Miten työttömänä pystyy masennusta vähentämään

Saako mennä ns kysymään mielialalääkkeitä? 

Parisuhde parantaa monesta masennuksesta, mutta työttömänä parisuhdetta ei löydy todennäköisesti kuin toisen työttömän kanssa ja hankalaa sellaisenkaan löytäminen on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisarvosi ei riipu työnteosta tai varallisuudestasi. Olet arvokas ihan itsenäsi. Arvosta arkeasi, niitä hyviä asioita, joita sinulla on.

IHMISARVO=RAHA. Mitä nuorempana tämän ymmärtää sen parempi, Kas kun elämässä ei tarvitse muuta kuin rahaa, arvon sirkuspellet.

Elämässä tarvii sen verran rahaa, että saa laskut maksettua ja ruoan pöytään.

Työttömänä joutuu koko ajan murehtimaan molemmista. Usein on se tilanne että vain lapset syövät kun ei ole varaa. On huomattavasti helpompi olla jos tilillä on vähän puskuria. Itsellä ei ole vuosiin ollut sitä tilannetta. T. Työtön

No, meitä työttömiä on moneen junaan.

Toki olen siitä samaa mieltä, että elämä on helpompaa, kun tilillä on vähän puskuria, mutta ruokajakelu ja diakoniatyö ovat kokemuksen kautta hyviksi todettuja tukiväyliä nälän uhatessa.

Nyt saa opiskella avoimen opintoja työttömänäkin. Itse ollut jo pidemmän aikaa työttömänä ja huonolta näyttää työllistyminen. Itse ajattelin piristää itseäni opiskelemalla jotain, josta olisi ehkä hyötyä työnhaussa tai oman yrityksen perustamisessa. Jos ei ole hyötyä, ainakin aivot saavat aktivointia. Kurssien hinnat kyllä kauhistuttaa kun rahat tiukilla muutenkin eikä olisi rahaa mihinkään ylimääräiseen.

Vierailija kirjoitti:

Kyseenalaistamalla ton ajatusmallin, että kivat asiat ja suunnilleen hengittäminenkin pitää ansaita työnteolla, ja päästämällä siitä irti. Pohtimalla syvällisesti, miksi työllisyys on niin monelle ihmisarvoa määrittävä tekijä.

 

Aloittamalla jonkun säännöllisen harrastuksen, tai ilmoittautumalla vaikka itseä kiinnostaviin avoimiin korkeakouluopintoihin. Toki niistä pitää maksaa, mutta summasta selviää fiksulla budjetoinnilla.

 

Mutta ennen kaikkea lopettamalla ton itkuvirren, että mihinkään ei voi mennä, tai mitään ei voi tehdä, kun ei ole rahaa. Aivan varmasti voi, vaikkei tietenkään siinä määrin kuin työssäkäyvänä. Mielikuvituksessa ja tiedonhakutaidoissa se suurin puute on, jos ei mitään keksi.

Mulla kesti aika kauan sisäistää tuo, että nyt on tämä tilanne eikä valitus auta. Olen ottanut työttömyyden tietynlaisena henkisen kasvun matkana. Aiemmin määrittelin itseni työn ja varallisuuden kautta ja nyt täytyy löytää se elämisen ydin jotenkin toisella tavalla.

Olen siis ollut vuosia työelämässä ja elänyt todella mukavaa keskituloisten elämää ilman rahahuolia ja aika hulppeastikin. Jouduin yllättäen työttömäksi enkä ole saanut töitä, vaikka olin aluksi ihan varma, että koulutetulle ja pitkän työkokemuksen omaava kyllä pääsee nopeasti töihin. Nyt pitkittyneen työttömyyden aikana puskurit käytetty ja elintaso on todella köyhä. Alun masennus on kaikonnut, kun en enää määrittele itseäni työn ja varallisuuden kautta. Toki on stressaavaa, kun rahat kokoajan loppu.

säännöölliset elintavat: samaan aikaan nukkumaan, samaan aikaan ylös sängystä. päivittäin ulkoilemaan ja sitten teet kotiarjesta itsellesi työn. Sovit itsesi kanssa vaikka, että työaika on 8-16 ja sitten vain ajattelet, että kotityöt on niitä hommia, joista sinulle maksetaan työnhaun lisäksi. Näin saat pidettyä aivot aktiivisena etkä jää murehtimaan sitä, että ei ole mitään työtä.  (aivosihan eivät tajua, että kotityöt eivät ole työtä, siksi se toimii)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseenalaistamalla ton ajatusmallin, että kivat asiat ja suunnilleen hengittäminenkin pitää ansaita työnteolla, ja päästämällä siitä irti. Pohtimalla syvällisesti, miksi työllisyys on niin monelle ihmisarvoa määrittävä tekijä.

 

Aloittamalla jonkun säännöllisen harrastuksen, tai ilmoittautumalla vaikka itseä kiinnostaviin avoimiin korkeakouluopintoihin. Toki niistä pitää maksaa, mutta summasta selviää fiksulla budjetoinnilla.

 

Mutta ennen kaikkea lopettamalla ton itkuvirren, että mihinkään ei voi mennä, tai mitään ei voi tehdä, kun ei ole rahaa. Aivan varmasti voi, vaikkei tietenkään siinä määrin kuin työssäkäyvänä. Mielikuvituksessa ja tiedonhakutaidoissa se suurin puute on, jos ei mitään keksi.

Mulla kesti aika kauan sisäistää tuo, että nyt on tämä tilanne eikä valitus auta. Olen ottanut työttömyyden tietynlaisena henkisen kasvun matkana. Aiemmin määrittelin itseni työn ja varallisuuden kautta ja nyt täytyy löytää se elämisen ydin jotenkin toisella tavalla.

 

Olen siis ollut vuosia työelämässä ja elänyt todella mukavaa keskituloisten elämää ilman rahahuolia ja aika hulppeastikin. Jouduin yllättäen työttömäksi enkä ole saanut töitä, vaikka olin aluksi ihan varma, että koulutetulle ja pitkän työkokemuksen omaava kyllä pääsee nopeasti töihin. Nyt pitkittyneen työttömyyden aikana puskurit käytetty ja elintaso on todella köyhä. Alun masennus on kaikonnut, kun en enää määrittele itseäni työn ja varallisuuden kautta. Toki on stressaavaa, kun rahat kokoajan loppu.

Kuulostaa hyvältä!

Mulle työttömyysaika on aina ollut vapauttavaa, vaikka taloudellisesti on tehnyt tiukkaa, sillä olen joutunut uhraamaan töiden vuoksi liian paljon henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnistani. Työttömänä ei ole tarvinnut kärsiä kroonisesta univajeesta tai ajan puutteesta. On ollut tilaa ja voimavaroja olla läsnä läheisille ja kehittää itseään erilaisilla harrastuksilla liikunnasta opiskeluun.