Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä ihmisestä, joka tulee ilmoittamatta ovelle kolkuttamaan tai kyselee tekstarilla saisiko tulla käymään?
26.06.2026 |
Tyyppi aluksi yritti soitella, mutta tuolloin en oikeasti ollut tavoitettavissa. Oli hiljaa tovin, ja sitten kyselee kuulumisia viestitse. Vastasin viesteihin ihan normaalisti, ja tämän jälkeen tulee useampia viestejä joihin en enää vastaa. Sitten huhuillaan taas kuulumisten perään ja halutaan tulla kylään. Sanon, ettei ole hyvä hetki. Yhtenä päivänä järkytyn kun hän vain ilmestyy ovelle mitään ilmoittamatta. Mua ei haittaa ohikulkevat kaverit, jotka saattavat tulla juttusille, mutta tämän tyypin tapauksessa iski aika kova ahdistus. Mikä ihme siinä on, että joku käyttäytyy noin? Hän ei siis taatusti ole pahantahtoinen, mutta erittäin rasittava.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nepsy ja/tai pershärö. Run Forrest, run!
Uskon että on nepsy. Vinkkejä miten ihmeessä hänestä pääsee eroon kun ei ymmärrä, että ei tarkoittaa ei?
Veikkaisin ennemmin kehitysvammaisuutta tai persoonallisuushäiriötä.
Takertuvuutta esiintyy erityisesti seuraavissa mielenterveyden häiriöissä ja tiloissa:
Epävakaa persoonallisuushäiriö (BPD / rajatilapersoonallisuus): Häiriöön kuuluu voimakas pelko siitä, että toinen ihminen hylkää. Tämä voi johtaa äärimmäisiin yrityksiin estää toisen lähteminen, mikä näyttäytyy takertuvuutena, tai toistuvaan kumppanin testaamiseen.
Riippuvainen persoonallisuushäiriö: Tämän häiriön ytimessä on jatkuva ja ylivoimainen tarve tulla huolehdituksi. Tämä johtaa alistuvaan ja takertuvaan käytökseen sekä pelkoon siitä, ettei kykene selviytymään arjesta yksin.
Ahdistuneisuushäiriöt: Erityisesti paniikkihäiriöön tai yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön voi liittyä tarvetta pitää turvalliseksi koettu henkilö jatkuvasti lähellä, koska yksin oleminen laukaisee voimakkaan ahdistuksen.
Aina joku diagnoosi pitää nykyään olla. Ennen riitti sanat omituinen tai hullu. Silloin oli kunnollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nepsy ja/tai pershärö. Run Forrest, run!
Uskon että on nepsy. Vinkkejä miten ihmeessä hänestä pääsee eroon kun ei ymmärrä, että ei tarkoittaa ei?
Ainakin autismin kirjon ihmiset tajuavat suoran ein yleensä erittäin hyvin. Heillä taas voi olla vaikeuksia lukea vihjeitä ja erottaa muodollista kohteliaisuutta aidosta ystävällisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sukulainen, joka aikoinaan tuli kyläilemään, eikä lähtenyt kulumallakaan. Ei, vaikka sanoin, että olen väsynyt tai kipeä tai mitä ikinä, niin että lopulta oli vain pakko käskeä hänet kotiinsa. Johti siihen, että aloin vältellä hänen seuraansa, ja tänä päivänä emme ole tekemisissä kuin suvun tapaamisissa tms.
Sukulaisella on autismikirjon piirteitä, mutta minusta ei ole hänen tukihenkilökseen, liian rasittavaa oman elämän kannalta, sori.
Ei kai autistit edes halua olla toisten ihmisten kanssa niin paljon, että lähtisivät vierailemaan lähes tuntemattoman sukulaisen luokse?
Mielestäni tuossa on ripaus narsismia, itsekkyyttä, empatiakyvyttömyyttä ja rahoista piittaamattomuutta.
