Lue keskustelun säännöt.
25-v, olenko jo liian myöhässä?
26.06.2026 |
Hain vastikään yliopistoon (en päässyt), puolisoa ei ole, asun n.80% ajasta vanhemmillani ja tuntuu, että oon jo liian vanha kaikkeen. Kavereilla on perheet, lainat ja talot, kun itselläni ei ole vielä mitään. Ei edes vakituista työpaikkaa. Alan jo luovuttamaan kaiken kanssa, kun mistään ei tuu mitään. Muut pyyhältää ohi.
Kommentit (14)
Et ole. Nykyään on ihan tavallista, että opiskelmaan pääsee vasta myöhemmin. Muihin on itseään turhaa verrata, heidän elämä menee niin ja sinun menee toisella tavalla. Ei tuon ikäisenä vielä tarvitse olla perhettä, taloa, velkoja. Olet vapaa menemään ja tekemään mitä haluat. Itse olen mennyt naimisiin 34-vuotiaana, lapsen sain 37-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kauan ku oot elossa et ole liian vanha.
Et ole myöhässä. Hae uudestaan opiskelemaan, myös syksyllä on joitakin hakuja. Oikeasti harvalla sinun ikäisellä on vielä talo tai omistusasunto. Ensisynnyttäjienkin keski-ikä on lähellä 30. Hyvin ennätät vielä vaikka mitä!
Omassa kaveriporukassa (viisi 37-39v miestä) vain yhdellä on perhe. Kahdella on vielä opinnot kesken ja kahdella vakituinen työpaikka.
Aika harvalla on 25-v perhe, talo ja laina nykyään. Missä piireissä oikein pyörit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä on jo yli kymmenen vuotta aikaa, mutta luin kerran yhden uutisjutun jostain päälle 70-vuotiaasta mummosta, joka pääsi yliopistoon opiskelemaan maisterin tutkintoa pelkästä uuden oppimisen ilosta. Joten koskaan ei ole liian myöhäistä oppia uutta. Työnantajien asenteet ja halu työllistää on sitten kokonaan toinen juttu.
Mulla on melko pieni kaveripiiri, joista yksi asuu vielä vuokralla puolisonsa kanssa, loput makselevat ok-talon lainaa pois. Yhdellä parilla on ensimmäinen lapsi tuloillaan, toisella on jo toinen lapsi tuloillaan. Yhdet menivät vuoden alussa naimisiin ja he kummatkin opiskelevat ylempää tutkintoa. Kaikilla tuntuu olevan kaikki jo tehtynä. Sitten multa kysellään, et joko tänä juhannuksena olisi heila kainalossa. Ei ollut. Oon vaan yksinäinen erakko. Kellään ei ole enää edes aikaa tehdä asioita yhdessä, enkä heitä syytäkään, heillä on omat elämänsä, mut musta tuntuu siltä ettei mulla ole oikeastaan mitään merkitystä tässä elämässä.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki oma asunto yhdessä äidin kanssa. Ja tuet kaavakkeella. Tai suku apuun maksuissa.
No omalla vuosikurssilani aloitti 51 vuotias, jolle on ensimmäinen kerta yliooistossa/ korkeakoulussa eli ei ole myöskään opiskellu anmattikorkeassa. Lisäksi tiedän useamnankin alan vaihtaneen tai muutoin yliopistolta opiskelupaikan saaneen 40+ vuotiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä olet vielä melkein kakara jolla on koko aikuisikä edessä. Mieti mitä haluat tehdä ja sitten vaan toteuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on melko pieni kaveripiiri, joista yksi asuu vielä vuokralla puolisonsa kanssa, loput makselevat ok-talon lainaa pois. Yhdellä parilla on ensimmäinen lapsi tuloillaan, toisella on jo toinen lapsi tuloillaan. Yhdet menivät vuoden alussa naimisiin ja he kummatkin opiskelevat ylempää tutkintoa. Kaikilla tuntuu olevan kaikki jo tehtynä. Sitten multa kysellään, et joko tänä juhannuksena olisi heila kainalossa. Ei ollut. Oon vaan yksinäinen erakko. Kellään ei ole enää edes aikaa tehdä asioita yhdessä, enkä heitä syytäkään, heillä on omat elämänsä, mut musta tuntuu siltä ettei mulla ole oikeastaan mitään merkitystä tässä elämässä.
-Ap
Ehtinet vielä. Itse olen 47 vuotias, eikä minulla ole, eikä ole koskaan ollut mitään noista, mitänkerrot kavereillasi olevan.
- No yliopistosta olen kyllä saanut tutkinto todistuksen mutta ei se ole estänyt minua elämästä väliin pidempiäkin ajanjaksoja työttömänä, vaikka ihan yleisesti arvostettu tutkinto onkin. Viimeinen nyt vain täydennyksenä kunnkuulennjo korvissani kun joku haluaa ivata, että mikä v...n käsien heilutteluja maisteri siellä nyt vinkuu... tms
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka sinut onkin aivopesty siihen, että parisuhde ja lapsia on oltava, on elämä oikeasti hyvää myös sinkkuna.
Haet vain uudelleen yliopistoon. Voit myös tehdä avoimessa yliopistossa opintoja, ne lasketaan hyväksi sitten kun pääset sisään. Mikäli osaat jotain kieltä, voit myös yrittää saada jotain töitä ulkomailta. Uuden kulttuurin opettelu kannattaa aina. Tai voit myös yrittää hakea yliopistoon ulkomaille, mutta tarkista ensin, vaaditaanko lukukausimaksuja.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on melko pieni kaveripiiri, joista yksi asuu vielä vuokralla puolisonsa kanssa, loput makselevat ok-talon lainaa pois. Yhdellä parilla on ensimmäinen lapsi tuloillaan, toisella on jo toinen lapsi tuloillaan. Yhdet menivät vuoden alussa naimisiin ja he kummatkin opiskelevat ylempää tutkintoa. Kaikilla tuntuu olevan kaikki jo tehtynä. Sitten multa kysellään, et joko tänä juhannuksena olisi heila kainalossa. Ei ollut. Oon vaan yksinäinen erakko. Kellään ei ole enää edes aikaa tehdä asioita yhdessä, enkä heitä syytäkään, heillä on omat elämänsä, mut musta tuntuu siltä ettei mulla ole oikeastaan mitään merkitystä tässä elämässä.
-Ap
Eli sun elämän arvot tulee ulkoapäin, ovat erittäin materialistisia. Mahdollisesti vanhempiesi sanelemia. Kuvittelet, että se on tärkeää, mitä muut sinusta ajattelevat ja mitä "virstanpylväitä" olet tiettyyn ikään mennessä saavuttanut. Ei nyt millään pahalla, mutta olet kuollettavan tylsä tyyppi.
Anna mun kaikki kestää