Miten feikata normaalia sosiaalista elämää, kun sitä ei ole?
Minulla ei ole arjessani ystäviä, joita näkisin. Yksi ystävä asuu kaukana, tapaamme korkeintaan kerran vuodessa. Välillä arjessa tulee tilanteita, joissa joku, esim. työkaveri tai naapuri, kysäisee jotakin sosiaaliseen elämään viittaavaa. "Mitäs suunnitelmia teillä on kesäksi?" "Onkos tänä kesänä sukujuhlia tai ystävilläsi häitä?" Nämä kysymykset saavat minut kiemurtelemaan, sillä en viitsi sanoa, että ei ole sosiaalista elämää. Joskus olen erehtynyt kertomaan, ettei minulla oikeastaan ole sosiaalista elämää työn ulkopuolella, mistä työkaveri järkyttyi syvästi. Haluaisin, että minulla olisi, mutta olen kärsinyt yksinäisyydestä jo kauan.
Pohdinkin, miten saisin feikattua sosiaalista elämää, etten vaikuttaisi toisten silmissä hirviöltä, jonka seuraa kukaan ei kaipaa?
Kommentit (25)
Mä en feikkaa. Enkä kyllä puhu menemisistänikään kellekään. Ei sulla ole mitään velvollisuutta vastata uteluihin.
Ajattelit siis elää valheessa. Älykästä.
Miksi ihmeessä pitäisi feikata sosiaalista elämää. Itse olen reippaasti hirviö joka ei kaipaa kenenkään seuraa.
Ei sitä oikein voi feikata mitenkään eikä varsinkaan sitä millainen vaikutus sosiaalisella elämällä on ihmiseen. Sen puuttuminen alkaa ajan myötä näkyä ihan kaikessa.
Aijaa itse vaan vastaisin ihan rehellisesti että lähden vaikka viikoksi yksiin Lappiin vaeltamaan tai Kreikkaan tutkimaan saaria.
Helsingissä yli puolet kotitalouksista on sinkkutalouksia ja soolomatkustus on ihan normaali matkailumuoto tänäpäivänä. Sen ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä, että aikuinen voi tehdä asioita myös yksin. Osa meistä on yksinäisiä ja jos se on jollekin ongelma niin hän on vain nolo.
Kysymys: kärsitkö yksinolosta - onko se oma valinta vai oletko yksin olosuhdeiden pakosta?
Älä feikkaa. Siitä tulee valheiden suo, mihin uppoaa helposti. Kerrot vaan ettei ole suunnitelmia tai että harkitset asiaa vielä. Sukujuhliin tai häihin voi vastata, ettei ole tänä kesänä. Olet rehellinen, eikä tarvitse selitellä enempää. Voit myös kääntää jutun kysyjään ja kysyä samat kysymykset häneltä. Yleensä nuo uteliaat tykkäävät puhua itsestään. Sitten vaan kuuntelet ja nyökkäilet.
Normaalin ihmisen ei pidä miettiä liikaa mitä muut hänestä ajattelevat eikä varsinkaan ryhtyä elämään muiden oletettujen odotuksien mukaisesti.
Miksi täytyy esittää jotakin mitä ei ole?
Ei kai siinä ole mitään väärää jos joku ei kaipaa sosiaalista elämää samoin kuin joku toinen?
Elä vain elämääsi äläkä mieti muitten mielipiteitä, eivät vaikuta elämäsi kulkuun mitenkään...
Älä turhia mieti. Jos työkaverillani ei ole häitä ja kaveriporukan mökkireissuja tulossa, niin en kyllä kiinnittäisi asiaan mitään huomita. Ei sinun tarvitse alkaa kertomaan sosiaalisesta elämästäsi tai sen puutteesta. Vois sanoa että "ei ole tiedossa, ajattelin lukea paljon, rentoutua ja käydä uimassa. " tai mitä sitten teetkään. Aikuinen ihminen viettää vapaa-aikansa miten tahtoo.
Jos taas toivot enemmän sosiaalista elämää niin se on kokonaan toinen kysymys, mutta feikkaaminen on vain kuluttavaa ja turhaa.
Tuollaisiin kysymyksiin voi vain vastata jotain ympäripyöreää. Ei sitä elämäänsä tarvitse kenelläkään enempää avata saati alkaa feikkaamaan mitään.
