliselta jäädä odottamaan seuraavaa kertaa.

Eveliina on tehnyt aiemmin töitä lastensuojelualalla. Hän on nähnyt, miten äidit sinnittelevät ja yrittävät hoitaa kaiken ja pärjätä vaikeissa olosuhteissa.

– Kokemus on opettanut, että kun on todella uupunut, on vaikea edes pyytää apua. Kun tajusin jääväni yksinhuoltajaksi, ymmärsin, että minun oli pyydettävä apua jo ennen kuin tarvitsin sitä, Eveliina sanoo.

– Järkeilin, että tulevana yksinhuoltajana oli velvollisuuteni lastani kohtaan pitää itsestäni huolta.

Mieleenpainuva puhelu

Kyllä maailmaan aina lapsia mahtuu. Tule kotiin.

Isän puhelimessa lausumat sanat ovat jääneet lähtemättömästi Eveliinan mieleen.

Isä soitti tyttärelleen pian sen jälkeen, kun Eveliina oli kertonut äidilleen olevansa raskaana ja kasvattavansa lapsen yksinhuoltajana.

Heti uutisen kerrottuaan Eveliina oli kysynyt äidiltään, voisiko hän muuttaa Helsingistä takaisin vanhempiensa luo Kotkaan. Perhe on aina pitänyt tiiviisti yhtä, ja Eveliina tiesi voivansa tukeutua vanhempiinsa tiukassa paikassa. Odottamatta yksinhuoltajaksi tuleminen oli juuri sellainen.

– Tuli oikeastaan heti sellainen ajatus, että minun on nyt mentävä kotiin. Minulle lapsuudenkoti on edelleen se paikka, jonka miellän kaikista eniten kodikseni.

Eveliina oppi lastensuojelussa työskennellessään, että äkillinen muutos voi suistaa kenet tahansa raiteiltaan. Silloin yrittää usein sinnitellä omin voimin, vaikka läheiset auttaisivat mielellään.

Eveliina oppi lastensuojelussa työskennellessään, että äkillinen muutos voi suistaa kenet tahansa raiteiltaan. Silloin yrittää usein sinnitellä omin voimin, vaikka läheiset auttaisivat mielellään. Kuva: Juha Metso

Tervetuloa kotiin

Eveliina kertoo, että kun hän oli kantanut tavaransa pikkusiskonsa entiseen makuuhuoneeseen, kaikki tuntuivat ymmärtävän, että saman katon alla asui nyt kolme aikuista ihmistä.

Vanhemmat tiesivät, että Eveliinaa ei tarvinnut paapoa. Kukin hoitaisi omat hommansa ja osallistuisi parhaan kykynsä mukaan kotitalouden töihin.

Jälkikäteen ajateltuna olin täydessä selviytymismoodissa.

Eveliina ei juuri ehtinyt surra eroa ja ydinperhehaaveen menettämistä raskauden alkupuolella. Hänellä on päivätyönsä lisäksi valmennusalan yritys.

Työpäivät venyivät pitkiksi.

– Jälkikäteen ajateltuna olin täydessä selviytymismoodissa. Oli sellainen fiilis, että tästä on vaan mentävä läpi. Kaikki se suru, häpeä ja suuttumus jäivät kaiken muun taustalle.

Vanhempainvapaan alettua työkiireet loppuivat melkein yhdessä yössä. Eveliinalla oli yhtäkkiä aikaa ajatella asioita. Silloin pala nousi kurkkuun.

– Ajattelin, että miten ihmeessä näin kävi. Olin 34-vuotias, saamassa pian esikoiseni ja muuttamassa vanhemmilleni Helsingistä Kotkaan. Lähdin kotoa 16-vuotiaana ovet paukkuen, ja pian olisin niillä samoilla lenkkipoluilla lastenvaunujen kanssa.

Ei hyvänen h*lvetti sentään...