Viihdytkö yksin olematta yksinäinen?

Vierailija kirjoitti:

Viihdyn yksin, mutta vaikka pääosin en ole yksin (eli elämässä on tuttuja, sukulaisia, kavereita ja irtosuhteita) niin olen yksinäinen, enkä pidä siitä.

 

Eli ei tarvitse olla yksin ollakseen yksinäinen. Tuttu tunne varmaan monille, jolla ei parisuhdetta tai sydänystäviä.

*Viihdyn siis toisinaan yksin, mutta en pidä yksnäisyydestä, jos asiaa en vielä tarpeeksi sekavasti osannut sanoa :)

Viihdyn hyvin itsekseni. Jossain vaiheessa elämää yksin olemisessa oli kyse enemmän kavereiden puutteesta, nykyään se on enemmän oma valinta. Välillä vähän harmittaa, että töissä usein pitää olla niin sosiaalinen, ettei vapaalla ollessa ole enää sosiaalista energiaa ylläpitää kaverisuhteita.

Olen viihtynyt koko ikäni ja tässä viime aikoina myös suhtautumiseni toisiin on muuttunut. En enää oikein edes välitä yhteydenotoistakaan ja niistä kiinnipitämisistä. Ei oikein tunnu missään. 

Vierailija kirjoitti:

Viihdyn hyvin itsekseni. Jossain vaiheessa elämää yksin olemisessa oli kyse enemmän kavereiden puutteesta, nykyään se on enemmän oma valinta. Välillä vähän harmittaa, että töissä usein pitää olla niin sosiaalinen, ettei vapaalla ollessa ole enää sosiaalista energiaa ylläpitää kaverisuhteita.

Juuri näin, välillä on pakko olla sosiaalinen, esim. siellä töissä, ja sitten ei jaksa enää nähdä muita itsevalitsemiaan ihmisiä.

Viihdyn yksin oikein hyvin kokematta yksinäisyyttä. Nuorena olin sosiaalisista sosiaalisin ihminen ja olin koko ajan menossa ja ihmisiä paljon ympärillä. Nyt alkaa 50v olla mittarissa ja elän täysin päinvastaista elämää- ja nautin tästä rauhassa elämisestä ihan suunnattomasti. :) 

Ihan yksin en kylläkään ole, puoliso myös rinnalla. Mutta annamme toisillemme tilaa olla ja elää kuin myös nautimme yhdessä olemisesta. Sanoisin, että tämänhetkinen elämäni on tämänkertaisen elämäni parasta aikaa. Kaksi vanhinta lasta jo aikuisia ja elävät jo omillaan, nuorimmainen lukioon lähdössä. Nuorimmainen myös kovin rauhaa rakastava, läheisiä kavereita muutama ja viihtyy kotosalla myös omassa rauhassaan :)

Kyllä viihdyn, jo lapsena tykkäsin lueskella ja kulkea lähimetsässä itsekseni. Tykkään myös matkustaa yksin. Tarvitsen yksinoloa, onneksi puolison työ pitää hänet aina välillä viikon-pari poissa jaloista. Massatapahtumat ja ruuhkat ahdistaa. Ystäväpiiri on tosi pieni. 

Rakastan yksin olemista. Ystäviä on pajon, viestittely riittää 90% mulle eli nähdään livenä harvakseltaan. Viestiketjut on mykistyksellä silti, avaan ne kun jaksan ja on aikaa vastata kunnolla.

Työssä joudun olemaan paljon ihmisten kanssa tekemisissä, kotona haluan olla hiljaisuudessa ja rauhassa. Luultavasti tästä syystä en onnistu saamaan kumppania, koska en osaa täysin rentoutua toisten nurkissa tai omassakaan kotona jos on joku kylässä. Olen hyväksynyt asian.

N41

"On taivaallista yksin, helvetti kanssa toisien..." kuten Juha Vainio mestarillisesti sanoitti minunkin tuntemukseni.  Antoisinta on käydä tapahtumissa ja matkoilla yksin, pidän ystäviinikin yhteyttä mieluummin muuten kuin henkilökohtaisesti tapaamalla. 

Todellakin viihdyn. Töissä joutuu olemaan koko päivän sosiaalisessa kontaktissa ihmisten kanssa joten töiden jälkeen ei enää huvita eikä jaksaisi puhua enää kenenkään kanssa, sosiaalisuuskynnys on tullut täyteen.

Viihdy arjessani erinomaisesti yksin, esim. kuntoilen ja shoppailen mieluiten itsekseni. Katsottavat ohjelmat saan valita itse ja tehdä kotityöt silloin kun huvittaa. Työssä olen paljon ihmisten kanssa tekemisissä ja minulla on muutama ystävä joiden kanssa tavataan muutaman viikon - puolen vuoden välein. Yksinäisyyttä tunnen vain juhlapyhinä ja lomilla, kun ei ole omaa puolisoa tai perhettä joiden kanssa niitä viettää ja ystävillä on omat menonsa ja ihmisten puheissa ja mediassa korostuu perheen kanssa vietetty aika. 

Liiallisesta sosiaalisuudesta tulee ns. burn out, enkä saa siitä enää mitään. Välillä pitää päästä lataamaan akkuja yksinäisyyteen inttovertin. 

Useimmiten olen yksin, mutten koskaan yksinäinen. Vietän esim. kaikki joulut yksin.

Kyllä. Vuoden parhaat päivät ovat ne, kun hirvenmetsästyskauden alla menen kämpälle muutamaa päivää etukäteen ja puuhailen päivät, iltasella luen ja napsuttelen wiskiä tai konjamiinia takkatulen loimossa.

Tottakai! Olen yksin mutten yksinäinen 👍

M39

Kyllä. En jaksaisi nähdä edes miesystävää kerran viikossa.

Olen totaaliyksinäinen joten yksin on pakkokin osata viihtyä, mutta kyllä mä tunnen oloni yksinäiseksi varsin usein. En ole ollenkaan erakkoluonteinen ihminen vaikka se olisi tässä tilanteessa parempi kuin hyvä juttu.

Olen aina vähän salaa fantasioinut zombimaailmanlopusta kun ne hiljaiset kaupungit näyttää niin mukavilta paikoilta missä viihtyisin yksin. Paitsi ne aivoja syövät zombit nyt tietty ei olisi kauhean kivoja jos alkaa jostain vyörymään päälle.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, helposti. Voisin alkaa erakoksi.

Niin, kunhan saisit palstailla jatkuvasti.

Erinomainen hyvin. Minulla ei ole koskaan tylsää ollessani yksin. Riittävä määrä yksinoloa on hyvinvointiin kivijalka.

Joo viihdyn. Ilmeisesti tästä syystä mieleenpainuvimmat muistot lapsuudestakin on niitä hetkiä kun olen ollut yksin. Eräskin keltaisen oranssinen kesäpäivä on syöpynyt mieleen kun kuuntelin olkkarissa yksin kotona lp-levyjä takaoven ollessa auki ja tuulen hiljaa heilutellessa oviverhoa