Sanot vaan jotain ympäripyöreää. Ei ihmiset oikeasti kuuntele toisiansa. Kysymys on vaan retorinen. Jotta minäminä tyypit pääsee kertomaan itsestään.
”Ei nyt ole mitään, tiedossa, mitäs te meinasitte?” Ihmiset haluavat vain päästä kertomaan omista jutuistaan. Eivät sinun tekemisesi oikeasti kiinnosta heitä.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelit siis elää valheessa. Älykästä.
Ei se silloin ole valhetta, jos siihen uskoo itsekin😉😉
Vierailija kirjoitti:
Normaalin ihmisen ei pidä miettiä liikaa mitä muut hänestä ajattelevat eikä varsinkaan ryhtyä elämään muiden oletettujen odotuksien mukaisesti.
Miksi täytyy esittää jotakin mitä ei ole?
Ei kai siinä ole mitään väärää jos joku ei kaipaa sosiaalista elämää samoin kuin joku toinen?
Normaalilla ihmisellä on myls terve sosiaalinen elämä. On epänormaalia, jos ihmisellä ei ole mitään.
Omissa työ- ja harrastusympyröissä sitä tulee oltua niin tiiviisti noiden ihmisten kanssa tekemisissä että kyllä siinä oppii samalla tuntemaan kaikkien sosiaaliset kuviot noin pääpiirteittäin. Feikkaaminen on täysin turhaa, se ei tule menemään läpi. Mun duunikaveri itseasiassa yrittää antaa itsestään menevän ja kiireisen vaikutelman. Bookkaa jatkuvasti jotain hieronta- ja kampaamoaikoja johonkin klo 14 tienoille ja sanoo hänen täytyvänsä lopettaa aikaisin työt. Sitten kuitenkin on käytännössä 24/7 tavoitettavissa työsähköpostinsa osalta.
Mutta ihan vilpittömästi ap - kukaan ei pidä häntä tai sinua huonompana siksi ettei ole jatkuvasti frendien kanssa menossa jossain. Teinien juttuja luokitella ihmisten arvo ja status tollasten juttujen mukaan.
Ihmiset kysyvät omista lähökohdistaan asioita, joita he arvostavat ja odottavat elämäänsä. Sellaisille ei tarvitse feikata, vaan voi avartaa heidän näkökulmaans; On monia tapoja, perinteitä,viettää kesää.,yksin tai porukalla.
Olen huomannut, että jos kerron innoissani meneväni jonnekin yksin, se saa monet sosiaalista elämää arvostavat hämmentymään. Hehkutan miten nautin olla yksin ja kuinka jää pois sellainen turha sosiaalinen vehtaaminen häiritsemästä voidakseni keskittyä nauttimaan auringonlaskusta kalliolla istuen.
Kukaan ei rakasta sosiaalisia tapahtumia niin paljon, etteikö siellä joskus väsy ärsyttäviin ihmisiin. Ja tämä on se totuus, josta harva haluaa kertoa kehuessaan omia menojaan. He feikkaavat, et sinä, joten ihmisten juttuihin ei kannata mennä ilman pientä kritiikkiä mukana.
Ei mullakaan ole sos. elämää enkä todellakaan jaksa esittää mitään, vastaan rehellisesti, jos joku kysyy. Toisten järkyttymiset ovat omalla vastuullaan. Kaikesta ihmiset jaksaakin järkyttyä.
Sosiaalinen elämä on yliarvostettua. Henkinen ja fyysinen rasite, pakkopulla ja rahareikä. Vähemmän on enemmän ja jos ei ole sosiaalista elämää ollenkaan, se saattaa olla jopa siunaus.
En tiedä. Itse vaan lakkasin välittämästä. En tosin sano ettei minulla ole sosiaalista elämää. En vaan puhu mistään ryhmäjutuista, kerron vain mitä MINÄ olen tehnyt ja kuulija voi sitten siitä ajatella mitä haluaa. Ajattelen ettei minulla ole velvollisuutta feikata tai selittää elämääni kenellekään. Olen yksin ja oikeastaan ansaitsen tunnustuksen siitä että teen yksin asioita joita muut ovat tottuneet tekemään aina porukalla.