Mielestäni sanot suoraan, että haluan olla viikonlopun ihan rauhassa, että ethän tule koskaan kutsumatta oveni taakse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä tee tuosta tapaa,sillä vaikuttaa siltä että tulee seuraavalla kerralla myös ilmoittamatta. Minä kyllä jo sanoisin ettei tapaamiset sovi,jos et tyypistä tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli aikoinaan eräs kaveri, joka oli tulossa eräänä päivänä kylään. Vastasin ettei käy vasta kuin illemmalla, olen perheen kanssa käymässä paikassa x. No niin olin, ja huomasin ikkunasta että tämä kaveri istuu autossaan siinä rakennuksen ulkopuolella. Oli mitään ilmoittamatta tullut siihen pihalle päivystämään. Ihan kevyesti ahdisti.
No kysyitko, miksi se oli siellä?
Onko kaikki ihmiset nykyään vainoharhaisia? Liikaa sarjamurhaaja-blogeja kuunneltu? Liikaa true crimea? Todellisuudentaju hämärtyy? t. nainen, 69 v joka pitää vanhaa maalaistapaa yllä, tutut ja ystävät voivat tulla talooni ilmoittamatta, kunhan koputtavat. Ystäväni ja tuttuni ovat täyspäisiä, ei minun niitä tarvitse pelätä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minun nuoruudessani kukaan koskaan pahastunut jos joku tuli ilmoittamatta ovelle. Toisaalta ei ole myöskään tietoa montako kertaa, joku kävi kolkuttelemassa ja ovikelloa soittamassa ihan turhaan, koska ei oltu kotona.
Mä en käsitä näitä muinaisjäänteitä, joiden on pakko tulla kertomaan miten 40-luvulla toimittiin. Tän koko jutun pointti on ollut yliaktiivinen yhteydenpito ilman vastakaikua!
Sinustakin tulee muinaisjäänne. Pikemmin kuin arvaatkaan. Sitten käsität. Koita ny kestää hetki, äläkä revi pelihousujasi.
Mutta tää maailma on pullollaan muinaisjäänteitä, jotka käsittävät sen, että asiat olivat ennen toisin ja nyt on nyt, eivätkä heitä typeriä ja asiaan liittymättömiä kommentteja joka paikkaan. Muinaisjäänteissä ei ole vikaa, vaan ainoastaan niissä typerissä yksilöissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli aikoinaan eräs kaveri, joka oli tulossa eräänä päivänä kylään. Vastasin ettei käy vasta kuin illemmalla, olen perheen kanssa käymässä paikassa x. No niin olin, ja huomasin ikkunasta että tämä kaveri istuu autossaan siinä rakennuksen ulkopuolella. Oli mitään ilmoittamatta tullut siihen pihalle päivystämään. Ihan kevyesti ahdisti.
No kysyitko, miksi se oli siellä?
Onko kaikki ihmiset nykyään vainoharhaisia? Liikaa sarjamurhaaja-blogeja kuunneltu? Liikaa true crimea? Todellisuudentaju hämärtyy? t. nainen, 69 v joka pitää vanhaa maalaistapaa yllä, tutut ja ystävät voivat tulla talooni ilmoittamatta, kunhan koputtavat. Ystäväni ja tuttuni ovat täyspäisiä, ei minun niitä tarvitse pelätä. :)
Taas joku, joka ei ymmärrä sitä, ettei kysymys ole vain siitä että joku tuli oven taakse tai istuu autossa. Ja tietysti selityksen perinteen säilyttämisestä, joka ei liity aiheeseen piirun vertaa.
Mulla on sukulainen, joka aikoinaan tuli kyläilemään, eikä lähtenyt kulumallakaan. Ei, vaikka sanoin, että olen väsynyt tai kipeä tai mitä ikinä, niin että lopulta oli vain pakko käskeä hänet kotiinsa. Johti siihen, että aloin vältellä hänen seuraansa, ja tänä päivänä emme ole tekemisissä kuin suvun tapaamisissa tms.
Sukulaisella on autismikirjon piirteitä, mutta minusta ei ole hänen tukihenkilökseen, liian rasittavaa oman elämän kannalta, sori.