Miksi isoäitini 80v+ on alkanut nirsoilla makean suhteen? Vein hänelle kallista suklaata eikä kelvannut. Muilla kokemuksia vastaavasta?

Tuon ikäinen kuluttaa todella vähän kaloreita. Lihasmassa eli elimistön tärkein glukoosivarasto on huvennut. Luultavasti keho kertoo, että tätä ei kannata syödä ja viisas kuuntelee sitä. Voi hyvin olla, että sokeri aiheuttaa ihan huonoa oloa.

Vierailija kirjoitti:

Minä vein kerran äidilleni belgialaista suklaata, sellainen vähän parempi konvehtirasia. Hän kommentoi, että olipa outoja. Toki tämä olisi pitänyt arvata etukäteen, kun äitini ei ole mikään kulinaristi, 8-vuotias lapsenikin syö ennakkoluulottomammin ja monipuolisemmin.

Minäkin olen jo näin keski-iässä oppinut että kaikkea jonkun tyrkyttämää moskaa ei tartte syödä, ei vaikka nämä kuinka sönköttäisivät ennakkoluulottomuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Olen mummo enkä tykkää makeasta, syökää nuoret ne suklaanne itse.  

Vanhojen mieltymykset muuttuu. Sata vuotta painoaan ja muiden painoja vahtinut äiti laihtui ensi 43 kiloon ja ilahtui siitä kovasti kun ei muistanut syödä. Hoivakotiin päästyä oli muisti mennyt vielä huonommaksi ja sekä ruoka että suklaa alkoi maistua. Pyöristyi vuodessa 15 kg.

Lääkäri oli jostakin syystä maininnut anopille verensokerista- joka oli siis ihan suositusten mukainen.

Siihen loppui anopin suklaan ja keksien syönti.

Hänellä oli taipumus luulosairauteen ja oli laiha.

Ainoa elämän nautinto vanhoilla päivillä oli just nuo herkut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikä, sairaudet, lääkitykset muuttavat makuaistia. On ihan tunnettu tosiseikka, että vanhuuudessa mikään ei oikein maistu enää miltään. Harmi, ettei isoäitisi osannut selittää asiaa sinulle.
Äitini osasi. Hän sanoi rehellisesti, miten meidän ei kannata tuhlata rahojamme laatuherkkuihin juuri sen vuoksi ettei hän enää maista mitään niin kuin ennen. Hän kuitenkinkin halusi napostella pastilleja, joka niistä hän maisoti edes jotakin,
Muistan myös mummoni, joka oli melkoinen kokki ja makumestari, että ainoa mitä hän maistoi vanhana  oli perunalastut. Se oli melkoinen yllätys niin ihania ruokia tekevältä ihmiseltä, mutta pääasia kun oli jotakin naposteltavaa.

No ei ole mikään "tunnettu tosiseikka". Jos muutamalta ihmiseltä menee makuaisti kun on naposteltu lääkkeitä kymmeniä vuosia niin se on sitten siinä. Itte olen 76 v. eikä tippaakaan ole makuaistu hävinnyt, mutta en olekaan syönyt mitään lääkkeitä paitsi joskus aspiriinin. Syitä voi olla monia mutta joku tunnettu tosiseikka ikääntyessä on aikamoinen emävale. 

Kyllä se on yllättävän yleistä, että iän myötä makuaisti muuttuu. Jos sinä tykkäät 76 vuotiaana samoista ruoista kuin lapsena, olet ehkä enemmän harvinaisuus kuin keskiverto.

Makuaistin katoaminen kokonaan pysyvästi on harvinaista, mutta erilaiset sairaudet ja kemikaalialtistukset ovat usein osasyynä tällaiseen.