Kaverittomuudesta...
Olen tästä jossain aiemminkin sanasen vaihdellut, mutta mitäs...
Meillä 3v tytöllä ei ole yhtään kaveria silleen omassa elämässä, ei tuttavaperheitä, ainoastaan tarhakaverit ja kaukaisia sukulaisia joita nähdään tyyliin kerran vuodessa enintään (ja nekin kaikki poikia, joka ei varsinaisesti tietenkään ole este, mutta eihän ne nyt ihan täsmäkavereita ole ainakaan isompana)
Eli joitain tarhatyttöjä olen yritellyt kutsua kylään, mutta melko ohuin tuloksin, ihmisillä on niin paljon omia menoja, että aika vaikeaksi on mennyt.
Tästä syystä siis muksu on koko ajan meidän aikuisten kimpussa.
Hiukan huolisssani olen, 3vee on vielä pieni ja tarvitseekin vanhempien seuraa ja perusturvaa, mutta en oikein ymmärrä mistä lähivuosinakaan sitä ikäseuraa hänelle taion, kun naapurustossa ei ole, enkä ole varsinaisesti päiväkodinkaan kautta muihin perheisiin tutustunut. Luulin etukäteen että siellä paremmin tutustuisi, että pkoti järkkäisi kaikenlaista " oheistoimintaa" jsota niitä kavereita saa, mutta ei kyllä ole ollut kuin 2 vanhempainiltaa joissa ei ole mitään sosiaalista, vain asiaa.
Ei nyt ihan senkään takia taloa viitsisi myydä että löytyisi MAHDOLLISIA naapuruuslapsia.
Voikos lapsi elää ilman kaveriseuraa kouluikään asti tasapainoisena, kun kumminkin päivisin on leikkikavereita hoidossa? Entäs pitkät lomaviikot... kun viikonloputkin on joskus aika rasitteisia juuri tän äiti*leiki*mun*kaa -tsydeemin takia.
Kommentit (5)
Jos on niin liity siihen jolloin tutustut muihin äiteihin ja lapsiin siinä samalla ja jos ei ole kysele tarhasta että mitä mieltä vat jos sellaisen perustaa.
Meidän vanhp.yhdistys on pieni mutta pippurinen ja äideistä on tullut ystäviä ja aina voi kokuksiin ottaa lapsen mukaaan niin ainakin emännöinti vuorossa olevan lapset on hollilla.
Moi Stellanocturno, muistan sut odotuspalstailulta (olin silloin nimimerkilla Lenju). Meilla kanssa melkein 3-vuotias.
Kylla taman ikainen ilman kavereita parjaa, kun tarhassa touhua ja kontakteja muihin lapsiin, mutta olen kylla itse huomannut, etta on kiva jos on joitakin muitakin kontakteja viikonloppujen jne varalle... On kivaa joskus tarhan ulkopuolellakin, kun pikkuiselle tulee oma vieras tai mennaan vierailulle.
Miksi et yrittaisi loytaa kaveria ilmoitustaulun tai netin kautta? Ilmoitus esim. neuvolan seinalla saattaisi hyvinkin tuottaa tuloksia!
vauvan etsin ystävää -palstan kautta. 3-vuotiashan ei vielä niitä kavereita hae, vaan vanhempien ne on haettava: jos niitä nyt niin tarvitaan? Tuttavillakaan ei ole lapsia, voisitte kyläillä?
Meidän ainokainen ei tosin ole ollut pyytämässä äitiä leikkimään, vaan on aina itse löytänyt leikkinsä, taitaa olla siis persoonakysymys eikä niinkään se, että lapsella ei ole sisaruksia.
Nyt vasta 5-vuotiaana on alkanut kaivata joskus kavereita leikkimään, hyvin siis pärjäsi ilman varsinaisia kavereita pitkään. Nyt on sitten jo tarhastakin valikoitunut joku bestis, jota voi kutsua enemmän kylään.
Olen siis ihan samaa mieltä edellisten kanssa: asia kyllä aikaa myöten suttaantuu:)
Eiköhän siellä päiväkodissa saa leikkiä seurassa yllin kyllin. Lomilla voi sitten hakeutua vaikka leikkikentille tai rannalle tms. jos tulee kavereista puutetta!
Meillä tilanne on aika erilainen, naapurustossa on paljon lapsia ja kavereillakin. Seuraa löytyy, mutta päiväkodin jälkeen tyttö ei välttämättä edes jaksa olla " kavereiden" kanssa, vaan haluaa nimenomaan sitä äidin ja isän seuraa (leikkiä yhdessä tai tehdä yhdessä kotihommia). Meidän tyttö on tosin vähän nuorempi, 2 v 7 kk. Aina ei ne leikit kavereiden kanssa välttämättä edes ole vielä sellaisia " leikitään yhdessä" vaan pikemminkin " leikitään samassa huoneessa" ja välillä " taistellaan samasta lelusta" (omista leluista ollaan vielä aika mustasukkaisia, tietysti jakamista hyvä myös harjoitella). Toki välillä nauttii erityisesti naapurin pojan kanssa pyöräilyistä ja peuhaamisesta, ja vaikkapa sateisina päivinä on kiva mennä toisen luo leikkimään, kun pihalla olot jää vähemmäksi.
Luulen, että se kavereiden merkitys korostuu vähän myöhemmässä vaiheessa, eiköhän ne sitten sieltä tarhasta tai koulusta löydy, jos naapurustossa lapsia ei ole (ja voihan heitä sinnekin ilmaantua!)
stellanocturno:
ihan oikeasti voi. Tyttö on vielä pieni, vasta 3v. Usko pois, kyllä niitä kavereita alkaa tulla, kunhan tyttö vähän kasvaa. Ja viimeistään sitten kouluiässä! Minusta on kuitenkin tärkeeää teidän tapauksessa juuri se, että saa päiväkodissa olla ikäistensä (tai about ikäistensä) kanssa. Ei nyt kannata taloa tosiaan myymään ruveta! ;-)
Ei sieltä päiväkodin suunnalta tosiaan mitään sosiaalisia kekkereitä järjestetä - en ole koskaan kuullut. Eri asia on, jos vanhemmat keskenään järjestävät moisia, tempauksia tmv. Jos asia sinua kovasti vaivaa, ja energiaa, aikaa ja rahaa(kin) riittää, niin otapa ja järkkään vaikka teille kotiin jotkut " kevätjuhlat" tai " kesäkauden avajaiset" ! Ehkä se toimisi jäänsärkijänä...?