Ihmiset jotka valittavat yksinäisyyttä, onko heillä mitään harrastuksia tai velvollisuuksia elämässään?

Siinäpä yksinäisille lääke. Täytä kalenterisi, niin et ehdi potea yksinäisyyttä. 

Up

Huh mitä suorittamista

Vierailija kirjoitti:

Huh mitä suorittamista

Suorittamista? Työt, kotityöt ja liikuntasuositusten mukaan eläminen? 

Mua väsytti jo aapeen teksti niin paljon, että tarviin ainakin 12 tuntia unta.😴

Vierailija kirjoitti:

Mua väsytti jo aapeen teksti niin paljon, että tarviin ainakin 12 tuntia unta.😴

Ymmärrän, nykyihmisille on urotyö jaksaa keskittyä lukemaan useampi kirjoitettu lause yhteen menoon. 

Monet yksinäiset saattaa olla vähävaraisia eikä ole yhteyksiä edes sukulaisiin. Siispä jää aika moni noista mainitsemistasi tekemisistä pois.

Töissä moni voi olla hyvin yksinäinen tai joukon keskellä. Osa voi muualla paremmin. Tekemistä voi tietysti olla tai kivaa miettimistä.

Minä olen yksin ollut varmaan 20 vuotta.  . Eipä sitä naiset oikein kiinnostu miehestä jolla on elämässä kaikki hyvin ja tekemistä. 

Vierailija kirjoitti:

Siinäpä yksinäisille lääke. Täytä kalenterisi, niin et ehdi potea yksinäisyyttä. 

Sarkasmia vai ei?

Mä aikoinaan tein näin ja aloin voida todella huonosti. Tajusin suorittavani elämää, sen sijaan että olisin ollut läsnä itselleni joka hetkessä. 

Ap:n viestiin vastaan, että olen yksinäisyyttäni jatkuvassa alakuloisuuden tilassa, jossa ei koe intoa käydä salilla, siivota, laittaa ruokaa, jne tehdä asioita, kun yksinäisen elämän mielekkyys puuttuu. Why bother? Ketään ei kiinnosta, kukaan ei välitä. Ei minuakaan. Ihan sama teenkö jtn vai enkö. En ole työelämässäkään. Ainoat ihmiskontaktini ovat täällä netissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinäpä yksinäisille lääke. Täytä kalenterisi, niin et ehdi potea yksinäisyyttä. 

Sarkasmia vai ei?

Mä aikoinaan tein näin ja aloin voida todella huonosti. Tajusin suorittavani elämää, sen sijaan että olisin ollut läsnä itselleni joka hetkessä. 

 

Ap:n viestiin vastaan, että olen yksinäisyyttäni jatkuvassa alakuloisuuden tilassa, jossa ei koe intoa käydä salilla, siivota, laittaa ruokaa, jne tehdä asioita, kun yksinäisen elämän mielekkyys puuttuu. Why bother? Ketään ei kiinnosta, kukaan ei välitä. Ei minuakaan. Ihan sama teenkö jtn vai enkö. En ole työelämässäkään. Ainoat ihmiskontaktini ovat täällä netissä.

Sulla on vastaus vaivaasi juuri tuossa omassa kommentissasi. Olet itseään toteuttavassa noidankehässä, tunnet yksinäisyyttä - mikään ei huvita - et tee mitään - et ole ihmisten parissa - koet yksinäisyyttä ja merkityksettömyyttä. 

Jos mikään ei muutu, mikään ei muutu. 

Murra noidankehä. Tiesitkö, että aloittaaksesi ja jatkaaksesi esim. jotain liikuntaharrastusta, et tarvitse motivaatiota ja intoa. Ihmisillä on yleisesti tällainen harhaluulo, että pitäisi olla motivaatiota ja intoa, ennenkuin voi tehdä jotain. Ei se pidä paikkaansa, vaikka uskottelemme itsellemme niin. Teemme paljonkin asioita toistuvasti, joihin meillä ei ole motivaatiota eikä intoa, muttemme edes osaa odottaa, että pitäisi olla. 

Eli ala käymään vaikka kävelyllä ensi alkuun 3 x viikossa. Merkkaa ajat kalenteriin, ja mene, ilman intoa ja motivaatiota. Älä jää miettimään huvittaisiko tai onko motivaatiota, vaan mene. Sama kuin töihin menossa, tai iltaisin hampaiden pesussa. Ne tehdään, huvitti tai ei. 

