Lue keskustelun säännöt.
Deittailun rasittavuus.
25.06.2026 |
Olen käynyt lukuisilla treffeillä mutta alan olemaan totaalisen kyllästynyt. Olen kyllästynyt siihen että ihmiset ovat koulutuksensa ja työnsä, sen jälkeen on tyhjää. Onko muut huomannut tätä? Moni esitteelee itsensä sillä mikä tutkinto heillä on. Ennemmin kertoisivat vaikka älykkyysosamääränsä, vaikka tavallaan he taitavat sen epäsuorasti tehdä.
Kommentit (15)
Tutustumisessa menee aikaa. Ei yhden 45 minuutin kahvilatreffin aikana saa hyvää kuvaa siitä, minkälainen ihminen on oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osalle ihmisistä elämä ja itse kulminoituu koulutukseen ja työhön, sen ulkopuolella ei ole mitään. Osalle tämä riittää, osalle ei. Näillä urakeskeisillä ei yleensä ole edes harrastuksia, sosiaalista toimintaa työn ulkopuolella tai läheisiä sukulaisia. Siispä he eivät voi keskustella asioista, místä ovat jääneet paitsi.
Vierailija kirjoitti:
Osalle ihmisistä elämä ja itse kulminoituu koulutukseen ja työhön, sen ulkopuolella ei ole mitään. Osalle tämä riittää, osalle ei. Näillä urakeskeisillä ei yleensä ole edes harrastuksia, sosiaalista toimintaa työn ulkopuolella tai läheisiä sukulaisia. Siispä he eivät voi keskustella asioista, místä ovat jääneet paitsi.
Juuri tätä tarkoitan. Lisäksi mielipiteetkin on opittuja ja toistelee jotain mantraa kuin jotain uskonnollista oppia. Tahtpisin löytää sellaisen kumppanin joka ajattelee omilla aivoillaan ja jonka identiteetti ei rakennu koulutuksen ja työn ympärille, sillä mitä tapahtuu silloin kun vaihtaa työpaikkaa? Onko silloin taas joku jakso jossa rakennetaan oma minuus nollasta ja siinä sivussa kipuillaan ja läheiset saavat tästä osansa? Missä ovat aikuiset?
Itse olen mies ja ei mun mielestä koulutuksesta ja työstä tarvitse puhua ollenkaan.
Deittisovelluksessa en edes kysy naisen ammatista mitään ennen treffejä.
Vierailija kirjoitti:
Tutustumisessa menee aikaa. Ei yhden 45 minuutin kahvilatreffin aikana saa hyvää kuvaa siitä, minkälainen ihminen on oikeasti.
Ei saa, koska ihminen ei ole saanut itsekkään sitä kuvaa, tai ei hyväksy sitä kuvaa jonka on saanut. On vain työnsä ja koulutuksensa, näin on helppoa olla kohtaamatta itseään ja jäljelle jäö vain tyhjä hauras kuori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä olen nainen ja olen viime vuosien aikana käynyt treffeillä 62 erimiehen kanssa. Heistä 2/3 antoi minulle pakit joko heti ensitreffien tai viimeistään parin kk tapailun jälkeen. Vain neljä lyhyttä tapailusuhdetta muodostunut tänä aikana.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen mies ja ei mun mielestä koulutuksesta ja työstä tarvitse puhua ollenkaan.
Deittisovelluksessa en edes kysy naisen ammatista mitään ennen treffejä.
Täysin samaa mieltä! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyhjää missä? Ette siis puhu mistä tykkäätte? Ette harrasta nuru hierontaa?
Moni kertoo mistä tykkää, mutta kun kyselen tarkemmin, on juuri aloittanut, tai ei tiedä asiasta kovin paljoa, mutta tykkää ja harrastaa intohimoisesti. Saan sellaisen vaikutuksen että sanotaan se mikä on sillä hetkellä in.
Vierailija kirjoitti:
minä olen nainen ja olen viime vuosien aikana käynyt treffeillä 62 erimiehen kanssa. Heistä 2/3 antoi minulle pakit joko heti ensitreffien tai viimeistään parin kk tapailun jälkeen. Vain neljä lyhyttä tapailusuhdetta muodostunut tänä aikana.
Oletko miettinyt mistä tämä johtuu ja mitä voisit tehdä että asiat olisivat toisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osalle ihmisistä elämä ja itse kulminoituu koulutukseen ja työhön, sen ulkopuolella ei ole mitään. Osalle tämä riittää, osalle ei. Näillä urakeskeisillä ei yleensä ole edes harrastuksia, sosiaalista toimintaa työn ulkopuolella tai läheisiä sukulaisia. Siispä he eivät voi keskustella asioista, místä ovat jääneet paitsi.
