anopin kommenttia rahoista
Jäin kotiäidiksi puoli vuotta sitten lapseni(3,5 v) sairastuttua diabetekseen ja nyt tein päätöksen jäädä hoitamaan häntä pidemmäksikin aikaa. Aiemmin olin osa-aikatyössä. Mielestäni tarha infektioineen ei käy kroonikkolapselle ja töihin ehtii parin vuodenkin kuluttua. Tein mielestäni ihan oikean päätöksen.Saan hänestä kelan erityishoitorahaa jolla mielestäni ostaa perheelle ruuat ja lapsilisillä sitten jotain muuta lapselle. Miehen palkalla maksaa lainat. Tiukoille menee mutta menköön!
Nyt on tullut loukkaavaa kommenttia anopilta joka paasasi kaikkea että nyt muutatte kerrostaloon, myytte auton, lapsi ei tarvitse enää mitään vaatteita tai leluja kun sillä on niitä niin kaaaauhean paljon.Ja yhtäänkirjaa ei lapsi kuulemma tarvitse kun kirjasto on olemassa....Anoppi on aina jopa töissä ollessani äärettömästi paheksunut uusia leluja ja vaatteita lapsella ja vaatteita ja humputteluja minulla.On kantanut marttyyrinä kirppariroinaa, aivan kamalia lumppuja meille.Nyt pelkään että tämä " tuhlauksen" kyttäily menee liiallisuuksiin ja saan kuulla vielä enemmän vihjauksia että en saa ostaa yhtään mitään kun hänen pojansa rahoilla mukamas elelen.Korostan että mielestäni ostan hirmu harvoin vaatteita tai leluja ja anoppi on sairaalloisen saita vaikkakin varakas. Vastaavia kokemuksia?
Kommentit (3)
Meillä asioihin puuttuu äitini (ks. viestini ylempänä) mutta rajat on tehtävä selviksi. Teidän elämä, teidän päätökset, teidän asiat!!! Ja annat mokomien kalkatusten mennä ohi korviesi. Olet taatusti tehnyt oikean päätöksen ja ole siitä ylpeä.
Tottahan se on että meidän perheen asiat eivät kuulu anopille, mutta aina on niistä kailottanut mielipiteitään. Erityisesti lapsen ja kodin hoidosta kalkattaa jotain aina! Ja tästä rahasta...Vaikea hänelle on vaan sanoa vastaan, se on jotenkin noloa, vastailen vaan ympäripyöreästi " joo joo" ja kaikki kommentit jäävät kuitenkin kaivertamaan mieleen pitkäksi aikaa ja koko anopin äänenkin kuuleminen kiehuttaa.On keittiön kaapit muka väärin järjestelty ja lapsen ruokalapusta ja takeista asti kaikki vääränlaista...Ja minun pitäisi sopeutua ja joustaa ihan aina.
Sinä ,joka kysyit oliko tämä myös mieheni päätös ja sanoit että anoppi voi tällä puolustaa poikaansa voit olla ihan oikeassa. Mieheni nimittäin hyväksyi päätöksen lopulta, mutta aika nieleskellen.Varmaan on äidilleen siitä valittanut ja tästä johtuu tämä yhteinen rintama minua vastaan (tai siis anoppihan asiasta kämättää, ei mies).
Kävin lapsen sairastumisen tiimoilta psykologilla ja hän sanoi että parasta tälläisen anopin kanssa (välit aina olleet vaikeat ) on vain kontaktien minimointi. Yritänkin mahdollisimman paljon lähettää miehen ja lapsen hänen luokseen kaksistaan...
Puhu miehesi kanssa. Hänen asiansa on katsoa, että anoppi tietää, missä teidän perheen rajat kulkevat. Teidän raha-asiat tai hankinnat nyt ei mitenkään kuulu anopille.
Sanoit, että teit itse päätöksen jäädä pitemmäksi aikaa kotiin. Eikö päätös siis ollut miehesi ja sinun yhteinen? Tai onko teillä raha-asioissa enemmän erimielisyyttä (kenellä nyt ei jonkin verran olisi)? Ehkä miehesi valittaa näistä asioista äidilleen ja äiti nyt sitten koittaa pitää poikansa puolta. Vaikka asia ei silti hänelle kuulu.
Jos tuo valitus on anopin oma-aloitteista jäkätystä, ei siinä muuta kuin mies sanomaan, että lopettaa kommentoinnin jos haluaa pysyä välissä. Anopin mielipidettähän ei voi muuttaa, mutta puheet hän voi lopettaa.