Ei tätä jaksa edes ajatella enää

10 vuotta seurustelua, joista 6 vuotta avioliitossa. Kaksi lasta, 5 ja 3 vuotiaat. Tarkoitus yrittää kolmattakin. Ei jaksa edes kirjoittaa.



Kaikki on hyvin kaikin puolin. Ei riitoja, ei mitään. Ymmärtääkseni olin makuuhuoneessakin ihan riittävä. Mutta aina oli vaimolla ylitöitä, oli työmatkoja, eikä häntä silloin saanut edes kännykästä kiinni.



Toissapäivänä tein sen, mitä ei saisi tehdä: tutkin hänen käsilaukkunsa. Vajaa paketti kondomeja.



Nyt nukun kaverin sohvalla ja mietin, miten tästä eteenpäin. Perheeni ja perhe-elämä on ollut se tärkein asia. Rakastin koko sydämestäni ja sielustani. Luotin ja uskoin, että vanhenemme yhdessä ja kasvatamme monta lasta. Ei nyt pysty enää muuta kirjoittamaan.