Tämän vuoksi loma-ajat on vaikeita mulle

Olen sureva äiti ja työ on tavallaan keino paeta sitä jatkuvaa yhden ja saman asian valvomista kellon ympäri. Palasin töihin melkeinpä heti hautajaisten jälkeen, kun en kestänyt sitä ajatusten noidankehää.

Vaikka käyn töissä, ehdin tietty käsitellä asiaa laidasta laitaan jatkuvasti eikä se töissäkään unohdu. Tekee silti hyvää tehdä jotain, mihin voi upota työpäivän ajaksi.

Nyt pelottaa vähän, miten seuraavat neljä viikkoa menee. Yleensä kaipailen jo sunnuntaina maanantaita.

Mulla on muitakin lapsia ja on kaikenlaista tekemistä - onneksi! Mutta kyllähän sitä lomalla tulee väkisinkin paljon sellaista luppoaikaa, kun kaikki vaan ollaan eikä tehdä mitään ihmeellistä. Eikä kukaan tietenkään 24/7 jaksa olla juoksemassa joka paikkaan. 

Huomaan vaan, että olen jo nyt hieman lamaantunut. Kävin äsken juoksemassa, mutta heti sen jälkeen lösähdin sängylle. Varmaan jonkinasteista masennusta, vaikkei se varmasti ulospäin näy juurikin sen takia, kun olen pystynyt käymään työssäkin koko ajan.

Tällainen "ääneen" ajattelu vain :) Kivaa iltaa kaikille!