Juuri tätä tarkoitan. Lisäksi mielipiteetkin on opittuja ja toistelee jotain mantraa kuin jotain uskonnollista oppia. Tahtpisin löytää sellaisen kumppanin joka ajattelee omilla aivoillaan ja jonka identiteetti ei rakennu koulutuksen ja työn ympärille, sillä mitä tapahtuu silloin kun vaihtaa työpaikkaa? Onko silloin taas joku jakso jossa rakennetaan oma minuus nollasta ja siinä sivussa kipuillaan ja läheiset saavat tästä osansa? Missä ovat aikuiset?
Joskus tarvitaan useammat treffit että tapaa oikeasti omaperäisen ihmisen. Vielä useammat että tapaa sen oikean.
Työpaikan vaihtuessa minuus ei vaihdu, ellei työ vaihdu totaalisesti, jolloin joutuu luomaan itselleen uuden identiteetin uuteen työhön. Jos on sinut itsensä ja persoonansa kanssa niin että voi tehdä työtä omana itsenään tämä vaihe jää pois.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen mies ja ei mun mielestä koulutuksesta ja työstä tarvitse puhua ollenkaan.
Deittisovelluksessa en edes kysy naisen ammatista mitään ennen treffejä.
minulla lukee TInder-profiilissa, että olen sairaanhoitaja. Eli se voi tarkoittaa käytännöss ihan mitä vaan. Kerran kävin sitten treffeillä yhden opettajamiehen kanssa, eikä hän missään vaiheessa, edes viestitellessä kysynyt minulta mitään mun töistä. Ihmettelin sitä vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän ohi aiheen, mutta kuinka moni on löytänyt kumppanin esim. harrastuksen kautta eikä ollenkaan mistään deittisovelluksesta?
Olen leskinainen, joka on alkanut miettiä, että voisihan sitä kuitenkin olla ihan kiva, jos olisi vielä kumppani tässä elämässä. Mutta kaikki, mitä luen tältäkin palstalta deittisovelluksista, nostaa kynnystä liittyä sellaiseen. Onko nykyaikaa se, että kumppani löytyy deittisovelluksesta jos jostain ylipäätään? Itse löysin miehen parikymppisenä ravintolasta, se oli silloinen (1980 – 1990-lukujen vaihde) hyvin tavallinen tapa löytää parisuhde.
Jos liittyisin johonkin Tinderiin, en varmaankaan kirjoittaisi profiiliin ammattiani, mutta koulutuksen mainitsisin yleisesti, siis että olen korkeakoulutettu. Tarkemmin ammatista ja työelämästä ehtisi jutella myöhemmin, jos sovelluksessa natsaisi.
Mutta eihän sovelluksessa natsaa, jos ei sinne mene.
Onko mitään toivoa löytää joku ihan vaan livenä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osalle ihmisistä elämä ja itse kulminoituu koulutukseen ja työhön, sen ulkopuolella ei ole mitään. Osalle tämä riittää, osalle ei. Näillä urakeskeisillä ei yleensä ole edes harrastuksia, sosiaalista toimintaa työn ulkopuolella tai läheisiä sukulaisia. Siispä he eivät voi keskustella asioista, místä ovat jääneet paitsi.
Juuri tätä tarkoitan. Lisäksi mielipiteetkin on opittuja ja toistelee jotain mantraa kuin jotain uskonnollista oppia. Tahtpisin löytää sellaisen kumppanin joka ajattelee omilla aivoillaan ja jonka identiteetti ei rakennu koulutuksen ja työn ympärille, sillä mitä tapahtuu silloin kun vaihtaa työpaikkaa? Onko silloin taas joku jakso jossa rakennetaan oma minuus nollasta ja siinä sivussa kipuillaan ja läheiset saavat tästä osansa? Missä ovat aikuiset?
Joskus tarvitaan useammat treffit että tapaa oikeasti omaperäisen ihmisen. Vielä useammat että tapaa sen oikean.
Työpaikan vaihtuessa minuus ei vaihdu, ellei työ vaihdu totaalisesti, jolloin joutuu luomaan itselleen uuden identiteetin uuteen työhön. Jos on sinut itsensä ja persoonansa kanssa niin että voi tehdä työtä omana itsenään tämä vaihe jää pois.
Juuri tämän käsityksen olen saanut että ihmiset eivät ole itsejään, vaan esittävät sitä mikä milläkin hetkellä ruokkii egoa. Uhriutuminen on tätä myös mitä suuremmissa määrin. Ennemmin sitä on yksin kuin ottaa osallistuu jonkun elämänmittaiseen näytelmään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
minä olen nainen ja olen viime vuosien aikana käynyt treffeillä 62 erimiehen kanssa. Heistä 2/3 antoi minulle pakit joko heti ensitreffien tai viimeistään parin kk tapailun jälkeen. Vain neljä lyhyttä tapailusuhdetta muodostunut tänä aikana.
Olet se Kristiina?
Tyhjää missä? Ette siis puhu mistä tykkäätte? Ette harrasta nuru hierontaa?