Seuraavaksi lisää kävelyiden lisäksi kerta viikkoon salikäynti, tai uimahallikäynti. Joku jossa on ihmisiä ympärillä. 

Jatka tätä, huvitti tai ei, niin muutat elämäsi tavalla jota et edes ymmärrä, paitsi jälkeenpäin. 

Tiedätkö ap, että yksinäinen voi olla jopa parisuhteessa. Yksinäisyys on tunne siitä, ettei ole ketään, kenelle olisi tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö ap, että yksinäinen voi olla jopa parisuhteessa. Yksinäisyys on tunne siitä, ettei ole ketään, kenelle olisi tärkeä.

Tiedän, mutta mitä se valittaminen auttaa? Tunne on kuitenkin vain tunne, ei välttämättä totuus. Se pitäisi kaikkien muistaa. 

Mun on vaikeaa ymmärtää mitä nämä yksinäiset oikein odottavat? Itselläni näitä yksinäisyyttään valittavia siis ympärillä monta, ja kaikilla heillä on kuitenkin lapsia, työkavereita ja muutama ystävä. Mitä he oikein odottavat? Jotakuta, joka viettää 24/7 aikansa heidän kyljessään, ja kuuntelevat tauotta ja heittäytyvät ilmaiseksi terapeutiksi..? Siltä välillä tuntuu että sellaista he etsivät ja loukkaantuvat, kun ei jaksakaan olla heille kuuntelevana korvana ihan joka hetki, kun he haluavat. 

En tiedä yhtäkään yksinäisyyttä valittajaa, joka olisi itse ohjelmoinut elämäänsä tekemistä, menoa ja harrastuksia. Anteeksi että yleistän, mutta yksinäisyydestä minun mielestäni kärsivät eniten he, jotka odottavat, että muiden tulisi olla heidän viihdyttäjiään ja tuoda elämäänsä sisältöä. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen yksin ollut varmaan 20 vuotta.  . Eipä sitä naiset oikein kiinnostu miehestä jolla on elämässä kaikki hyvin ja tekemistä. 

Jos se ei ole ongelma niin jatka kuten tähänkin asti. Jos se on ongelma niin lisää tekemisiin sosiaalisia naisten suosimia harrasteita ja vähennä yksin harrastettavaa ja miesvaltaista puuhaa.

Etätöihin ei mene työmatka-aikaa. Kerrostaloa ei tarvitse rempata. Suku on jo niin vanhaa ettei juhlia ole. Asunto ei ole 300 neliöinen, joten siivous ei vie tuhottomasti aikaa ja kone pesee pyykit.  Harrastuksilta jää silti vielä monta tuntia yksinäistä aikaa.

Menee johonkin kulttiin tai ryhmään mukaan ja ryhmäytyy, eikös se ole noitten pointti. Onhan se varmaan aika monelle järkytys kun elämässä ei yhtäkkiä olekaan 10-12 tuntia per päivä aikaa vievää aika- ja energiasyöppöä.

Olen todella yksinäinen. Ei ole kiireitä. Herään kolmelta, istuskelen sohvalla 4 tuntia kunnes lähden töihin. Toki siinä keitän kahvit ja siivoilen keittiön ja pyykkään, mutta ei noihin montaa minuuttia mene. 

Töissä 7-15.

Kotiin, lasten kanssa hengailua, ruuanlaitto, syöminen ja sitten on taas monta tuntia aikaa yksinäistyä sohvalla klo 17-20. Nukkumaan ja sama uudestaan. Lapseni ovat oikein hyvää seuraa, mutta kaipaan myös aikuista juttuseuraa. Jonkun, jolle jutella niitä näitä, jonkun, joka haluaisi viettää aikaa kanssani. Harrastuksen jouduin lopettamaan fyysisen vamman takia.

Olen työtön eikä mulla ole puolisoa eikä mitään yhteisöllisiä harrastuksia. Kaverit on kiireisiä töidensä kanssa ja/tai asuvat kaukana, vanhemmat on iäkkäitä ja sairaita ja mun lapset elävät jo omaa elämäänsä eivätkä enää viihdytä mua.